Mun isä tuli eilen töistä kotiin ja oli ihan outo. Koko päivän se vaan mökötti ja tiuski mulle ja äidille. Sitten illalla kun mä katoin telkkaria mun omassa huoneessa, isä tuli sinne ja kysyi miten mulla menee koulussa. Vastasin että ihan hyvin. Sitten isä kerto yhdestä ongelmasta, joka sillä oli ollu töissä. Ymmärsin, että sen takia se oli ollu koko päivän niin kireenä. Se oli sille ilmeisesti tosi vaikee asia, koska se näytti tosi surulliselta kertoessaan sitä. Sitten yhtäkkiä se tuli istumaan mun viereen, halas mua ja painoi päänsä mun olkapäätä vasten. Yhtäkkiä huomasin että se nyyhkytti vähän. En sanonu yhtään mitään, olin vaan ihan hiljaa ja silitin isän tumman ruskeita hiuksia. Vaikka se olikin tosi outo tilanne, niin silti mulla oli jotenkin hyvä ja lämmin olla siinä sen kanssa. Me oltiin siinä ainakin kymmenen minuuttia. Huomasin että jälkeenpäin isä näytti tosi nololta, kai sitä hävetti. Mut jotenkin mä sain tosta lisää itseluottamusta, koska nyt tiedän että isä ainakin luottaa muhun. Mitä mieltä te tästä ootte??
T. Ville_14 v.
T. Ville_14 v.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä, että sinulla oli aikaa hieman kuunnella isääsi.
Uskon, että tialnne lähensi sinua ja isääsi henkisesti. Hyvä!
Jos haluat niin ota joskus puheeksi asia, mikä hänen mieltänsä töissä painoi ja kysy voitko sinä olla jotenkin ratkaisija ongelmaan?
(Kysymys on lähinnä muodollinen)
Ei isäsi nolo tarvitse olla, on meillä miehiläkin tunteet. Ne on vaan vaikea näyttää!
Lasten pitää muistaa, että vanhemmat ovat ainutkertaisia. On heillä hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä...
Olihan se vähän outo tilanne, mut kuiteskin mulle jäi siitä ihan hyvä olo. Ja varmaan iskällekin. Huomaan vieläki että sitä vähän nolottaa se... :) ...se muuttuu aina vähän noloks kun mä tuun paikalle. :)
Halaapa isääsi tyyliin "nyt kun on alkuun päästy". Isäsi varmaan kaipaa vähän juttua herkästä hetkestään ja siitä, että sä edelleenkin arvostat isääsi.
Outo olosi varmaan johtuu siitä, että teidän roolit kääntyi väärinpäin. Tavallisestihan lapset ovat niitä "heikkoja" ja vanhemmat "vahvoja lohduttajia". Mitä vanhemmaksi lapset tulevat sitä enemmän roolit ensin tasoittuvat ja sitten vanhempien olleessa jo vanhoja kääntyvät lopulisesti toisin päin. Näin se elämä menee.
Halaus isällesi - sinulta.
Hienoa että isäsi osoitti tunteitaan avoimesti sinulle! Ehkä hän ei uskaltanut näyttää niitä edes äidillesi,eli se oli suuren luottamuksen osoitus! Hän pitää sinua ikäänkuin tasavertaisena miehenä:) Joo,miehille "heikkouden" osoittaminen on tosi vaikeaa,kun pelätään että menee kasvot eikä pidetä enää miehekkäänä. Se on hullua! Tunteet esiin,ei niitä tartte peitellä! Hauskaa kesää ja kerro kuulumisiasi taas! :)
olisipa mullakin ja iskällä noin "läheistä".Mutta joskus on tuettava vanhempiaan niinkuin hekin sinua...