Miksi lapsettomuushoitoja ei tehdä yksilöllisesti?

Hei,

On ikävä kuulla, että olette kokeneet lapsettomuushoidot liukuhihnamaisina. Onko kyse julkisesta vai yksityisestä hoitopaikasta? Vaikka tietyt peruskysymykset ja -tutkimukset ovat useimmilla samat, niin tutkimusten aikataulu ja järjestys voi vaihdella parin taustan ja tilanteen mukaan. Samoin hoidot suunnitellaan aina parin oma tilanne huomioon ottaen.

Yleensä lähdetään liikkeelle kevyemmistä hoidoista, joissa on useita vaihtoehtoja ja tarvittaessa siirrytään koeputkihedelmöityshoihoin, joissa on myös useita vaihtoehtoja. Mutta joskus tilanne voi olla sellainen, että IVF-hoitoon kannattaa mennä heti. Hoitoa suunniteltaessa otetaan huomioon naisen ikä, raskauden yritykseen käytetty aika ja parin kokonaistilanne ja lapsettomuuden syy tai syyt. Näin ainakin Väestöliiton klinikoilla.

Ystävällisesti
Anne-Maria / Väestöliiton klinikat

Olen ihan samaa mieltä ap:n kanssa. Useita hoitoja takana, kertaakaan ei ole spekuloitu missä vika. Vain kun itse olen asiaa kysellyt, on epämääräisesti sanottu että vika on ehkä siinä tai tässä. Pääosin kuitenkin munasolussa tai alkiossa.

Kuitenkaan mitään testejä ei ole tehty solutasolla. Ei ole edes ehdotettu mitään. Asiakas on täysin lääkärin ammattitaidon varassa, mutta ei saa mitään tukea kuitenkaan. Lisäksi potilaalle jätetään päätäntävalta liian monessa asiassa, jossa asiantuntija on kuitenkin lääkäri!

Olen uusimpana kuullut embryo gluesta, josta kukaan ei koskaan ole sanallakaan maininnut hoitopaikoissa. Mielestäni on aina parempi antaa potilaalle vaihtoehtohoidoista ja -lääkkeistä tietoa kuin jättää täysin pimentoon. Mitä sitten, jos ei ole tarpeeksi tieteellistä todistetta vaikkapa nyt kortisonin käytöstä, so what. Jos siitä ei haittaakaan ole, niin itse haluaisin kokeilla kaikki mahdolliset keinot.

Olen ihan pöyristynyt siitä millaista rahastusta koko lapsettomuushoidot ovat, lääkärit eivät oikeasti kunnolla edes suunnittele hoitoja eikä ketään kiinnosta tuliko plussa hoidosta. Koko hoitopaketti on täysin arpapeliä. Viimeisin oma hoitoni oli täysi katastrofi, VAIKKA olin itse kertonut mitä toivoin, mikä oli aiemmissa hoidoissa toiminut ja mikä ei. Silti hoito suunniteltiin täysin sen vastaisesti, mistä olin jo kertonut osviittaa mikä toimii ja mikä ei.

Luulen myös, että suuri miinus näillä klinikoilla on se, että hoitava lääkäri on mies. Hän ei voi asettua täysin lapsettoman naisen asemaan. Mies ei pysty antamaan naiselle sitä tukea mitä tarvitaan, sitä empatiaa ja vaihtoehtoja. Tiedän sen, että menen seuraavaksi naislääkärille, jos vain sellainen jostain klinikalta löytyy. En halua palata enää niille mitä olen kokeillut, kokemukseni eivät ole olleet hyviä ja montaa vaihtoehtoa ei enää ole..

Jokin takuu näissäkin hoidoissa pitäisi olla eli jos hoito on jotenkin puolikiireessä suunniteltu tai jos siirtoon ei päästä niin sitten ei veloiteta koko hoidon hintaa. Sellainen on käytössä jossain muualla ulkomailla vai onko minulla tästä ihan väärä tieto..Voisin kirjoittaa kirjan näistä pettymyksistä..

Käymme hoidoissa julkisella puolella.

Eniten minua hämmästyttää tällä hetkellä se, että miksi tutkimuksia ei tehdä juuri solutasolla kuten edellinen kirjoittajakin manitsi. Miksi käymme läpi hormoonilääkityksiä inseminaatiolla, kun kaiken pitäisi tehtyjen testien mukaan olla kunnossa, silti raskausta ei kuulu ei näy. Viime kerralla kysyin taas lääkäriltä missä vika voisi olla, hän vastasi "noh, munasoluahan me emme ole vielä nähneet ollenkaan". Mitäpä jos tutkisimme sitten seuraavaksi munasoluasian, eikä pitkitetä hoitoja elettelemällä toivoa ilman varsinaista tietoa missä vika on???

"Vasta IVF-hoidossa saamme lisää tietoa munasoluista"

Miksi IVF tehdään niin pitkän ajan ja kaikkien muiden menetelmien jälkeen, vaikka tutkimukset antavat alussa kuvan, että olisi syytä keskittyä munasoluun?