miksi sairastuit anoreksiaan?

14v, sairastanu 2 vuotta.
Mä en itekkään tiiä mistä mun syömishäiriöt oikeen sai alkunsa. On vaan aina niin ruma ja lihava olo kaikkien mun kauniiden ja laihojen kavereiden kanssa joiden perässä jokanen jätkä juoksee. En haluu olla enää vastenmieline ja eihaluttu. Haluun vaan tuntee oloni kauniiks.
Tää ei kyllä oo mun elämän laatuu parentanu... jyrkkä alamäki kokoajan edessä eikä nousuu oo näkyvissä... Ehkä sitten kun pääsen mun ihanne painoon kesään mennessä....

Itse siarastuin bulimiaan 13-vuotiaana, kun äitini sairastui aivoverenvuotoon. Mulle jäi isoinpana sisaruksena vastuu kodin ylläpitämisestä, ruoanlaitosta ja pikkuveljen tarhaan huolehtimisesta kun äiti oli sairaalassa noin puoli vuotta yhteen menoon. Masensi, jääkö se henkiin ollenkaan ja aloin purkaa pahaa oloani oksentamalla.

Toinen merkittävä sairauden pahentaja on oma hyväksikäyttö noin vuosi äidin sairastumisen jälkeen. Sen jälkeen paino on pudonnu rajusti ja bulimia muuttui anoreksiaksi. Mä tahdon vaan kadota pois miesten silmistä. Vihaan naisellista vartaloa, enkä tahdo saada huomiota yhdeltäkään mieheltä enää ikinä.

Olen nyt 18 ja paljon muutakin on tapahtunut kuin nuo kaksi mainitsemaani asiaa, mutta koen ne tämän sairauden aiheuttajiksi. Parempaa elämää ei ole näkyvissä vaan anoreksialla on valta mun elämässä.

en oo vielä oikein edes myöntänyt olevani sairas,vaikka toiset niin välillä väittävät. toisaalta olen vain pitänyt asiaa salassa. mutta jos asiaa nyt siltä kantilta katsotaan niin juu. tulee kyllä syyllinen ja typerä olo kertoa kun ei ole mitään suurempaa syytä kun vertaa teihin muihin joilla on kovia kokemuksia takanaan. : / tosiaan, syyt eivät ole kummoiset.

koulukiusaaminen (pilkkaamine ja lumipalloja päähän) , huono itsetunto itseinhon kanssa ja masennusta. olen aina ollut alipainoinen, ja hassulla tavalla ei muiden huomiointi painoon ole parantanut asiaa lainkaan. vaikka tarkoituksena on ollut varmasti vain auttaa, ovat hoitajat vahvistaneet ajatusta siitä ettei voi olla sellainen kuin on.

19 vuotias olen ja suurinpiirtein 6 vuotta kestänyt, vaikeaa sanoa koska se on alkanut, tullut vain pikkuhiljaa ja hiipinyt mukaan. kuitenkin olen tässä pärjännyt ja tällähetkellä on taas paremmat ajat meneillään. toivottavasti kääntyisi teidänkin onnenne välillä paremmaksi.

Vanhempien ero. Sairastanut kymmenen vuotta. En tiedä parannunko tästä koskaan täysin

Mua oon kiusattu koko peruskoulun aika tähän vuoteen mennessä, nykyään mulla on kavereita, ja tuun tosi hyvin toimeen kaikkien kans. Viime vuonna sairastuin anoreksiaan, ja uskon sekä toivon voivani parantua kun oon tavoitepainossani.