..en väitä, että olisi kenellekään helppoa (itsellä takana 10v. anoreksiaksta bulimian ja bed:n välimaastoon) mutta se on MAHDOLLISTA.
Tuntuu suorastaan naurettavan helpolta, mutta lupasin itselleni että saan viikon syödä mitä haluan - silloin kun olen nälkäinen. Miten vapauttavaa kun ei tarvitse olla laskemassa hullun lailla kaloreita ja yrittää aina valita se kaikkein kevein vaihtoehto tai vastavuoroisesti syödä salassa keksejä sun muuta ja potea seuraavana aamuna järkyttävää morkkista...
En lihonut viikon aikana, tunsin itseni vapautuneeksi ja "normaaliksi". Miten hienolta tuntuvat niinkin yksinkertaiset asiat kuin meneminen yliopiston ruokalaan lounaalle muiden ihmisten kanssa ja syödä ennakkoluulottamasti muiden tekemää ruokaa, mietittämättä montako sataa kaloria tästä lounaasta kertyy - minulla (ja meillä kaikilla) on OIKEUS SYÖDÄ KOSKA ON NÄLKÄ. Aion jatkaa tätä "kokeiluani" ja suosittelen kaikille muillekin samaa. Elämässä on niin paljon muutakin kuin syöminen, vaikka tiedän itsekin miten vaikeaa pakkomielteisistä ajatuksista irti pääseminen on. Tiedän ettei taisteluni sh:n kanssa ole vielä ohi enkä tiedä tuleeko se koskaan täysin olemaan, mutta tällä hetkellä tunnen suunnatonta voiman tunnetta. Siitä helvetistä voi päästä irti! Jos yksikin ihminen saisi tästä jorinastani voimia taistella sh:tä vastaan, olen äärettömän onnellinen.
Voimia teille kaikille murut, muistetaan että me ollaan korvaamattomia
Tuntuu suorastaan naurettavan helpolta, mutta lupasin itselleni että saan viikon syödä mitä haluan - silloin kun olen nälkäinen. Miten vapauttavaa kun ei tarvitse olla laskemassa hullun lailla kaloreita ja yrittää aina valita se kaikkein kevein vaihtoehto tai vastavuoroisesti syödä salassa keksejä sun muuta ja potea seuraavana aamuna järkyttävää morkkista...
En lihonut viikon aikana, tunsin itseni vapautuneeksi ja "normaaliksi". Miten hienolta tuntuvat niinkin yksinkertaiset asiat kuin meneminen yliopiston ruokalaan lounaalle muiden ihmisten kanssa ja syödä ennakkoluulottamasti muiden tekemää ruokaa, mietittämättä montako sataa kaloria tästä lounaasta kertyy - minulla (ja meillä kaikilla) on OIKEUS SYÖDÄ KOSKA ON NÄLKÄ. Aion jatkaa tätä "kokeiluani" ja suosittelen kaikille muillekin samaa. Elämässä on niin paljon muutakin kuin syöminen, vaikka tiedän itsekin miten vaikeaa pakkomielteisistä ajatuksista irti pääseminen on. Tiedän ettei taisteluni sh:n kanssa ole vielä ohi enkä tiedä tuleeko se koskaan täysin olemaan, mutta tällä hetkellä tunnen suunnatonta voiman tunnetta. Siitä helvetistä voi päästä irti! Jos yksikin ihminen saisi tästä jorinastani voimia taistella sh:tä vastaan, olen äärettömän onnellinen.
Voimia teille kaikille murut, muistetaan että me ollaan korvaamattomia
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.