3 v. lapsi kiroilee...miten suhtautua?

Ihan vain komentamalla.....Täytyyhän sinun tehdä lapsellesi selkeät säännöt ja rajat.

Jostain olen vaan kuullut/lukenut, että noin pienelle ei vielä pitäsi asiasta huomauttaa, koska ei edes ymmärrä kiroilevansa. En sitten tiedä...

Itselläni kyllä on vaikeaa olla torumatta ja niin kyllä teinkin...

Ei lapsen tarvitse kuin kerran kuulla sopivassa kohdassa puuskahdetun voimasanan, niin se painuu mieleen vastaisen varalle. Sitähän se puhumisen oppiminen juuri on!
2-3- vuotiaan lapsen oppimiskyky on uskomaton.

Valaiseva on huomautuksesi, että olette PYRKINEET olla kiroilematta. Ei siis ole tarve pitkälle mennä. :)
Päiväkodissa voi tietenkin asiasta keskustella, miten asiaan siellä suhtaudutaan, koska oma lapsesi tuskin on ainoa voimasanoja viljelevä. On hyvä,jos sekä kpodissa että päiväkodissa on sama suhtautumistapa.

Ihan kevyesti voisi huomauttaa lapselle, että ei noin sanota. Mutta kovin suurta haloota ei mielestäni kannata nostaa pikkulapsen kohdalla.
Aikuisten on vain entistä tarkemmin harkittava omia sanomisiaan, esim. tuo "tuupa kiinni nyt!" kuulostaa aika luontevalta kivahdukselta. Joku on sitä lapseesi käyttänyt.
Minulla olisi varmasti naurussa pidättelemistä, jos saisin tuollaisen vastauksen 3-vuotiaalta.

Kiitos viestistäsi :)

"pyrkineet olla kiroilematta" tarkoitan sitä, etten kuulu ihmisiin jotka viljelevät joka toisen sanan jälkeen vee sanaa yms. Toki ärräpäitä pääsee varmaan kaikilta jossain tilanteissa.

Jatkossa ajattelin toimia juuri noin kun mainitsit.

kieltää jos et itse halua, että lapsesi kiroilee (joissakin perheissähän lasten kiroilusta ei välitetä). Itselläni alkaa lapsi olla vasta sen ikäinen, että alkaa nyt sanoja toden teolla matkimaan ja tulen häntä kyllä ehdottomasti kieltämään, jos/kun niitä alkaa toistaa. Sukulaislapset ovat kyllä sen oppineet sen verran hyvin, että jos aikuiselta vahingossa jokin kirosana lipsahtaa niin lapset kyllä siitä mainitsevat, ettei noin saa sanoa.

Ihan pienenä en huomioinut mitenkään, kun ei kiinnittänyt huomiota, niin sen merkitys jäi lapselle epäselväksi. Isompana jos ei muutama kielto tepsinyt, pesin kylmän viileesti suun saippualla. Kumpikaan ei sen koommin kiroillut.

Minun kummatkin lapseni sanoi kerran minulle kirosanan noin 4 vuoden iässä. Pidin tarpeeksi kovan puhuttelun niin enpä ole kirosanoja sen koommin kuullut. :D Ei aina tarvitse tai suinkaan kannata olla liian lepsu lasten suhteen.

Suhtaudu nyt vaikka niin .OPETTELE ITSE KASVATTAA KAKARAS!!!

Jostain se lapsi sen kiroilun oppii, ei se sitä itse keksi.

Olimme puolisoni kanssa lapsenvahteina tuttavaperheellämme n. kuukausi sitten.
Hain laatikosta päiväpostin ja perheen 2,5 vuotias tuomas kysyi, että tuliko hänelle mitään postia?
Annoin hänelle ei niin tärkeäksi katsomani mainoskirjeen ja poika avasi sen välittömästi ja saatuaan sisällön käteensä tuijotti sitä hetken aikaa tuimasti ja karjaisi isoon ääneen VOI VITTU!

Jättää täysin huomioimatta,pient kiroilijat kyllä he sen pian huomaavat ei kukaan heistä piitta,kiroilun seurausesta.
Meillä aikoinaan ei saanut mitään kiroilija,toiset palkitti pienellä karkilla kyssä se tehoaa.
Rajoja he etsivät siinä on oltava viisautta.

Itseltäni pääsee varmaan päivittäin kirosana tai kaksi. Jos jompikumpi lapsistani joskus sanoo kirosanan, en reagoi mitenkään. Lapset on varmasti kaikki perus kirosanat kuulleet ja siitä syystä heillä ei ole tarvetta viljellä niitä. Eli kaiken paras kun ei noteraa! Viisivuotias on joskus kolme vuotiaana sanonut kirosanan ja kaksivuotiaani on kaksi kertaa sanonut perkele. Lähinnä minua on naurattanut, tietenkään en sitä lapselle näytä. Kun ei noteraa, ei lapsi viitsi kauaa sitä hokea! Tsemppiä kasvatukseen :)

Meillä skidi kiroili ekaa kertaa n. 3 vuotiaana. Otin kaapista vanhan kirjan, jossa
oli tuo kirosanan merkitys "taatana" kuvattuna.

Sanoin nappulalle että tämä tulee luoksesi, kun riittävästi kutsut, eikä silloin
voi muut auttaa.

Eipä ole sen jälkeen kirosanoja kuulunut.

Sillä on "esimurrosikä" , joka menee ohi parin vuoden päästä, seuraava kiroiluvaihe osuu sitten teini-ikään, joten no hätä. Mun poika kiroili kuin herhiläinen 3-v - oppi tarhassa, koska siellä oli 100-paikkainen tarha, yrittivät sitten väkisin pestä suuta, uhkasin lastensuojelulla - siellä se nimenomaan oppi kiroilemaan, ja testasi reaktioita. Ei ton ikäinen vielä tajua, että mistä on kyse, kyllä se siitä jää, mutta siihen pitää puuttua, ei lyömällä tai muulla tavoin, ton ikäisen kanssa on helppo vielä käyttää kiristyskeinoja, sitten teini-ikäisten kanssa onkin toinen juttu - siinä ei paljon kiristyskeinoja löydy.

Siihen ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, koska sehän on nimenomaan sen tarkoitus, saada huomiota, ja reaktiota aikaan aikuisissa. Voi vaikka todeta, että "oi, lintuko se siellä lentää", tai "voihan perhonen", tai "voihan vitalis" ja viljellä vaikka niitä, kyllä se oppii nekin matkimaan.... ei ne niitä itsekseen keksi, kyllä ne kuulee niitä kaduilla ja joka paikassa, korvia on vaikea tukkia....

Pitää vanhempien katsoa vaan peiliin? kutsuthan lastasi TÖRKYTURVAKSI !!! Mitä se kertoo sinusta.

Tuon ikäinen lapsi kuulee ja toistaa ja on utelias niitä voimasanoja ym.käyttämään.Kolmen lapsen äitinä(nyt jo aikuisia) tiedän että paras on olla aluksi huomioimatta mitenkään.Lapsi on sen verran pieni ettei aina itsekään ymmärrä sanomaansa.Se aika menee yllättävän pian ohi.Vähän vanhempana lapselle voi toki jo sanoa millaisena hänen käytöstään pidät ja ojentaa siitä.Tuossa joku taisi samaa ehdottaakin.
Mukavaa talven jatkoa :)

Kuuden lapsen äitinä todella hyvä tehokeino on ilmoittaa lapselle, että ei kiroilla. Ja jos kiroilet, niin isi/äiti lähtee viemään sut autoon odottamaan, kunnes me muut tullaan kaupasta. Meillä piti tehdä tasan kerran. Sen jälkeen auttoi muistutus asiasta.

Satutäti Tuuli Topelius.

Oltiin emännän kanssa kaupassa, ja tämä samainen tilanne kävi meilläkin. Ei muuta ku salamana napero kainaloon ja autoon odottelemaan loppuperhettä ostoksiltaan... Eipä juuri muuta mieleen tullut silloin, ja hyvin toimi. Mutta tapauskohtaisesti on asiat käsiteltävä :)

Jospa se menisi itsestään ohi kun ei kiinnitä siihen huomiota. Se voi olla huomionhakuakin tai sitä että se onkin niin erikoinen sana että kun sen päräyttää ilmoille niin kaikki huomaa.

Oma tyttö joka nyt on kohta 21, pienenä mummolassa istu ruokapöydän päässä ja mummo siinä vieressä. Tyttö kiroili siinä mummoa testatakseen, sanoi muutaman kirosanan. Mummo ei ollu kuulevinaankaan. Tyttö tokas mummolle, että etkö sinä kuule mitä minä sanoin! Siinä oli naurussa pitelemistä:)

Älä huomioi mitenkään. Sitähän se kiroilemalla yrittää saada - huomiota! Tai jos lapsesi on fiksu, sano että suu pestään saippualla kun kiroillaan. Ja toimit niin. Tai sanot kotoa lähtiessäsi, että kiroilevia lapsia ei oteta kauppaan. Ja jos lapsei lupaa olla kiroilematta ja kiroilee silti, viet hänet kaupasta pois. Tai sanot että se saa jotain mukavaa kaupasta, joka ei kiroile. Ja jos lapsesi kiroilee, osta itsellesi jotain mukavaa. Vaikka tikkari ja syö se myös itse. Voit lahjoa, uhkailla tai toimia jotenkin muuten lapsen käsityskyvyn mukaan niin, että hän alkaa ymmärtää, ettei julkisilla paikoilla kiroilla, vaan että käyttäydytään kunnolla. Sehän koskee mitä tahansa paikkaa.
Päiväkotihan ei ole vastuussa lapsesi kiroilemisesta, ja kiroilemisen poiskitkemisestä, vaan vanhemmat. Voit tietenkin kysyä kiroileeko lapsi hoidossa.
Jos kiroilemisia on erittäin harvoin, elä huomioi. Tai älä ota lasta enää kauppaa, sanot vain, ettei kiroilevia lapsia oteta kauppaan. Minun anoppi sanoi aina että lapset oppivat äideiltään kiroilemaan (poikani kiroili ja uskovainen anoppini sattui kuulemaan). Kysäisin anopilta että mistä se tuo minun mieheni on sitten oppinut kiroilemisen. Tästäkös anoppi riemastui. On vieläkin minulle vihainen vaikka tapahtumasta on yli 20 vuotta. Mieheni kiroili tosi paljon ja minä en kiroile vieläkään.

Kiellätte lapsianne kiroilemasta ja kiroilette itse. Hyvä työnjako!

minun poika kiroili ku rekkamies ollessaan 2v. Tuli veetä ja peetä ja kaikkea mahollista!
Joskus tilanteet oli niin korneja että oli vaikea pitää pokka mutta toruin joka kerta, sanoin että noin ei saa puhua- nykyään poikani on 5 vuotias ja jos kuulee aikuisen kiroilevan. tuumaa että "ei noin saa sanoa". Joskin edelleen saattaa itsekin "tiukan paikan tullen" tokaista jotta voi helevetti! Ei me vanhemmatkaan aina mietitä loppuun asti mitä suustamme päästetään. Muistetaanhan, että lapsemmekin ovat vain ihmisiä

Kyllä ainakin itse huomasin että parasta oli huomiotta jättäminen, ja voi kun olisi kaikki muutkin sen tajunnut... Pikkupoika sanoi limpparia pimpaksi ja niin kauan kuin joku sen kuulessaan nauroi tai edes jotenkin noteerasi niin se jatkui. Kun ihmiset kyllästyi siihen, kyllästyi poikakin

Mitäs tolla väliä on?Tosielämältä ei voi välttyä, minun poika jo tuossa iässä
näytteli kummasti keskaria ja haistatteli mutta hänestä ei tullutkaan mamman
poikaa vaan iso yritysjohtaja.

Minulla kaikki kolme poikalasta (nyt jo isoja poikia) auttoi tuon ikäisenä, kun kerroin, että kasvaa karvoja suuhun kun kiroilee..ja kun ne ei heti usko, niin kysy lapsiltasi, että haluavatko näyttää samalta kuin esim. isä, joka on kiroillut nuorena niin paljon, että parta kasvaa suusta ulos poskien läpi..! En tiedä, onko tämä nyt sitten oikein vai väärin tälleen sanoa, mutta meillä lapset lopetti kiroilemisen.

itte ainankin toruin omia lapsii kun olivat pienii ja ei ole tarvinnut vielä kuunnella heidän kiroilevan vaikka teinejä ovatkin kyllä vastuu on aina vanhemmilla joten maalisjärjellä kaikesta selvii!!

Siis mitä ihmettä täällä jotku horisee että pitäisikö koko asia jättää huomioimatta ja toivoa että lapsi ei enää toista kiroilua??? Siis tuohan on täysin selvä asia että jos lapsi kiroilee siitä pitää tehdä loppu.
Just tuon takia nykyajan nuoriso ja lapset on tuommosia ala-aste iässä tupakoivia ja vittua haistattavia ääliöitä koska vanhemmilla ei näytä olevan mitään ymmärrystä miten asettaa lapsilleen kuria ja rajoja... käyttäkää järkeä!

Sanot, että suu kiinni tai pestään saippualla. Sävyn pitää olla sellainen, että lapsi vaistoaa suuttumusta ja auktoriteetin sen takaa. Jälkeenpäin voi vaikka palkita, jos lapsi osaa olla kiroilematta.

Jokaisella kolmella lapsosellamme on ollut kiroilukausi jossain vaiheessa, menee parhaiten ohi, kun asiaa ei juuri huomioi, tai pyrkii kuittaamaan kiroilun mahdollisimman vähäeleisesti. Suuren huomion tekeminen ei muuta kuin yllyttää jatkamaan. Olen kyllä eri mielrä, etteikö lapsi ymmärätisi kiroilevansa, ehei kyllä hän varsin pian huomaa, mikä on voimasanojen mahti, ja yllättävän oikeisiin tilanteisiin ja oikealla äänenpainolla ne ärräpäät tulee! Esim. lusikan tiputtua lattialle Voi Hevvetti! vauhdittaa tilannetta kummasti! Samoin riitatilanteessa kaveri saa kuulla olevansa vi-tun ho-mo, vaikka kiroilija ei toki sitä ymmärräkään, mitä kumpikaan sanoista tarkoittaa.

Ole sulokas ja nöyrry lapselle. Hän on pomo. Sinun tulee tuollaisessa tilanteessa naurahtaa huvittuneesti.

Olen sitä mieltä, kuten joku muukin tässä ketjussa, että ei kannata tehdä suurta numeroa asiasta. Lapset hakee huomiota ja jos sitä kiroilemalla saa, niin hehän kiroilevat.

Tietysti julkisella paikalla on paineita komentaa, kun pelkää että muut ihmiset paheksuvat vanhempia kun eivät asiaan puutu. Mutta silloin voi selittää paheksujille, miksi ei puutu kiroilemiseen.

Tulipa mieleeni juttu, jossa kerrottiin, että perheen isällä oli paha tapa kiroilla usein. Kun isä sitten oli kaupungilla pikku tyttärensäkanssa ja joku asiaa meni pieleen, niin isä sai julkisella paikalla pidetyksi kielensä kurissa, mutta pieni tyttärensä tokaisi: "Voi v...u, per..le, saa..na! Eiks nii isi?"

Meidän poika kuuli ihan pienestä asti Petri Nygårdin musiikkia aivan tarkoituksella. Lapsi ikäänkuin kyllästyi kirosanoihin eikä ne tarttuneet hänen puheisiinsa edes tarhassa vaikka siellä joka muksu hoki jos jonkinlaista kirosanaa. Poikamme ei koskaan kiroillut, päinvastoin, sätti niitä jotka kiroilivat.

Lapsi tarttuu kirosanoihin siksi kun ne ovat kiellettyjä ja jännittäviä. Kun nämä ominaisuudet viedään sanoilta niitä ei ole tarve hokea.

Meillä pian 4-vuotias poika osaa myös puhua rumia, mm. turpa kiinni, paska ja jotkut kirosanat on tuttua täälläkin... Hänellä on teini-ikäisiä isoja sisaruksia ja heiltähän näitä on opittu. Ensinhän se on 'hauskaa' kun pikkuinen niitä oppii mutta ajan kanssa alkaa olla melko rasittavaa. Poika on muutenkin etevä suustaan joten oppii kyllä hyvät ja pahat nopeasti! Ja tietää kyllä tasan varmasti mitkä sanat on rumia (esim. päiväkodissa ei puhu rumasti vahingossakaan), joten ei auta kun torua tiukasti tarpeen tullen. Meillä on myös kokeiltu suun pesua saippualla, (hyvin varovasti, sen verran että saippuan makua vähän sai suuhun :). Kyllä se vähän aikaa toimii..

http://mina.suomi24.fi/sulokatti

Opeta se nurkkaan häpeässä seisomisen saloihin.

Ensin kotona, ja sitten vaikka kaupassa.

Mummut katselee vähän kieroon, kun kaupassa karjaisee piltin nurkkaan seisomaan, mutta entä sitten. Oppii takuulla olemaan. Kokemusta on.

Voisikohan olla, että päiväkodissa on joku toinenkin lapsi, joka on oppinut ärräpäitä päästämään? Vai onko suvussanne joku jolta lipsahtelee rumat sanat helposti. Mielestäni selkein ja järkevin keino, saada kiroilu hallintaan on, että otatte selkeät rajat lapsellenne. Kun hän kiroaa, laitatte hänet "arestinurkkaan" tai "arestipenkille", siellä hänen on oltava iänsä mukainen aika, eli 3 minuuttia. Mikäli hän jatkaa kiroilua, tai poistuu arestipenkistä, hän saa toiset 3 minuttia lisää. Kun 3 minuuttia on istuttu nätisti paikkaallaan, vanhempi menee lapsen luo ja tehdään sovinto. Vanhemman kannattaa kysyä lapselta miksi hän joutui nurkkaan, että saa selvyyden onko hän ymmärtänyt. Sitten anteeksipyyntö ja vaikka hali lopuksi. Tämän jälkeen asiasta ei enää keskustella, tai moitita lasta, sillä asia on loppuun käsitelty. Kauppatilanteessa kun tulee kiroaminen, tulisi itselleni mieleen. Nostaa lapsi kärrystä ja viedä autoon, jossa toinen vanhemmista on hänen kanssaa. Sanoisin myös hänelle, että seuraavan kerran et pääse kauppaan mukaan. Ja muutenkin, kärsiikö lapsesi siitä jos et vie häntä ollenkaan kauppaan. Eikö toinen vanhemmista voisi olla hänen kanssaan kotona. Ymmärrän tietty mikäli se ei ole mahdollista... Lapselle tulee antaa viesti siitä, että sinä kiroilet ja se on väärin. Kun lapsi oppii arestipenkkin voi olla, että pelkkä varoituksen antaminen riittää muistutuksena. Noin pieni kuitenkaan ymmärtää kiroilevansa, ja mitä nuorempana hän tajuaa sen olevan väärin, sitä vähemmän hän kiroilee tulevaisuudessakaan...

Lapsesi siis sanoo silloin tällöin jonkun tuollaisen lievän kirosanan? Mikä tässä sitten oli se ongelma? Lähes kaikki lapset kiroilevat silloin tällöin, eipä tuohon sen enempää edes kannata puuttua jos kiroilu on täysin satunnaista.

Ikävä että tälläisistä turhista asioista on tehty yhteiskunnassamme niin paheksuttavia, eli ei kai siinä muu auta kun yrittää keksiä syitä miksi ei kannattaisi kiroilla.

Itse olin lapsena kovakin kiroilemaan, mutta oikeastaan sekin väheni sitä mukaa kun siitä ei jaksettu enää huomautella=lapsi kiroilee nimenomaan sen takia että hän on oppinut, että kirosanojen sanominen on jotenkin pahasta tai väärin.

Itse olen aina puuttunut poikani kiroiluun.Voi V...u tuli enemmän kuin kerran.. Varmaan oli osaksi huomion hakemista. Päiväkodissa oli tapana, että kiroiluun puututtiin ja samaa linjaa jatkettiin kotona. Poika syliin ja puhutteluun. Lapselle pitää kertoa rajat. Enää tosin hän ei ole päiväkodissa ja en enää muistakaan, milloin olisi viimeksi kirosanoja tullut.

ANNA HÄNELEV SELKÄÄ

Muistan kun lapset olivat pieniä ja oppivat jotain niin ihmeellistä kuin kiroilemisen taidon. Muistan kuinka meitä nauratti mutta eihän sitä voinut lapselle näyttää. Se jäi yhtä nopeasti pois kun se oli alkanutkin että nauti jokaisesta kirosanasta. Jos kotona ei kiroilla niin ei se tapa jatku.

Todella järkeviä neuvoja täällä... Oikeen pitää ihmetellä minkälaiset vanhemmat antavat lastensa kuunnella nygårdin musiikkia ja ajattelevat ettei lasten kiroiluun kannata puuttua millään tavalla ja että "sanojahan ne vain on".

Tollaset vanhemmat on täysin lastensa tossun alla eivätkä saa minkäänlaista kuria lapsiinsa. Entäs sitten jos se lapsi rupeaa hieman vanhempana kokeilemaan alkoholia tai muita päihteitä alaikäisenä, eikä ymmärrä näiden aineiden vaikutuksesta yhtään mitään? Pitääkö siihenki vain viitata kintaalla ja ajatella että noh, kyllä se sitte loppuu kun se lapsi/nuori makaa teholla vatsahuuhtelussa kun ei tajunnut minkä verran sitä alkoholia nautitaan kohtuullisessa määrin... Jos 3v lapsi sanoo vittu tai helvetti niin eiköhän silloin ole vanhemman tehtävä tehdä selväksi että tuo oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Enkä nyt todellakaan tarkoita että sitä kuria ja rajoja asetetaan väkivalloin.

Vähissä on sulla keinot kun lähdet täältä neuvoja kysymään. Mitähän jos opettaisit sille lapselles että kiroilu on rumaa ja sellaista ei saa harrastaa, vaikka joku muu niin tekisikin. Tee se selväksi sellaisella sävyllä että oppii. Älä huuda, älä revi tukasta tai tee muuta tyhmää. Napakka ja määrätietoinen ote lapsen kasvatukseen. P.S. Lasta ei kannatais hankkia jos ei ole hajuakaan miten sitä kasvatetaan. Valitettavan moni pusaa kakaroita maailmaan ja ovat sitten ihan kädettömiä niiden kanssa. kaupoissa riehuvat vekarat ovat hyvä esimerkki epäonnistuneiden vanhempien onnettomista kasvatustaidoista.

Mielestäni toimii aika hyvin kun asiallisesti ilman vihamielisyyttä kertoo lapselle, että tuolla tavalla puhuminen on loukkaavaa. Äänen korottaminenkin on oikein ymmärtämättömälle lapselle, mutta vihaisesti toruminen ei välttämättä tepsi.

Vähintäänkin liian usein aikuiset tekevät niin, että ensin eivät reagoi lapsen puheisiin oikein ja lapsi ei ymmärräkkään mitä puhelee. Jossain vaiheessa, kun aikuisten mitta alkaa olla täysi, alkaa lapsen vihamielinen toruminen, jonka seurauksena ymmärtämätön lapsi tuntee itsensä loukatuksi. Nyt loukatuksi itsensä kokenut lapsi voi joko ahdistua, jos on siihen taipuvainen tai ottaa vain lisää kierroksia, jos on siihen taipuvainen. Nyt lapsi voi saada aikuisiin valtaa, koska tietää reaktiot, kun vetää oikeasta narusta.

Minä sanoin ainakin siskon pojalle kun kirosanan päästi, että olenko jotain pahaa hänelle sanonut? Hän kysyi: Kuinka niin?
Sanoin, että kun käyttämääsi sanaa käytetään kun halutaan aiheuttaa muille mielipahaa ja halutaan näyttää tyhmältä.
Sitä hän mietti hetken ja sanoi: Anteeksi eno.
Ja sovittiin ettei hän käyttäisi loukkaavia sanoja ja hän tulisi heti enolta kysymään jos jokin sana on epäselvä.

Ihan vaikka varovasti tukasta vetämällä ja samalla kertomalla lapselle, ettei näin toimita... Pakko sinun o lapsellesi näyttää ketä on perheenne auktoriteetti...

remmiä pitää antaa

Pieni lapsi ottaa oppinsa kotoaan, lähiympäristöstään. Päiväkotia et voi syyttää.
Meillä nuorempi tytär kiroili jossain vaiheessa todella paljon (niinkuin isänsä jatkuvasti).

Emme kiinnittäneet kiroiluhetkillä siihen paljon huomiota (mitä hän ehkä halusi), myöhemmin kerroimme, miten rumat sanat eivät ole sopivaa kielenkäyttöä pienellä lapsella, asiat voi ilmaista kauniimminkin. Kiroilu jäi pois huomaamatta.

Kun lapset menivät päiväkotiin, saimme palautetta, miten meillä on niin kauniisti käyttäytyvät lapset. Olin kotiäitinä lasten ensimmäiset vuodet. Uskon, että ihan pieniä ei pitäisi laittaa päivähoitoon.

Kuka vìttu voi välittää siitä, että tyttö kiroilee? Eikö pikemminkin pitäisi puuttua siihen, mitä se tekee?

Selkäsi takana.

Laita kuukkeliin hakusanaksi "Sanavalmis lapsi"

Vanhempana kiroileminen ja kieltää lasta kiroilemasta,ei ole sen vaikeampaa opettaa lasta olla kiroilematta.

Meijän pikku lyyli kun rupes päästelemään hävyttömyyksiä tiesin kyllä mistä se ne on oppinu, multa... Alkuun oli huvittavan kuulosta kun puoleen reiteen ylettyvä sinisilmänen, vaalee tukkanen nököhampaani oikeeseen paikkaan osas sijottaa sen voimasanan mut sit kun sitä alkuun olin naureskellu tulin siihen tulokseen et nyt loppu.

Ensin yritettiin pelkkää kieltoa mut kun se ei tehonnu vaan lyyli meni huoneeseensa kiroilemaan kuiskausäänellä oitn neidin puhutteluun. Ensin selvitin lapselle et se on aikuisten sana ja vaan tyhmät tätit ja setät kiroilee. Sit kysyin et haluatko olla tyhmä? Ja vastaus oli siihen että ei halua.

Ei se kiroilu siihen loppunu kokonaan, mut nykyään en oo kuullu neitin kiroilevan ja jos neiti saa mut kiinni sadattelusta, muistaa se mainita et: -Vaan tyhmät setät ja tätit kiroilee, kumpi sinä olet äiti?

Ei jumalauta näitä vanhempia!!! Pitäisiköhän kieltää tai tehdä jotain:o .....

Eli, niin monta eri tapaa kun vastaajaakin :)

Olen 62-vuotias 3 aikuisen lapsen äiti. Minulta kiroileminen jäi 34 vuotta sitten, kun sain ottaa vastaan syntien sovituksen Jeesuksen sovituskuoleman ansiosta. Sain itse rauhan sydämeeni, niin ei tarvitse kiroilla, mikä tarkoittaa että ihminen huutaa avukseen sielunvihollista milloin milläkin nimellä. Nyt pyydän tiukan paikan tullen avukseni Jeesusta, ja saan avun aina. Tällaista esimerkkiä olen näyttänyt lapsilleni, joista heistäkään ei ole tullut kiroilijoita.

Meidän ei siis tarvitse kenenkään kiroilla, ja vanhemmat voivat olla TÄYSIN kiroilematta, niin se vaikuttaa lapsiinkin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Suosittelen kaikille luettavaksi uutta kirjaa TAIVAS ON TOTTA, teoksen löytää googlettamalla netistä, tai Kristillisestä kirjakaupasta. Siinä vasta innostavaa ja mieltä ylentävää asiaa ja kerrontaa. SUOSITTELEN, myös lapsille luettavaksi, kuten myös Raamattua. Itse luin lapsilleni kun olivat pieniä, joka ilta iltalukemiseksi Lastenraamattua tai jotain hengellisiä lasenkirjoja.

Jumala antaa ihmisen sydämeen rauhan, jonka jälkeen voi olla sopusoinnussa lähimmäistensä ja ympäristönsä kanssa. Ja vielä parempaa on tulossa, sillä taivas on totta ja odottaa Jumalan lapsia.

Siunausta koko Suomen kansalle!

Voin kertoa äidille että lapsesi aikaisempi inkarnaatio oli hyvin herkkä suomalainen paljon kiroileva mies. Ja haluan kertoa että hän on ollut kyllä aina hyvä ihminen, mutta hänen aikaisempi kiroilupuuskansa oli aina reaktiona tilanteisiin joita hän ei hyväksynyt. Ja ainoastaan kertomalla tyttärellesi että hän on saanut uuden tilaisuuden lopettaa huono käytöksensä, ja se pitäisi oppia jo ennen päiväkoti ikää.

Nehän oppii muiden vanhempien lapsilta.
Ja oletteko pitäneet kuria tv,n osalta?

Meillä 3 lasta..5 vuotias teki saman 2-3 vuotiaana. Kuuli yhden kirosanan niin se jäi mieleen ja sitä sitte huudeltiin samankaltaisissa tilanteissa kun oli sen kuullukkin..Sitte se meni ohitte ja tätänykyä se rukoilee ja minä jos sanon vahingossa "paska" niin se huomauttaa minua siitä ja nyt keskimmäinen on 2,5v ja se kans on alannu kiroilemaan..et kai se on tuo ikä kun ne alkaa matkiin mutta se kyllä menee ohi ja olen myös lukenu että se pitäis antaa olla ettei heti olla torumassa koska se ei tosiaa ymmärrä sitä että se kiroilee ja jos vaan annat olla niin se huomaa ettei se nyt niin mahtavaa ole semmosia sanoa..mutta jos aina suutut niin lapsi huomaa et tosta äiti suuttuu ja sit se käyttää sitä sun suuttutamisessa mutta tsemppiä sinne :) kyllä se ohi menee.

Sanot sille lapselle, suorat sanat ! että loppuu se perk***** kiroilu tai muuten tulee risusta. Toimii ainakin. Kiroilkoot sitten salassa tai jtn. Mut säilyypähän aikuisen kunnioitus :) tekniikka on toiminu jo ammoisista ajoista lähtien... Toki älkää kertoko tästä neuvolassa, sillä nehän siitä järkyttyy :D

Sanot lapselle että kiroilu johtuu suuhun kavaneesta kiroiluhampaasta ja nyt se täytyy vetää pois kun et osaa olla kirolematta,otat tenavasta lujaa kiinni ja isä lähtee hakemaan isoja hohtimia!
Yritätte avata hysteerisenä rimpuilevan/parkuvan tenavan suuta....

Loppui muuten veljeni kiroilu siihen!

(eihän tietysti oikeasti mitään olisi tehty)

Mitäpäs tuossa, ei kiroilemisessa ole mitään pahaa. Toisaalta äitinä? voit ottaa ohjat käsiin ja alkaa kiroilemaan luovasti, jolloin luulisi sen tarttuvan myös lapseen?

jos lapsi kiroilee jatkuvasti se voi menä siihen että lapsi ei kuuntele enään vanhempiaan niin silloin heti kun alkaa juuri lapset kiroilemaan niin pitää oottaa ohjat käsiin ja torua asiaa muuten lapsi ei enää kuuntele vaan jatkaa entistä pahemmin ja jos lapsi ei lopeta pitää antaa arestia

mitenkähän voisi olla tyrskähtämättä nauramaan jos jostain takaa kuuluu kimittävällä lapsen äänellä "voi heevetti!" :D

"Voe heevetti sentään, eikö se kassajono liiku milloinkaan eteenpäin, pissakin pyrkii vaippaan ja tutti alkaa kyllästyttää!"
http://www.clevercaption.com/uploadedImages/emississippi/_angry-baby.jpg

Minä todennäköisesti nauraisin, jos kuulisin pikkuisen sanovan "heevetti" tai "pejhana". :D Jos kirosanoja alkaisi tulla jatkuvasti, sanoisin nätisti, että ne ovat rumia sanoja, joita ei ole kiva käyttää. Jos tämä ei tehoaisi, yrittäisin olla kiinnittämättä lainkaan huomiota kiroiluun. Kieltäisin tiukasti vain äärimmäisessä tilanteessa.

Mä en kiroile kotona enkä koulussa vaikka kaverini kiroilivat oon 25v enkä kiroile siskoni kanssa voin sanoo mitä van mutta tapaan sanoo siskoni kanssa ei hahha mitä sa (satana) mutta sanon vaan ne kaks eka kirjainta koska niin kuulin ekat kirosanat alasteella ne "kuuluisat" "tunnetut" pojat alasteella kiroili no voi "saa" se oli niin coolia että WOW miten ne uskals sanoo saa :D

Mitä ne nykyään sanoo alasteella? Perkele saatana vittu? "Saa" me sanottiin alasteella lyhenne saatana:sta Kun mä olin tarhassa 20v sitten (oon nyt 25) kukaan ei kiroilu koskaan joku tuli sanomaan päivähoitajan opelle että hei Henrik sanoi kuollut 2 luokalla kun olin päivähoidossa koulun jälkeen se oli pahin sana mitä 20v sitten sanottiin oon nyt 25v