Opiskelu työnohessa

Opiskelu työn ohessa on aika rankkaa, mutta täysin mahdollista. Kannattaa tehdä hyvä henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jonka mukaan etenee...eikä missään tapauksessa ahnehtia liikaa. Avointa ja kesäyliopistoa voi joissakin koulutusohjelmissa hyödyntää tosi paljon. Yleisopintoja ja kieliopintoja voi yleensä suorittaa siellä. Näin saa joustoa opintosuunnitelmaan. Loma-ajatkin voi näin hyödyntää, koska kesän koulutustarjonta on ihan hyvä.

Itse suoritin koko tutkinnon = 160 ov työn ohessa kuudessa vuodessa. Tein kolmivuorotyötä, joka antoi mahdollisuuden joustoihin, koska sain suunnitella työvuoroni opiskelujeni mukaan. Opintoja aloittaessani minulla oli kolme alle kouluikäistä lasta, joten aika tavallahan sitä arkipäivää piti organisoida perheen sisällä.

Näin jälkikäteen ajateltuna - ei se nyt niin kamalaa ollut. Lomiakin ehdin pitämään ja perheen kanssa olemaan. Itsekuria se tietysti vaati, eikä opiskelijaelämästä tietysti ollut tietoakaan. Erittäin tyytyväinen kuitenkin olen. Ei opintolainoja rasitteena ja tulipahan tehtyä hommat ajallaan. Minulta ei kyllä riitä ymmärtämystä päätoimisille opiskelijoille, jotka eivät saa tutkintoaan suoritettua määräajassa -silkkaa saamattomuutta.

Yliopisto-opiskelu sopi minulle erittäin hyvin. Aikaisempi opistotason tutkinto oli irrallisten pikkuasioiden ulkoa pänttäämistä ja vie tosi paljon aikaa...ja oli lisäksi turhauttavaa. Laajojen kokonaisuuksien ymmärtäminen ja omaan oivaltamiseen perustuva oppiminen oli yliopisto-opintojen parasta antia. Tietysti näin aikuisena myös elämänkokemus vaikuttaa joillakin aloilla erittäin paljon.

Tsemppiä sulle. Rankkaa tulee olemaan, mutta ei mahdotonta. Jos neuvoja pitäisi antaa...niitä olisi kaksi: 1. tee suunnitelma ja PIDÄ SIITÄ KIINNI, 2. kaikki muut opinnot ensin...ja sitten vasta gradun kimppuun.

jos haluat selvitä ilman stressiä, ja saavuttaa yli keskitason arvosanoja.

Minä kävin kaksi ekaa vuotta töissä noin 3-4 pvää viikossa (iltaa) opiskelun ohessa. Kesät töissä täysipäiväisesti ilman lomaa, ja molempiin kesätenttihin menin. Mitä sain: kamalan sressin mikä vaikutti melkein kaikkiin elämänalueisiin, huonon omatunnon jollen lukenut, keskinkertaisia arvosanoja, liian vähän vapaa-aikaa, vittuuntuneen olotilan 24h vuorokaudessa.

Ehkä jotkut pystyy, mutta minä en. En kuitenkaan ollut yhtään sen enempää töissä kuin joku toinen opiskelija. Vielä kun opiskelen hum.tdk:ssa, niin voi kuvitella kuinka järkkyjä kirjapinoja sieltä tulee tentteihin, esseitä, kaiken maailman töitä...lopetin lopulta töissä käynnin ja heti alkoi helpottaa, aloin nauttia opiskelusta. Onneksi mieheni suhtautui hyvin siihen että minä en nyt tuo rahaa kotiin. Olen huomannut, että ne pärjäsivät parhaiten kenellä ei ollut rahaongelmia...pappa betalar..mutta ehkä he taas pääsevät liian helpolla. Ihanteellista se kyllä olisi, että opiskelijan ei tarvitsisi tehdä töitä kuin ehkä kesällä. Kyllä opiskelijakin tarvitsee lomaa.

Minä opiskelin pari vuotta yliopistolla siten, että olin päätoimisesti töissä. Minun onneni oli joustava työpaikka, jossa pystyin itse määrittelemään työaikani. Tein viikossa yleensä kolme tai neljä pitkää työpäivää (yht. 37,5 h/vk), jolloin pystyin muina päivinä keskittymään opiskeluun. Asuntoni, opiskelu- ja työpaikkani sijaitsivat myös lähellä toisiaan, joten matkustamiseen ei mennyt aikaa.

Opintojen ja työn yhteensovittaminen onnistui ihan hyvin, mutta luonnollisesti opiskelutahti oli vähän muita hitaampi. Liian rankaksi en tuota kokenut.