Eka oksennus kertasi?

Kotona kun olin yksin. Taisin olla 17. Liikaa ruokaa kerralla, helpotti kyllä oloa kivasti

Ihan ensimmäisen kerran oon varmaan vauvana puklaillu maitoja ja sitte lapsena sairastanu oksennustaudin..

Joskus 14-vuotiaana leffakarkit ku ällötti ja kaveri opasti. Kiitos sille siitä. Kynä kurkkuun ku ei ollut rohkeutta työntää sormia. Ei tullu paljoa mitään ulos, sitte piti mennä kolmella bussilla kotiin ni tokaa bussia odotellessa siihen pysäkin vierelle iso läjä irtsareita. Siitä se lähti.

8-vuotiaana eka ruuanjälkeinen itseaiheutettu... nykyään olen 15-vuotias ja aikalailla pulassa

En pysty muistamaan milloin tahallisesti oisin oksentanut ekan kerran. Siinä 16v sairastuin kuitenki bulimiaan että jossain siinä paikkeilla se oli.

Viime syksyllä, söin karjalanpiirakoita ja tuskalla oksensin suihkuun riisinpalasia.

20-vuotiaana oma tekemä pizza tuntu vähä liialliselta ja siitä se lähti. Ennen sitä olin laihduttanut kymmenen kiloa ja olin sopiva. Lihominen vaan pelottaa koko ajan.

Mooi:/Mä itse asiassa aloitin eilen!Mä söin vatsani täyteen karkkia ja sitten tänää mä taas oksensin ku se helpotti eilenkin.Mä oon tällä hetkellä 14.v!Ajattelin aloittaa paastoamaan!Mä oon myös ehkä tulevan bulimian lisäksi diapeetikko ja diapeetkoille bulimiaa on ollut enemmän et kiva....

tänää ekaa kertaa kunnolla! suihkussa 13-vuotiaana..Olin ahtanut taas itseni täyteen paskoja ruokia.

20 vuotiaana, mökillä..juoksin kauas pellolle ja siellä sitten..söin mielestäni liikaa ja koska olin ennen sitä laihtunut, pelkäsin, että laihduttamiseni menee hukkaan

19v. kotona yläkerrassa omassa huoneessani roskapönttöön...olin vetänyt mm. pussillisen lakritsia ja leipää sun muuta paskaa, anoreksiataustaa takana jo jonkin aikaa ja muutenkin koko syöminen ja laihdutus ihan perseellään. Se oli torstai ja koko perhe kotona.

Ihan eka kerta oli kun sairauteni oli vielä enemmän anoreksian puolella ja join 2 litraa vettä putkeen nopeuttaakseni aineenvaihduntaa, vatsa ei kestänyt jai lensi kaikki ulos. Siitä sitten sytty se idea bulimiasta... Kaikki alko kun olin vasta 14 ja nyt on jatkunut lähelle 2 vuotta.

16-vuotiaana sain tarpeekseni kun tunsin itseni rumaksi ja läskiksi, olin yksin kotona, söin liikaa ja sitten oksentamaan

Tytöt rakkaat, lopettakaa.

Aloitin itse noin 17-vuotiaana ja nyt 23-vuotiaana en ole vieläkään päässyt tästä ajatusmaailmasta eroon. Taistelkaa irti vielä nuoremmassa iässä, jotta ette kasva tähän sisään! Vanhempana on helpompi oikeuttaa ja perustella tekonsa itselleen fiksuina.

Kerran hain apua opiskelijaterveydenhuollosta. En saanut muuta kuin pahaa mieltä ja kaikki haavat auki. Monen viikon aikana en koskaan edes päässyt psykologille/psykiatrille asti. Ainoa asia, mitä niistä reissuista jäi käteen on se häpeän tunne, kun käyn vaikka flunssan vuoksi lääkärillä, joka näkee tietoni, niin hän voi ohi mennen huolettomasti kysäistä: "No, mites tuon syömisen kanssa?"

Repikää itsenne itse irti!!!

Eka kerta oli kotona kun olin syönyt ison paketin jäätelöä, niinpä menin meidän takapihalle pikkusiskojeni leikkimökin taakse ja työnsin sormet kurkkuuni. Sen jälkeen oli paha olo vielä monta päivää ja kurkku tuli kipeeks. olen kärsinyt bulimiasta noin puoli vuotta mutta yleensä en oksenna vaan paastoan ahmimisen jälkeen. kärsin jonkun laisesta masennuksesta ja paniikki häiriöistä.

mulla oli tarkaan harkittu se ensimmäinen kerta...kanasalaattia ja karjalanpiirakoita...ei tullu edes kaikki ylös. ikää 14 vuotta. oon nyt 21 ja taistelen vieläkin tän kanssa. ja nykyään ikävä kyllä osaan oksentaa. -.-

13- vuotiaana, tosin täytin sinä samana vuonna 14. Taisi olla maaliskuussa.
Eikä jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Ensimmäisen kerran joskus 10-11 v. Mutta varsinainen buliiminen oksentelu alkoi 16 vuotiaana

11 vee, kesäloman alku, yksin kotona melkein koko kesäkuun. Iso remix tms- karkkipussi ja puoli litraa ananslimukkaa. Olin muutenkin lihava ja halusin laihtua ennen kuin koulut alkaisivat. Kiitos Demin, samana päivänä aiemmin olin siitä lukenut, joten kuvittelin löytäneeni "helpon" ratkaisun ja ajattelin, että "en mä tee tätä ku sillon tällön vaan", mut v*tut, siitä se joka viikkoinen kierre alkoi. -.-

Olin ehkä 11v, syönyt pussillisen irtokarkkeja ja lähtenyt koiran kanssa iltalenkille. Siellä sitten sain hyvän idean, että voisi kokeilla oksentamista ihan vaan huvin vuoksi. En siis ajatellut mitään laihduttamista. Olin jostain telkkarin lääkärisarjasta nähnyt, kun setä laittaa lapsen suuhun jäätelötikun ja laatta lentää.
Pari ekaa yritystä oli lähinna kakomista ja jotain pientä mönjää, mutta kolmannella lensi puolet koko karkkipussista ulos. Olin vaan, että "wouuu" ja tallustin koiran kanssa kotiin.

Kaikki paska alko sairaalassa kun olin 15 ja ollut siellä reilun vuoden anoreksian takia. En muista tarkasti mutta suutuin siitä että aina luulivat että oksennan vaikka en ikinä ollut oksentanut, ja sitten ''osoitin mieltäni'' ja menin moikkaamaan lavuaaria mikä lopulta meni tukkoon hehheh. ja nyt 18 ja jokapäiväistä on tää paska.. pakko lopettaa tai oon kohta kokonaan hampaaton helvetti.

omenapiirakkaa ja korvapuusteja, vuonna 2003 syksyllä, olin 12, eikä loppua näy.

Olin 15 ja autossa matkalla kotiin syönyt karkkeja. Kotiin päästyä menin takapihalle ja yritin oksentaa, muttei tullut mitään muuta jotain lientä ja homma jäi sillä kertaa. Mutta jäin koukkuun.. Siitä on nyt 7v, välillä taisi olla vuosia ilman mitään ongelmia, nyt oksentelen päivittäin..

Itse asiassa juuri äsken. Ennen olen ahminut ja sen jälkeen paastonnut, mutta nyt söin niin helvetin ison keksipaketin ja ällötti itseni niin paljon että oli aivan pakko. Toivon, että jäi viimeiseksi kerraksi. Ainakin opin nyt, etten osta itselleni mitään keksipaketteja tai muutakaan herkkuja.

Alkoi 3 päivä sitten. Oon 21v, oon ylipainoinen yksin huoltaja.. Oon pitkään kärsinyt ylipainosta et rupesin oksentella. Vihan ittes tän takkia, mut samalla vihan sitä fiilistä et oon syönyt. En mässäilee, vaa syön normi ruoka ja sitä oksentelen. 1-3 kertta päivässä

Oi senpäivän muistaa aina. Elämäni ihanin sekä kamalin päivä. Yli puolituntia yritin pusikossa kakoa viinirypäleitä ulos. Eihän siitä oikeen mitään tullut mutta lopulta sain jotain ylös ja tajusin "hei tämähän on mahtavaa". Just niin.. Hikisenä ja kylmissä väreissä sitten melkein itkin onnistumistani.
Olin silloin 14 , nyt 17 vuotiaana tuntuu ettei mulla ole koskaan mahdollista päästä tästä ylös.

Oon koittanu oksentaa vaikka kuinka monta kertaa, mutta en mää vaan pysty. Aion kyllä harjotella sitä heti ku saan voimii tarpeeks ja kun ketään ei oo himassa.. Tuppaan nimittäin saamaan sellasia ahmimiskohtauksia, että vihaan itteeni jälkikäteen. Itken koska en saa oksennettua.

Miksi tehdä noin jos haluaa ruoan ulos ?

Jos vain malttaa odottaa jokusen tunnin niin ruoka tulee ihan paljon helpommalla pinnistelyllä tuolta takapuolen kautta kyllä ulos.