Oon tässä kymmenennellä viikolla menossa. Ennen teki kokoajan mieli jotain makeaa, sokerista ja kaikkea "huonoa ruokaa". Söin päivittäin jotain epäterveellistä ja olis ns. koukussa siihen. Nykyään kun kävelen kauppaan, kartan kaikki karkki- ja sipsihyllyt äärimmäisen kaukaa. Ällöttää ajatellakin että joutuisin syödä niitä. Yks päivä mies oli ostanut karkkia kotiin pitkästä aikaa ja pystyin muutaman syömään, jonka jälkeen tuntui että vessaan saa juosta.
Mulla on vaalea leipä vaihtunut tummaan, karkit hedelmiin. Jäätelö on ainoa paha mitä voin tällä hetkellä juoda. Hiilihapolliset juomat, varsinkin limsat ei enää mene alas.
Tämä muutos ei mua itseäni lainkaan haittaa, ennemmin olen onneni kukkuloilla kun tunnen jaksavani nykyään niin paljon paremmin! Mutta haluaisin kuulla teidän kokemuksia, onko muille käynyt vastaavalla tavalla raskauden aikana? Onko makeanhimo palannut raskauden aikana tai sen jälkeen? Toivon totisesti, että itse pystyisin paremmin kontrolloimaan raskauden jälkeenkin tuota makeansyöntiä.;)
Mulla on vaalea leipä vaihtunut tummaan, karkit hedelmiin. Jäätelö on ainoa paha mitä voin tällä hetkellä juoda. Hiilihapolliset juomat, varsinkin limsat ei enää mene alas.
Tämä muutos ei mua itseäni lainkaan haittaa, ennemmin olen onneni kukkuloilla kun tunnen jaksavani nykyään niin paljon paremmin! Mutta haluaisin kuulla teidän kokemuksia, onko muille käynyt vastaavalla tavalla raskauden aikana? Onko makeanhimo palannut raskauden aikana tai sen jälkeen? Toivon totisesti, että itse pystyisin paremmin kontrolloimaan raskauden jälkeenkin tuota makeansyöntiä.;)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ensimmäiset kolme-neljä kuukautta makea ei maistunut yhtään, eikä vaalea leipä ja jogurtistakin vain maustamaton jossa ei sokeria. Nyt rv 22 ja jatkuvasti kauhea makeanhimo päällä :/ Ainoat mitkä ei edelleenkään maistu on hampparit, ranskalaiset, sipsit yms.
mulla kolmen raskauden aikana makean syöminen loppu kokonaan,mutta heti sairaalassa osastolla alko mieli tehdä suklaata. mutta toivottavasti kaikille ei käy niin :) eikannata antaa mieliteoille periks :)
Voi, toivottavasti mulla ei sitten makeanhimo palaa! Toivon sitä todella. Ja eiköhän se niin mene, että jos hetken pystyy olla syömättä, niin sitä helpompi on säännöllistää syömistään. Jos jokapäivä syö jotain makeaa, on vaikeampi lopettaa.
Jugurtti mulla menee alas, ja cornflakesit, mutta ne ei varmaan mitään kamalan hiilihydraattipitoisia ole kuitenkaan. En kyllä oo tutkinu mutta mutta..:)
No jos syöt normaaleja sokeroituja jogurtteja niin niissä on tosi paljon sokeria eli ovat hiilaripitoisia. Ja cornflakesit nyt ei paljon muuta olekaan kuin silkkaa hiilihydraattia... :) Mutta ei se nyt niin vaarallista ole, vastasin vain, koska epäilit, että noissa ei hiilareita paljoa olisi.
Niin raskaana ollessa tarvitaan myös hiilareita.
Joo. Vaikka toki se on aina parempi, jos nekin hiilarit ovat enimmäkseen hyvälaatuisia, eli hitaita hiilihydraatteja. Sokerista ja höttöjauhoista peräisin olevia hiilihydraatteja ei raskausaikanakaan kukaan tarvitse.
Täällä kans alkuraskaus (n. 4 kk) oli koko ajan vähän etova olo/maistui vain kaikki raikas ja kevyt ruoka, ajatuskin makeasta ällötti. Tilanne on korjaantunut loppuraskaudesta, mumms mumss...
Itsellä meni kanssa koko ruokavalio uusiksi. Ennen söin sipsejä, pizzaa ja muuta rasvasta "potaskaa" ihan himooni, salmiakkia ja irtokarkkeja mässyttelin töissä melkein joka päivä.. kun tulin raskaaksi ei enään maistunut mikään ns.epäterveellinen, tilalle tuli jugurtit, hedelmät ja ainoana paheena suklaa (sitäkin todella vähän). Kiloja ei ole tullut ollenkaan koko raskaus aikana eli toisin sanoen olen laihtunut..
Nyt ollaan menossa rv 35 ja alkanut taas paheet maistumaan! ainoastaan sipsit ja salmiakki ei maistu, mutta pizzaa ja irtokarkkia tekee mieli. Nyt neuvola edessä ja odottelen hieman et josko nyt ois kiloja tullut ja millainen "jättiläinen" tuolla sisuksissa kasvaa..
voi kun saisi pidettyä näppinsä kurissa ja aloitettua oikeesti terveelliset elämäntavat ihan kokonaan, neuvolassa arvioivat et synnäriltä kotiin päästessä olisin laihtunut reilusti alku painoon nähden.
Pitäisiköhän ruveta tekemään vauvoja enemmänkin jos näin kävisi toistekkin.. kun vauva kuulemma tähän asti mennyt käyrien mukaan ja vaikuttaisi olevan normaali ipanan pipanan painoinen ja oloinen.
Mulla loppui myös makeanhimo kuin seinään heti raskauduttua, vaikka ennen olen syönyt joka päivä jotain makeaa, en paljon, mutta joka päivä kuitenkin (esim. keksejä ja suklaata teen kanssa).
Nyt rv11 ja makeanhimo palannut täysin. Kuvotuskin poistui pari viikkoa sitten. Kuvotus oli tosin lievää ja liittyi verensokerin alenemiseen, oksentanut en kertaakaan, mutta tuli huono olo, jos ruokailuihin tuli liian pitkä tauko.
Vähän huolettaa tää raskausoireiden katoaminen. Ruokajuttujen ohella ei muutenkaan enää tunnu, että mikään olossa viittaisi siihen, että on raskaana. Ehkä rinnat ihan vähän arat. Ekaa ultraa ei ole vielä ollut....
Täällä yksi, jolle kävi toisinpäin. Ennen raskautta en ole ikinä välittänyt mistään makeasta (karkit, pullat, jäätelöt yms), nyt niitäkin ilolla pistelen poskeeni. Paras lääke lähes neljän kuukauden pahoinvointiin oli mehujää. Valitettavasti rakkaus roskaruokaan on säilynyt muuttumattomana läpi koko raskauden :). Nyt seuraukset kyllä vaan ruokaerehdyksistä huomaa, sen verran inhottavat närästyskohtaukset noista rasvaruoista saa....
Nimimerkille "Normaalia?": Itse aloin jännittää kun viikolla 18 pahoinvointi loppui ja tuntui, että kaikki oireet katosivat yllättäen. Kuuluu asiaan! Neuvolan täti sanoi minulle, että sinne voi soittaa ja pyytää kuuntelemaan sydänääniä jos oikein huolettaa. Ja eikös siulla 12 vkon ultrakin ole jo ihan ovella. Tsemppiä!
Kiitos tsemppauksesta kkk. Totta on, että ultra on ovella ja sen takia tää varmaan jännittääkin. Mulla on keskeytynyt keskenmeno takana, eli ultrassa todettiin vaan alkion menehtyneen, tosin aiemmilla viikoilla (varhaisultra siis). Ei ollut mitään merkkejä, paitsi jälkeenpäin ajatellen ehkä just raskausoireiden katoaminen. Sen takia varmaan tällaiset oireiden vähenemiset huolettaa nytkin, mutta ei auta kuin pitää peukkuja.
Ennen raskautta en välittänyt niin hirveästi limsasta, nyt himoitsen varsinkin cokista! Ja karkkia söin tyyliin joka päivä (lähinnä iltaisin), mutta nyt makea ei maistu juuri lainkaan - luulen sen johtuvan osaltaan siitä että kun syö enemmän ns. (lämmintä) "kunnon ruokaa", niin ei sitten kylläisenä tee enää mieli/jaksa makeaa... Olisi kyllä ihan tervetullut pysyvä muutos, verenpaineet tykkää ainakin hyvää kun karkit (=lähinnä salmiakki-ähky) on kadonneet rutiineista lähes kokonaan :)
Täällä myös mennyt toisinpäin! Ikinä en ennen ollut perso makealle. En muista milloin olisi oikeasti tehnyt mieli karkkia, suklaata, jäätelöä. Nyt Rv 17 ja karkin himo on aivan jäätävä! Voisin elää pelkillä makeilla herkuilla. Jos menkkojen aikaan teki herkkuja mieli, niin ne olivat niitä sipsejä tai jotain muuta roskaruokaa, jota ei tee kyllä enää yhtään mieli.