Mitä mieltä olette seuraavasta?
Alle 3-vuotias lapsi syö ilmeisesti kielloista huolimatta lunta päiväkodissa ulkona leikkiessä. Lounaalla hoitaja tuo hänelle alkupalaksi lautasellisen lunta. Ei ole tiedossa pakotettiinko lapsi syömään lunta vai ei.
Kuitenkin olen hämmästynyt tällaisesta menettelystä.
Alle 3-vuotias lapsi syö ilmeisesti kielloista huolimatta lunta päiväkodissa ulkona leikkiessä. Lounaalla hoitaja tuo hänelle alkupalaksi lautasellisen lunta. Ei ole tiedossa pakotettiinko lapsi syömään lunta vai ei.
Kuitenkin olen hämmästynyt tällaisesta menettelystä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
no tuskimpa pakotettiin sentään syömään, mutta toisaalta vaikka lapsi söisikin lunta niin mitä väliä? Eihän se epäterveellistä ole eikä siinä mitään "pöpöjä" ole niinkuin lapsena peloiteltiin.
Lumessa on pieniä mikroskooppisia ötököitä, likaa, vapaasti liikkuvien eläinten ulostetta, sellaista mitä pelkällä silmällä ei näe. Lumi ei ole terveellistä, eikä puhdasta. Minä ainakin kiellän syömästä lunta, torun siitä, mutta eihän se auta. Tietty ikä lapsella niin syodään lunta ja nuollaan lapasia, koko ajan et pysty vahtimaan.
Minä en kiellä, koska puhtaan lumen syömisessä ei ole mitään vaarallista.
Mutta kun se lumi ei koskaan ole puhdasta.
no eipä ole vaarallista syödä VALKOISTA lunta, tarkoitin. Valkoinen lumi on tarpeeksi puhdasta, varmasti ei ole vaarallista syödä sitä.
Toivottavasti ei pidä paikkaansa.
Todennäköisesti lapselle on laitettu lautaselle sulanutta lunta jotta lapis näkisi kuinka likaista se on, eli näkee tarkalleen mitä hän syö kun syö lunta.
Tuskinpa hänet on pakotettu sitä syömään =)
Oli miten oli niin 2 vuotiaalle tämänkaltainen kasvatusmenetelmä ei pitäisi kuulua päivähoidon työtapoihin. Äitinä kyllä nostaisin asian esille johtajan kanssa. Kotona me vanhemmat usein tyrimme ja teemme lapsemme kanssa asioita jotka eivät ihan asiallisia, harvemmin tästä kuitenkaan lapselle vahinkoa kun olemme läsnä ja lapsi tietää että häntä rakastetaan ja että vanhemmatkin voivat mokata. Päiväkodeissa taas lapsi on paljon suojattomampi ja turvattomampi siksi onkin olennaista että hoitajat käyttäytyvät lasta kohtaan tämän tarpeet ja tilanteen huomioiden. Hoitajillla tulisi olla koulutus joka takaa ettei yllä kuvattuja tilanteita synny.
Kyllä ne lapset lunta työntävät suuhunsa, heti vaan kun silmä välttää. Sitä saa kieltää monta kertaa. Ja aina ei pysty/ehdi estämään jos on monta pientä lasta. Jos toinen lapsi on esim. putoamassa tai kiipeämässä vaaralliseen paikkaan, niin tottakai hänen luokseen mennään ensin. Lähes jokainen lapsi työntää joskus suuhunsa lunta ja hiekkaa. Pienenä söin aina jääpuikkoja. No en ollut kovin pieni, kun sain yksin olla ulkona esikouluiässä...
Joskus päiväkodissa me tehtiin tuo, että sulatettiin lunta lasissa niin lapset saivat nähdä mitä suuhunsa ovat pistäneet. Mutta ei sekään aina auttanut.
Itse en ole huolissani jos lapseni vähän maistelee lunta. Tietenkään en anna syödä, ja varsinkin kävelytien varret ovat täynnä koiran pissaa ja kakkaa. Yök! Mutta joskus leikkipuistossa on vähän ehtinyt mennä suuhun...
Jos joku vanhempi tekisi lapselleen noin, tekisin lastensuojeluilmoituksen heti. Se on velvollisuuteni lastenkanssa työtä tekevänä. Ei voi vedota, että vanhemmat saavat tehdä tyhmyyksiä, koska ovat paikalla. Ei se niin mene.
Ja päiväkotimenetelmiin tuo ei kuulu yhtään sen enempää kuin koteihinkaan.
Onkohan Sinulla kokemusta lapsista ? Mitä ihmeen vahinkoa on näyttää lapsille lumessa olevat saasteet . Itsekkin olen näyttänyt lautasella olevasta lumesta, että mitä jää näkyviin , kun lumi sulaa. Lumensyönti vähentyi lähes kokonaan. Kyllä lapset traumansa saavat ihan muualta !
Siis tekisit lastensuojeluilmoituksen, jos joku vanhempi tuo lapselle lautasella lunta? Ja se on velvollisuutesi lasten kanssa työtä tekevänä? Äläs nyt viitsi... useinhan tuo lumiannos tuodaan näytille juurikin sen takia, että lapsi näkee, mitä kaikkea lumi pitääkään sisällään. Ihan jo kasvatuksellisista syistä. Sekä kotona että päivähoidossa.
Lumen tuominen kaikille näytölle on aivan eri asia kuin tarjota jollekin tietylle taaperolle alkupalaksi lunta lautasella. Tämä saattaa tuntua aikuisesta hassulta mutta lasta sen vain hämmentää eikä sillä varmasti ole toivottua vaikutusta. Epäammatillista toimintaa on.
Höpö höpö, epäammatillista toimintaa. Kyllä meilläkin on lapsille sanottu, että jos voit syödä lunta ulkona, voit syödä sitä myös sisällä lautasella tai kun muut saavat esim. synttäriherkkuja. Ja joskus on tuotu lunta sisälle lautasella ja se on jonkun lunta syöneen paikalle laitettu, mutta kaikkien kanssa on yhdessä puhuttu mitä kaikkea siinä lumessa voi olla. Miksi ihmeessä kaikessa pitää olla niin herkkähipiäisiä ja maalaisjärkeä ei saisi käyttää. Voi että oikein lastensuojeluilmoitus pitiäisi näistä tehdä. Hoh hoijaa.
Koska kun muiden lapsia hoitaa ei voi luottaa "maalaisjärkeen" siksi sitä koulutusta hoitajille annetaan, että ymmärretään että moni kasvatuskeino jota vanhemmat ovat käyttäneet ei ehkä lapsen näkökulmasta ole se paras mahdollinen. Vanhemmilla on oikeus tehdä virheitä se kuuluu elämään ja toivottavasti hyvät asiat kuitenkin ovat vallitsevia lasten hoidossa mutta ammattilaisilla ei tätä vapautta ole. Jos todella niin että tavallista tämä lumen tarjoaminen taaperolle ruokapöydässä niin kyllä on korkea aika miettiä työnohjauksessa tarkemmin kasvatusmenetelmän sisältöä ja merkitystä.
Kun täällä näyttää niin monen mielestä tuo menetelmä päiväkodissa on heistä ihan kammottava, niin mikä sitten olisi parempi tapa?
Minäkin mietin sitä. Ei näille osalle hoitolapsista auta minkäänlainen kielto lumen syömisestä. Vaikka kuinka perustelisi lumen syönnin vaaroja, niin ei auta.Lappaavat lunta suuhunsa niin paljon kun ehtivät. En enää kiellä, en valista, syökööt koko pihan tyhjäksi, koska minulla ainakaan ei ole keinoa lopettaa sitä.
Ei siihen kuole, ei. Ja on aivan totta, että kiellot ei auta, kun joku lapsi haluaa lunta syödä, niin hän kyllä myös syö. Ei voi yhden vieressä seisoa ja vahtia ettei laita lunta suuhun.
Kiellän ja puistelen rukkasista lumet pois. Mutta energiaa ja aikaani en tuhlaa liikaa lumen syönnin valvomiseen.
Jos siihen kiinnittää liikaa huomiota, voi sekin vain provosoida lasta syömään lunta.
Minulla on nytkin lapsi joka ihan oikeasti SYÖ lunta, ei siis pelkästään imeskele rukkasten päitä tai nuole maasta lunta, vaan ihan syö sitä. Mikään puhe ei auta, menee vaikka piiloon johonkin syömään. Olen luopunut yrittämästä, syököön kun kerran syö, nyt lunta ja tod.näk. kesällä hiekkaa. Onneksi hiekka tuntuu ilkeältä suussa, niin sen syömien jää aika vähiin.
Siinä teille ammattilaisille pähkinä purtavaksi. Lyökää nyt viisaat päänne yhteen, hakekaa apua vielä osaavimmilta jos omat kyvyt eivät riitä. Vanhempien puoleen kääntyminen palastalle ei varmaankaan ole paras keino löytää yhteisymmärrys päiväkodin hoitajien kesken kasvatuskäytännöissä.
mä ainakin haluan tietää ihan vanhempana muiden vanhempien käsitystä, että jos tuo aloituksessa kerrottu tapa ei kelpaa... niin miten sitten pitäisi toimia?
vai iin
Nyt siis me kaikki ammattikasvattajat työnohjaukseen miettimään, miten lopetamme lasten luontaisen halun tutkia luontoa ja sen ilmiöitä, vuodenaikojen vaihteluita, maistella talvisin lunta ja jäätä, kesäisin hiekkaa, voikukkia, ruohoa. Kyllä siinä työnohjaajankin silmät pyörähtäisi ympäri!
Varmasti te tukea tarvitsette jos tarjoillette taaperoille lunta lounaalla ja ihan oikeasti olette sitä mieltä että tämä sopii päivähoidon kasvatusmenetelmiin.
kerro nyt ihmeessä ...... , miten sinä tämän tilanteen hoitaisit. Mikä siihen olisi sopiva kasvatusmenetelmä?
Jos kyse 1,5v lapsesta niin yrittäisin tarjota jotain vielä kivempää mitä lumella voisi tehdä ja samalla todeta että "sitten kun iso tyttö niin sitten tietää että vain vauvat syövät lunta" ja että isot pojat tai tytöt tekevät lumitöitä. "Kerrotaan äidille miten hienosti olet lumitöitä Marjan kanssa tehnyt ja miten ollaan jätetty lumen syöminen vauvoille".
Mikään ikävaihe ei ole yhtä kiitollinen oppimiselle uusia asioita. Taapero haluaa niin osata eikä vielä mitään osaa ja saa jatkuvasti kuulla eitä ja eitä. Taapero oppii kun hän kokee osavansa ja saa positiivista vahvistusta ja apua niin että itse pystyy. Kannattaa siis ohjata pois lumensyönnistä ja tarjota paikalle jotain muuta josta taapero voi kokea halitsevansa ja osaavansa. Näin taapero asteittain oppii tekemään asioita hyväksytyllä tavalla mutta tärkeää on juuri että oppimiseen liittyy innostus ja tunne siitä että itse osaa ja tässä tarvitaan runsaasti hoitajan ja vanhemman ihailua ja kannustusta. Tämänkaltainen lapsen kehityksen tukeminen on työlästä ja aikaavievää mutta hyvinkin palkitsevaa.
Mikä he...tin TAAPERO??? Leikki-ikäinen lapsihan on kysessä.
Alle kolmevuotias ON taapero. Hyvä että tämä nyt ainakin selvisi!
Vanhemmat eivät voi puolustella virheitään sillä etteivät ole käyneet kouluja. Heidän pitäisi vanhempana ihan luonnostaan tietää mikä on omalle lapselle hyväksi eikä alistaa tai nöyryyttää lasta. Onneksi uusi lastensuojelulaki velvoittaa kaikki lapsten kanssa työskentelevät tekemään välittömästi ilmoituksen lastensuojeluun, mikäli on pieninkin huolen aihe siitä toimivatko vanhemmat lapsen edun mukaisesti. Lastesuojeluviranomaiset sitten ratkaisevat tutkittuaan asia, onko tarvetta lastensuojelullisiin toimenpiteisiin.
Se, että lapsi on oma, eikä hoitolapsi ei oikeuta minkäänlaisiin virheisiin. Kukaan ei omista toista ihmistä, ei edes sitä lastaan.
Kaikki me vanhemmat virheitä teemme, sitä se elämä on. Lastensuojelu toivottavasti tulee suojelemaan lasta silloin kun asiat ovat todella pielessä!
Voi jessus, luuletko että tuo on lastensuojeluasia.Eikö ole niin,että
sellaiset vanhemmat jotka eivät välitä lapsistaan antavat lasten syödä
lunta.Eihän vanhempien kasvatusmenetelmiin voi puuttua.Joillekkin tuo lumen tuominen lautasella sisään on kasvatuskeino siinä missä muukin.Ja tuo yksi kommentti positiivisesta palautteesta lapselle on aivan huuhaata.Silloin kun kersa,tai taapero syö lunta niin silloinhan se syö, vaikka kuinka yrittäisit puhua asiasta. Ja päiväkodissa ei ehditä olla vieressä koko ajan.Ja eiköhän se ole vanhempien asia opettaa lasta tässäkin asiassa.
No tuskimpa on laitettu syömään, sehän täyttäisi jo rikoksen merkit! Myös meidän tarhassa toimittu samoin, ihan vaan näyttääksemme lapsille miltä se sulaneena näyttää ja mitä kaikkea likaa/ötököitä siellä on.
http://www.faceplantstatus.com/faceplant-127 LOOOOL :DDD
Ei meilläkään alle kolme vuotiaille sitä lunta ole tuotu sisälle, vaan neljä vuotiaille ja siitä ylöspäin. Se on melkein sama mitä alle kolme vuotiaalle sanot lumen syömisestä, niin se on seuraavaan ulkoilukertaan mennessä unohtununut suurimmalta osalta. Ja se mitä tuolla jo joku kirjoittikin, että jos liikaa kiinnittää huomiota lumen syömiseen, niin sitä enemmän joku lapsi sitä innostuu syömään. Kyllä ne lapset löytävät sen piilon, missä voi syödä lunta tai imeskellä jääkokkaretta. Ja toisaalta tutkimalla ja kokeilemalla monet asiat elämässä opitaan.
Itse en tarjoa lautasella lunta kenellekään. Muistutan puheen ymmärtämisestä ja siitä että lumessa voi olla hiekkaa,likaa,pissaa tai kakkaa. Jos joku edelleen syö niin uskon ettei loppuelämäänsä syö kuitenkaan. Sama koskee ruuan syömistä sekä maistamista: en pakota, kerron maistamisen olevan hyvä tapa. En itsekään pidä kaikesta ja vieraan ihmisen tekemä ruoka voi poiketa paljon kodissa tarjottavasta ruuasta. Näin yleensä oppi menee paremmin perille.