Minulla on ongelma meille sijoitetun lapsen kanssa.
Hän tuli meille vuosi sitten marraskuussa, hän on nyt 5-luokkalainen poika.
Alussa kaikki meni hyvin,kuten "kuherruskuukauteen" kuuluukin. Meiullä on neljä vanhempaa biologista lasta. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja kaikki tekeminen oli hauskaa ja isommat sisarukset halusivat opettaa pojalle kaikenlaista mitä hän ei ollut koskaan saanut kokea. Ajan kuluessa hän tottui kaikkeen ja meihinkin vanhempina ja alkoi testata kärsivällisyyttämme inttämällä vatsaan asioissa jotka eivät menneet kuten hän olisi tahtonut.
Jos läksyjen teko ei huvittanut,hän vain ilmoitti sen ykskantaan, ja itse olen sen sortin kasvattaja, että en anna periksi lapselle tällaisissa asioissa. Hän sanoo vastaan vaikka loputtomiin jos on jonkin asian päättänyt ja silloin minulla "palaa käämit".
Otan häntä käsipuolesta kiinni ja vien omaan huoneeseen miettimään tekosiaan ja saarnaan tietenkin päälle miten aikuisia totellaan yms. Hän vain täydellä pokerinaamalla saattaa edelleen inttää omaa mielipidettään minulle ja istuu määrätyn ajan omassa huoneessaan kunnes jatkaa elämäänsä sen kummemmin edes katumatta tekosiaan.
Tai jos hän ei suostu siivoamaan huonettaan toistuvista kehotuksista huolimatta ja inttää tässäkin asiassa vastaan, katselee vain seinille tai lukee aku ankkaa. Saatan ottaa häntä leuan alta kiinni ja käskeä katsoa silmiin ja kuunnella mitä aikulsella on sanottavaa.
Kertokaa mielipiteitä,onko tämä mennyt ruumiillisen kurituksen puolelle vai ei?
Hänen käytöksensä saa minut välillä niin raivon partaalle että on ihme etten ole mennyt joskus pidemmälle =( Hän ei kerta kaikkiaan usko MITÄÄN jos on sillä päällä.
Koulussakaan ei aina mene hyvin ,hän inttää sielläkin aikuisille vastaan ja jälki-istuntoja on tullut.
Tässä olisi vielä paljon kerrottavaa mutta jatkan toisella kertaa.
Kirjoittakaa ja neuvokaa miten pääsen tästä pattitilanteesta tuon pojan kanssa!
Meidän välinen luottamus alkaa kärsiä jos en löydä tähän ratkaisua.
Vastaan inttävän lapsen taltuttaminen
18
1494
Vastaukset
- Niisku-10
Poikahan yrittää selvästi ärsyttää sinua ja kokeilee, että missä tilanteessa käämisi lopulta palaa. Älä lähde tähän leikkiin ollenkaan mukaan! Minulla oli vastaavanlaisia kokemuksia toisen lapseni kanssa. Tällaisestä käyttäytymisestä seuraa aina sanktio. Tietokonetta ei saa käyttää, pleikkarikielto, kotiaresti jne. Pitää vain miettiä, että mitkä asiat ovat pojalle tärkeitä.
Yksi asia on se, että yleenä tällaisen käytöksen takana on jokin asia, joka painaa pojan mieltä, mutta ei uskalla puhua asiasta. Tässäkin tapauksessa pitäisi saada poika avautumaan ihan keskustelun avulla. - sijaisäiti38
Siinäpä se onkin että mukavia asioita on rangaistuksena karsittu,mm. nintendo otetaan tietyksi ajaksi pois yms., MUTTA ne vaikuttavat vain muutaman päivän ja se siitä. Poika tietää saavansa "edut" joskus takaisin ja kyseleekin niitä parin päivän päästä. Pakkohan se on antaa se nintendo takaisin kun on sanottu että se on pari päivää takavarikossa. Ja poika kyllä tietää että se lähtee jos rikkoo sääntöjä,mutta ei tunnu olevan mitään vaikutusta!
Ja tiedän että siihen leikkiin ei pitäisi lähteä mukaan,mutta jos annan hänen tehdä oman päänsä mukaan ,annan silloin periksi ja seuraavalla kerralla "kyyti on kylmää" eli hän ei tottele senkään vertaa! Kysymys kuuluukin: miten saan hänet toimimaan kuten haluan, lähtemättä inttämiseen mukaan ja aloittamatta tappelua??? - Niisku-10
Miksi annat nämä "edut" niin pian takaisin? Ei sinun tarvitse sanoa mitään aikaa, kuinka kauan pidät nintendon pois. Ota kunnon aika esim. viikko ja sitten mietitte yhdessä pojan kanssa, että onko hän ansainnut pelin takaisin vai ei. Pojan on pakko miettiä, että kannattaako ansaita peli takaisin vai jatkaa ilkeilyä. Yritä saada niin sanotusti valta itsellesi. Tai sitten otat kovemmat keinot käyttöön. Kaikki mukavat jutut "toistaiseksi" pois. Ei sinun tarvitse määritellä pojalle mitään aikoja.
Ja mikä tärkeintä, yritä saada kunnon keskustelua aikaiseksi pojan kanssa. Yleensä tällaisen käytöksen takaa piiloutuu jotakin...Haluaako poika ylimääräistä huomiota jne..
Tsemppiä sinulle! Teet hienoa työtä! - ....
juu et mene minusta ruumiillisen kurituksen puolelle..
ehkä sinun pitää puhua hänen kanssaan, mistä asia kiikastaa?
kiusaako joku koulussa?? onko ystäviä.. harrastuksia..
siivota yhessä?? vaikeeta lapsen muuttua hujauksessa jos häntä ei olla opetettu yhessä..
sinun pitää sisäitää, ikäväkö painaa ja tukea jos ei muuten luonnistu. - sijaisäiti38
Kiitos kovasti näistä vastauksistanne!
No huomiotahan hän kai hakee joskus jopa tuolla käytöksellä,mutta siinäkään ei kohtuus riitä,jos antaa huomiota tavalla tai toisella, siihen meneekin sitten koko päivä :P , ja muut lapset jäävät lehdellä soittelemaan!
Keskusteluista sen verran että niitä on kyllä käyty mutta kun kysytään miksi teet tuollaista tai eikö olisi helpompaa itsellekin että tottelisi saman tien, vastaus on vain "en tiedä" tai " no kun mä oon tällanen vammanen" vaikka hän on täysin normaali terve lapsi.
Meillä asuessaan on saanut kavereita ja aina kyydityksen onnistuessa heitä käy kylässä tai poika käy kavereilla. Eikä nyt ihan joka päivä edes voikaan rampata..
Harrastuksia on tullut uusia ja niistä tykkää. Pari kertaa viikossa nämä ovat.
Positiiviseen on koetettu tarttua ja asetettu kannustimia jos hyvä käytös onnistuu vaikka viikon ajan, mutta, pari päivää kuluu ja ne unohtuvat, ollaan alkupisteessä =(
Elämä pitäisi kaikin puolin olla mallillaan,ainut mörkö on tuo inttäminen ja syyttömäksi tekeytyminen, "en minä mitään tehnyt"-asenne. Sijaisperheeseen joutunut lapsi on tottakai joutunut kokemaan rankkoja asioita elämässään, sen tiedostan, enkä toki olisi mieheni kanssa sijaisvanhemmaksi ryhtynytkään, jos niitä pelkäisin. En vain voinut kuvitellakaan että jonkun ihmisen mieli voisi olla noinkin "paatunut" jo 11-vuotiaana, ettei mikään sana ja kielto mene perille!
Ja etenkään kun mistään rangaistuksesta ei tunnuta ottavan oppia ja viisastuta, ja palkkioden odottaminen ei tunnu olevan tärkeää kun ne unohtuvat!
Ilmeisesti kun tällaisesta käyttäytymispalkkiosta kerrotaan,hänellä on jo siinä vaiheessa asenne, että ei se kuitenkaan onnistu, eli luovuttaa jo heti kättelyssä, niin ei sitten jaksa panostaa.- 30
Jos aiemmat aikuiset eivät ole olleet luotettavia, palkkioiden odottaminen ei lapsen mielestä kannata, koska niitä ei ole sitten välttämättä koskaan tullut. Eli lapsesi "kannattaa" saada etu heti (esim. laiskottelu) sen sijasta, että pinnistelisi tulevan palkkion toivossa. Ikä vaikuttaa myös siihen, ottaako lapsi mieluummin yhden karkin nyt kuin kaksi karkkia tulevaisuudessa.
Moittiminen ei myöskään auta, jos moitetta on tullut elämässä tarpeeksi. Sillekin turtuu, "mitä välii". Ja sinun täytyy ansaita kunnioitus tämän lapsen silmissä, ennen kuin sanoillasi on hänelle painoarvoa. On eri asia ottaa palautetta tyhmistä teoistaan vastaan ihmiseltä, jota kunniottaa ja rakastaa kuin keneltä tahansa kadun tallaajalta. Ja nyt sinun haasteenasi on päästä lapsen maailmassa siihen arvoon, että olet hänelle merkityksellinen, kunnioitettava aikuinen, jota kannattaa kuunnella. (Vrt. kannattaako kuunnella, jos ainut puhe on nalkutusta?)
- Ljubov1020
Jos poika haluaa huomiota niin ota kainaloon ja hiero vaikka päätä tai muuten hellittele. Kun lapsella on mukavaa ja tuntee olevansa rakastettu ja haluttu niin totteleekin mielellään. Aikaa ja kärsivällisyyttä kyllä vaatii. Tsemppiä perheellenne!
- kotkotkoo
ehkä hänen tausta antaisi valoa käytökseen. missä olosuhteissa hän on elänyt aikaisemmin ? hän on oletettavasti ruvennut tunteen turvallisuuttaa teillä ja nyt kokeillaan rajoja. itse kiehuin kun luin kirjoituksesi, ymmärrän sinua. saatko aikaan kunnon keskustelun ? vai tuijottaako hän vain kattoon ?
pidennä rangaistuksia ja yksikin poikki sana lapselta tai huonoa käytöstä niin heti pelit pois. ett tee väärin, penska vaikuttaa tosi vaikealta.
jossain klikkaa kovasti, sillä pitäisihän tuo ikäisen kanssa pystyä keskusteleen ja tehdä peli säännöt. tee viikko lukujärjestys ja vaadi että hän elää sen mukaan. hyvä käytös palkitaan ja huono ei. - äiti itsekin
Keksi pienempiä osasuorituksia, joissa hän voi onnistua. Totta kai se masentaa lasta, jos pitää olla viikko täysin kiltisti ja homma leviää jo kahden päivän jälkeen. Miksi siis yrittääkään?
Mieti itseäsi työelämässä - teetkö hommat mieluummin, jos pomo kehuu onnistumisista vaiko pelko persuuksissa, että jos tämä homma (taas) epäonnistuu, multa viedään puhelin ja tietokone viikoksi?
Jos käytät rangaistuksia, sopikaa ne yhdessä etukäteen, niin että ovat molemmilla tiedossa. Mielivallalla tuskin saat tuloksia kovia kokeneen lapsen kanssa.
Lapsi etsii rajoja, kunnes löytää ne - ja tuntee sitten olonsa turvalliseksi. Mutta älä silti rakkautta unohda, sillä maailma rakennetaan.- hiiri
joo lapsi etsii rajoja, sitähän se on. Meillä on kans tollanen vastaaninttäjä biolapsi, ja rajat on ja kaikki muukin mitä pitää ok.
- sijaisäiti38
Tuo on ihan hyvä idea, "osasuoritukset", kyllä hän on aina innokas tekemään pieniä kodinaskareita yms. (välillä liiankin innokas), joten siinäkin täytyy löytää
ns.kultainen keskitie, koska jos häntä pyytää jatkuvasti tekemään kaikkea, into kasvaa ja muuttuu lopulta sähläämiseksi =P Rangaistukset on kyllä hänen tiedossa,ja yhteisesti on sovittu mm. nintendon takavarikoiminen huonosta koulukäytöksestä.
Lastenpsykiatrian pkl:n ylilääkäri neuvoi,että jos jälki-istuntoa tulee,kotona ei saisi enää lisää rangaista. Päätäkö sitten pitäisi silittää vaan!!! Nintendo on takavarikoitu ja puhuttelu vähintään tulee.
Itseäni ei pomo hauku eikä kehu,koska olen "varsinaisesti" maatalousyrittäjä,ja itse on kaikki kärsittävä jos mokia tulee =)
Rajat ja rakkaus...olen aina uskonut että se toimii, ja onkin toiminut biologosten lasteni kohdalla, mutta sijoitettuun lapseen vain sen rakkauden kasvaminen kestää aikansa, eikä tietenkään asiaa helpota tämä meidän välinen "jännite".
Tiedostan sen mutta välillä tuntuu että en mahda asialle mitään!
Joka kerta kun hermostun pojalle, psyykkaan itseni että en enää uudelleen tee sitä, mutta sillä hetkellä tunne vaan ottaa vallan. Anteeksi pyydän kyllä sanomisiani jos olen väärin kohdellut,mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi,toivottava vaan että aika parantaa "haavat". - vanhaäiti
Jos tilanne on noin vaikea etkä pysty hillitsemään itseäsi, sinun kannattaisi mielestäni luopua sijoituslapsen pitämisestä.
Lapselle on jo aivan tarpeeksi kamalaa joutua asumaan vieraassa perheessä. Jos se asuminen on pelkkiä kieltoja, rangaistuksia, takavarikointia ja suuttumista, niin lapsuus menee kokonaan pilalle.
Elämän, varsinkin lapsen elämän, pitäisi olla hauskaa ja turvallista. Lapsen pitäisi voida luottaa siihen, että vaikka kaikki muut olisivat häntä vastaan, niin ainakin (sijais)vanhemmat ovat hänen puolellaan ja että hän kelpaa heille sellaisena kuin on. - Lemmikkifretti
vanhaäiti kirjoitti:
Jos tilanne on noin vaikea etkä pysty hillitsemään itseäsi, sinun kannattaisi mielestäni luopua sijoituslapsen pitämisestä.
Lapselle on jo aivan tarpeeksi kamalaa joutua asumaan vieraassa perheessä. Jos se asuminen on pelkkiä kieltoja, rangaistuksia, takavarikointia ja suuttumista, niin lapsuus menee kokonaan pilalle.
Elämän, varsinkin lapsen elämän, pitäisi olla hauskaa ja turvallista. Lapsen pitäisi voida luottaa siihen, että vaikka kaikki muut olisivat häntä vastaan, niin ainakin (sijais)vanhemmat ovat hänen puolellaan ja että hän kelpaa heille sellaisena kuin on.Et ehkä lukenut aloitusta kokonaan? Aloittajalta ei minun käsittääkseni koskaan ole palaneet hihat kunnolla, vaan hän todellakin osaa pojan tahallisen huippuärsyttävästä käytöksestä huolimatta hillitä itsensä.
"Vieraassa" perheessä eläminen ei suinkaan ole yksiselitteisesti kamalaa. Kyllähän tuon ikäinen jo ymmärtää, että hyvin suuri osa asioista on sijaisperheessä paremmin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei hän ikävöisi biologisia vanhempiaan ja sisaruksiaan, ehkä myös "entisen elämänsä" kavereita. Minkähän vuoksi luulet, että sijaisperheessä eläminen olisi "pelkkiä kieltoja, rangaistuksia, takavarikointia ja suuttumista"? Aloittajahan kertoi aivan muuta!
Yläkoulun opettajana olen toisinaan nähnyt vastaavaa, ja sen ikäiset osaavat ärsyttämisen vielä paljon viidesluokkalaista paremmin. Asioista rauhallisesti keskustellessa kannattaa kysyä, tietääkö lapsi itse, mistä tuollainen pikkupiru häneen menee. Toisinaan lapsi sanoo tietävänsä, mutta ei kerro syytä, toisinaan hän kertoo syyn ja siitä voidaan sitten puhua. Aina kannattaa tavalla tai toisella kehua.
- malttia nyt
Kannattaisin vähän maltillisempaa linjaa kuin monet muut vastanneista. Tottakai sovituista säännöistä pidetään kiinni, mutta anna myös paljon lisää hellyyttä ja huomiota pojalle. Kuinka monta lasta teillä muuten on, saavatko lapset tarpeeksi huomiota (myös yksilöinä)?
Toinen juttu:
"Kysymys kuuluukin: miten saan hänet toimimaan kuten haluan?"
Et mitenkään. Ei toista voi pakottaa toimimaan tietyllä tavalla. Kuvailusi perusteella sinulla ja pojalla on meneillään valtataistelu, eikä sellaista voi voittaa koventamalla otteita (jollet nyt täysin sadistiseksi ryhdy, ja se ei varmaankaan ole tarkoituksena). Alla olevissa linkeissä joitain ideoita psykologin suusta.
http://www.vaasaevl.fi/Seurakuntayhtyma/Default.aspx?id=321113
http://www.vaasaevl.fi/Seurakuntayhtyma/Default.aspx?id=480819 - sijaisäiti38
Kiitos vastauksesta!
Meillä on neljä biologista lasta,kaikki vanhempia kuin tämä perhehoitolapsi (11v)
Olen hellä äiti,mutta lasten kasvettua isommiksi, läheisyys ja kontaktit ovat vähentyneet, eikä se edes ole kovin luontevaa isomman lapsen kohdalla.
Mutta tuo on hyvä neuvo,kiitos siitä!
Kiitos myös hyvistä linkeistä!
Kysymykseni oli ehkä hieman kömpelösti asetettu, toivoin tietenkin neuvoja hänen kanssaan toimimiseen, en hänen "tahtonsa" muokkaamiseen. - anaconda-72
oma poikani kuulostaa täysin samalta. ihan kun seinille puhuisi. pahinta on se lause "ihan sama!" ,sanon mitä tahansa,uhkaan millä vaan,aina sama vastaus. ja just toi viimisen sanan sanominen..siinä oli joku vastaajista ihan oikeassa,pelikone pois ilman kahden päivän rajotusta. se on niin lyhyt aika ettei ole mitään hyötyä. kone pois,sano vaan että palataan asiaan kun tarve tulee. meillä piika keksi karata koulusta kavereille pelaamaan...että näin. mutta ajallaan kaikki muuttui ja nyt on maailman paras poikanen :) toi just pikkusiskolle jättipupun synttärilahjaksi :")
- anaconda-72
siis kuulosti aikanaan samalta ;)..nyt jo armeijassa.
- Hannahq
Kannattaa kysyä ohjeita terkkarilta koulusta ja sos toimen työntekijöiltä jos lapsi tulee erityisoloista. Useimmiten ei oo lapsen vika. Mut periks ei kannata antaa. Älä käy käsiksi lapseen mut tekemisiä voi rajoittaa .esim pelien kieltäminen. Ei anna viikkorahaa kieltää karkkipäivät mut kirota ja lyödä ei saa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1202563
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi662368- 162061
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191727"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla211648Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O141460Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak161413Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu271393Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.161367Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61292