Erästä ihanaa kaipailisin suuremmaksi osaksi elämääni. Olen tässä painiskellut asian ja itseni kanssa, pähkäillyt onko se mahdollista ylipäätään.
Elämäntaito-oppejakin olen ihmetellyt kummallisessa tilanteessani; toiset kun toitottavat, että "Saat sen mitä haluat" (Rhonda Byrne), toiset, että "Saat sen mistä luovut" (Tommy Hellsten). Kummankaan teoksiin kovin paljoa perehtymättä mietin vain näitä lähtökohtia, että onkos tässä nyt jotain ristiriitaa?
Elämäntaito-oppejakin olen ihmetellyt kummallisessa tilanteessani; toiset kun toitottavat, että "Saat sen mitä haluat" (Rhonda Byrne), toiset, että "Saat sen mistä luovut" (Tommy Hellsten). Kummankaan teoksiin kovin paljoa perehtymättä mietin vain näitä lähtökohtia, että onkos tässä nyt jotain ristiriitaa?
Vastaukset 56
Vanhimmat
Ehkä sinun kannattaa ensin miettiä,että miksi se ei olisi mahdollista ja mitkä ovat ne esteet,että se ei ole mahdollista.Plussat ja miinukset.
Sellainen pointti viellä,että haluaako se ihanuutesi sinut,koska vaikeaa haluta sellaista,joka ei halua sinua.
Helppo haluta, mutta vaikeampi saada.
Muttei mahdotonta.
Aloittajan kysymykseen, niin ongelmiin voi ottaa tämän lähestymiskannan: Tee jotain, katso tulokset. Jos tulokset eivät vaikuta olevan oikean suuntaisia niin tee jotain muuta.
Pointti lähinnä et kokeile eri juttuja ja katso mitä tapahtuu.
Jep. Nyt taas muutaman päivän asioita pyöritelleenä totean, että suurin ongelma tällä hetkellä on se, että haluanko vaiko enkö halua. Kun tässä on niin monta osasta tässä palapelissäni.
Jokaisella on oma tarinansa kirjoja lukemattakin. Omat kokemuksesi värittävät tapaasi katsella tilanteita ja ihmisiä. Tulkinnat mainitsemistasi teoksista vaihtelevat myös omien kokemusten mukaan. Toisaalta kirjallisuuteen on hyvä paeta kun ei tahdo/voi luottaa sydämen ääneen.
Kirjat on tehty bisnestä varten ja se mikä ihmisiin kolahtaa on just nämä liioitellut elämätapa ohjeet ja kaikkinaiset neuvot, millä elämästäsi tulee täydellistä ja onnellista. Amerikkalainen malli, joka meillekin on rantautunut. Elämässä pelaa kovat lait ja niitä lakeja vastaan joutuu jokainen kamppailemaan ja monta kertaa tulla huomaamaan, että toisin vaan se juttu menee ja meni vaikka kaikkeni yritin.
Paavalilla oli kovasti kipuja ja luultavasti kihti ne hänelle aiheutti. Hän rukoili kolme kertaa Jumalaa, että tämä ottaisi pois nämä hänen kovat kipunsa, mutta Jumala ei ottanut ja varmasti muistat mitä Jumala Paavalille vastasi tuolloin: "Minun armossani on sinulle riittävästi".
"Elämässä pelaa kovat lait ja niitä lakeja vastaan joutuu jokainen kamppailemaan".
Valitettavasti usein on näin. Mutta silti itse yritän pysytellä siellä pehmeiden lakien osastolla, vaikka toiset pelaa ehkä eri säännöillä. Olen sattunut syntymään ikuiseksi optimistiksi ja uskon, että hyvä kasvattaa hyvää. Toisaalta uskon, että elämässä kohtaa juuri sitä, mitä tarvitsee, tavallaan kohtaloon siis, mutta että ihmisellä on myös vapaus valita.
Kyllä on.
Elämän suuret totuudet verhoutuvat yleensä paradokseihin jonka tommy hellstein ymmärsi hienosti ja teki siitä kirjan. Elämän paradoksit.
Lue Se.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä että kun luovut niin saat tilaa uudelleen. Tai uudelle.
Se myäs tarkoittaa sitä ettei aika ole ehkä oikea jos asiat eivät tapahdu luonnollisesti nyt sitten vaikka kuinka haluaisit jotain mitä et saa.
Siinä on paljon hyvää oppia, kannattaa todella lukea.
Miten saat mitä haluat ja haluat sitä mitä sinulla jo on. on toinen loistava kirja
John Gray kirjoittaja. joka kertoo siitä kuinka ihminen löytää itsestään vastauksen kaikkeen ja muutenkin kaiken.
Gray on kirjoittanut myös muummoassa miehet marsista ja naiset venuksesta.
jossa kerrotaan hienosti naisen ja miehen mieliala aaltoilusta ja vaihteluista.
mistä ne voivat johtua ja miten niitä ei tarvitse pelätä.
noi kaikki kirjat on loistavia siihen tarkoitukseen löytää itsensä. voi ymmärtää itseänsä toisistä näkökulmasta ja toisiakin ihmisiä toisista näkökulmista ja pääsee elämässä etenemään toisella tapaa.
noi on mun "yöpöytäkirjoja" jotka ovat paikkansa lunastaneet ja aina auttavat kun niitä lukee ja avartavat lisää näkökulmia elämään.
herättävät niitä oikeita kysymyksiä. siitähän elämässä on kyse.
ei perille pääsystä eikä vastauksien saamisesta. vaan sen ymmärtämisestä miten vähän ymmärtääkään ja että viisaus on aina enempi kysymyksiä ja kun on oikealla polulla huomaa enempi ihmettelevänsä asioita ja löytävänsä lisää kysymyksiä eikä niinkään vastauksia. osaa olla enempi läsnä hetkessä joka on hyvin tärkeää. pysähtyä miettimään asioita. ja olla miettimättä asioita hetkessä astien hetkeä ja sitä ohikiitävyyden hienoutta joka ei koskaan palaa.
ristiriitaa. sitä on elämä alusta loppuun. mutta voit saada aavistuksen siittä mistä moinen ristiriita johtuu jos olet riittävän utelias ja luet esim mainitsemani kirjat =)
Kiitos hienosta vastauksestasi. En tosiaan ole kumpaakaan kirjaa lukenut, mutta mitä netistä olen vähän tutkaillut, niin tuo Hellstenin kirja kiinnostaa enemmän ja nettiin poimitut otteet ovat mielestäni ajattelemisen arvoisia.
John Gray onkin minulle tuttu jo ennestään, luin jo toistakymmentä vuotta sitten tuon Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta ja se avasi kyllä mahtavasti miesten ja naisten ajattelutapojen eroja.
Itseni ymmärtämisen kautta tätä hommaa olen ajatellut, siksi on tullut mietittyä asioita myös "isommassa mittakaavassa", olen hiljan lukenut mm. kirjan Läsnäolon voima ja se on kyllä sellainen, mihin palaan aina uudestaan.
lukemaan niitä kirjoja, joita joku sinulle tyrkyttää. Kirjat valitsevat lukijansa kuin itsestään ja nuokin kirjat voivat tulla eteesi joskus muulloin. Eräs kirja kuitenkin on ylitse muiden, joka varoittaa juurikin tuollaisista vääristä profeetoista. Ihmiset yrittävät tehdä muista kaltaisiaan, kun ovat itse mukamas niin tietoisia, mutta todellisuudessa he palvovat silloin epäjumalia.
No jos puhutaan vaikka tuosta Läsnäolon voimasta, niin se suurinpiirtein tippui päähäni kirjastossa ;). Ja hyvä kirja olikin. Raamattu ei ole tippunut päähäni ;).
Mikä on Jumala? Eikö Jumala ole kaikkeus ja suuri rakkaus, jota ei voi edes määritellä? Heti kun Jumalaa tai uskontoa aletaan työntää johonkin muottiin, ollaan jo väärillä jäljillä. Ja ihmiset sen tekevät. Okei, oma mielipiteeni tämäkin.
uskoisin, että Tolle lainaa paljonkin raamattua omissa kirjoissaan ja niin tekee moni muukin. Kirjailijat tekevät näitä teoksia myöskin ihan elääkseen, ei välttämättä niinkään ihmisille, vaikka toimivia toki ovat. En minä pyydä sinua raamattua lukemaan, eiköhän sekin aikanaan sinulle iske. Ei minun tarvitse puhua uskonnosta, kun sanon, että siitä kirjasta sattuu löytymään kaikki.
Tuossa olen ihan samaa mieltä. Eikä tarvi pelätä, että olisin jotenkin helposti aivopestävissä ;).
ja pyh..eiköhän ole parempi, kun elää sellaista elämää, mikä ittestä hyvälle tuntuu. Mä seuraan sydäntäni, enkä tarvitse siihen tuntemattoman neuvoja
Aattelen ihan samoin. Turha pähkäillä ja jahkailla liian pikkutarkasti tätä olemista ja elämistä. Kaasu pohjaan ja menoksi,,voi siinä samalla kuitenkin vähän ikävöidä :)
Olisin sitä mieltä, että miten paljon sinä tätä ihanuutta haluat ja kuinka paljon tämä ihanuus sinua, mikä on teidän yhteinen tahtotila . Kannattaisi ehkä yhdessä asiaa pähkäillä :)
Kunhan ensin luovut sitten saat, tän jälkeenhän elämä on iisibiisi :)
Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille :)! Yllätyin oikeasti, kuinka moni olikaan vaivautunut vastaamaan. hyviä pointteja kaikilla.
Yksi näistä tähän tapaukseen liittyvistä ongelmista on ehkä se yksi ylitse muiden, nimittäin se että paljonko haluan vai haluankokaan. Tee siinä sitten mitään mihinkään suuntaan ;).
ole hyvä, auckland, pähkäile sä vaan sitä k.ullis surkeutta ja lue , kyllä säkin vielä naisen saat :))
Siis häh? Miku piru siinä on, että minut sotketaan häneen? Vai vastasitko väärään kohtaan? Jos on hänellä joskus tullut pikku ylilyöntejä (anteeksi a) niin tässä ketjussa vastasi kyllä minulle erittäin hyvin.
te ootte niin samanlaisia jauhajia, siks sekaannus varmaan
No ollaan kyllä aika erilaisia, jos minulta kysytään. Ikinä jaksa noin pitkästi kirjoittaa ;). Ja muutenkin aika harvoin mitään aloitan ja häntä harvemmin kommentoinkin.
okei, sä oot varmaan ihan kiva ihminen :)
En mä oikeasti pahastunut :).
No hyvä :)
Onnelliseen elämään ei tarvita muuta kuin terveyttä. Kaikki muu tässä elämässä on turhaa ja tuulen tavoittelua. Ihminen on onnellinen ainoastaan silloin, kun hän saa olla terve ja sen kautta toteuttaa elämässään kaikki ne haaveet, tavoitteet ja toiveet. Kaikki on mahdollista sille, joka saa olla terve.
Millään Helsteneillä tai Greyllä ole mitään virkaa, jos elämän paradoksi on olla sairas. Optimistisuuteen vaaditaan terveyttä, sairas ihminen ei jaksa olla positiivinen ja optimistinen, jos elämä on pelkkää kurjuutta.
Kaikesta muusta täällä elämästä selviää, kaikki on avoinna ja mahdollisuudet rajattomat niille, joilla on hyvä terveys. Mikään maailman tieto tai itsepohdiskelu ei tuo ihmiselle sitä mielihyvää ja onnentunnetta, joka voidaan saavuttaa vain ja ainoastaan hyvän tervyden kautta.
Elämän ehtona ja sen laki on täällä se, että hyvän tervyden kautta pystyy elämästä nauttimaan ja olemaan onnellinen. Kaikki, kaikki muu on aivan yhden tekevää, sillä millään niillä ei ole tekoa, eikä merkitystä, ellet niistä voi terveenä nauttia.
No joo, yhdenlainen totuus tämäkin, ja osittain olen samaa mutta osittain eri mieltä.
Mielestäni pelkkä terveys ei riitä siihen onnellisuuteen, ja sairaskin voi olla onnellinen, jos on tajunnut jotain oleellista siitä, mitä onni on ja miten sen saavuttaa. Olen näitä, jotka uskovat, että onni tulee sisältä jne.
Toisaalta, hyvään terveyteen vaikuttaa oleellisesti ihmisen oma mieli. En tarkoita että kaikki sairaudet olisivat ihmisen omaa syytä, vaan niin päin, että hyvä mieli vaikuttaa posotiivisesti myös kehon hyvinvointiin ja ihmisen energiatasoon.
Ja mitä tulee omaan tilanteeseeni, niin olen onnellinen. En tarvi onnellisuuteeni toista ihmistä. Häneen vain olisi niin äärettömän mielenkiintoista tutustua kunnolla...
Jopas vaikutat mielenkiintoiselle ihmiselle, ajatusmaailmat jotenkin kohtaa
Toi on kyllä niin totta. Toki toisen ihmisen kanssa voi onnellisuus kasvaa huimiin mittasuhteisiin ja toisaalta kaipuu tai menetys käyttää välillä pohjassa. (Ehkäpä se tieto siitä menetyksen mahdollisuudesta onkin se huikean onnen vaatima paradoksaalinen tekijä...hmmm?)
Vastuuta omasta onnellisuudestaan ei kuitenkaan voi toiselle antaa. Se on mahdoton tehtävä toteuttaa molemmille. En tätä osaa täysin sanoiksi pukea mutta tarkoitan että jos kovin yrittää tehdä asioita niin että toinen olisi onnellinen, se lopulta aiheuttaa vain onnettomuuden tunnetta molemmissa.
Ideaaliahan olisi että kumpikin saisi olla juuri sellainen kuin on ja tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin on. Arkielämässä tähän on usein kuitenkin kovin vaikea päästä.
Ehkäpä tosiaan onnestaan täytyy välillä luopua saadakseen sen sitten suurempana takaisin.
"Ideaaliahan olisi että kumpikin saisi olla juuri sellainen kuin on ja tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi juuri sellaisena kuin on."
Nyt mun on pakko lainata omia sanojasi, "Toi on niin totta".
Eikä tuo minun mielestäni saisi rajoittuakoskemaan vain parisuhdetta, vaan suhdetta ylipäätään muihin ihmisiin.
Mulla meni itselläni tosi kauan sen sisäistämiseen, että ihmiset todella on erilaisia. Voi kuulostaa hassulta, koska onhan se itsestäänselvää! Mutta todella, kun sen oivalsin, niin olen osannut suhtautua moneen asiaan eri tavalla, kuin mitä nuorempana suhtauduin, ja myöskin antaa tiettyjen tästä ihmisten erilaisuudesta johtuvien (esim. reagointitapojen, tyylin esittää asioita jne.) asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ilman että takerrun niihin liikaa, kun ennen tulkitsin niitä "liikaa" omasta perspektiivistä käsin ja suhteutin niitä omaan tapaani tehdä ja puhua jne. Ja tämän tyyppisen hyväksymisen myötä, kas kummaa, elämä muuttui erilaiseksi ;)!
En ole noita lukenut, mutta yleensä ottaen olen elämäntaito-oppaista sitä mieltä, että ne voi lukaista kriittisellä otteella ja jos siltä näyttää, poimia niistä käyttöönsä ne osat, jotka itsestä tuntuvat omimmilta.
Jotkut mennä porskuttavat koko elämänsä läpi sen kummemmin asioita ihmettelemättä, toiset pohtivat ja kyseenalaistavat kaiken. Ihmiset on erilaisia.
Samaa mieltä, osaan kyllä suhtautua kriittisesti lukemaani ja ikääkin on jo sen verran, että kuvittelen tietäväni, mikä on käyttökelpoista ja mikä ei.
..sitä ikää?
Paljon lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä.
Ajatusmaailmasi on kyllä ihmeen avoin ja kypsä alle nelikymmeneksi :)
Otan kehuna :). Kaunis kiitos itsellesi, niin harvoin ihmiset mitään positiivista toisilleen sanovat.
jees. elämä on ristiriitaista
http://www.youtube.com/watch?v=Xm3ljne91Vc&feature=related
Sulla ei nähtävästi ole tarpeeksi tietoa jotta voisit tehdä päätöksen suuntaan tai toiseen?
Miten hyvin tunnet tämän ihanan jota kaipailet elämääsi, olisiko siinä esim. parannettavaa?
No jaa, tietoa on sanotaanko "riittävästi". Suurin ongelma on se, että ollaan eri sukupuolta. Oman sukupuolen mielenkiintoisten edustajien kanssa ei ole homma eikä mikään alkaa kaveerata, mutta heti kun kyse vastakkaisesta sukupuolesta, kaveruus-näkökulma ei olekaan niin yksinkertainen.
Puolituttuja ollaan eli en tunne läpikotaisin, mutta sen verran, että nälkä on kasvanut syödessä ;). Ja jotenkin ollaan kovin samankaltaisia, olisi mielenkiintoista vaihtaa enempikin ajatuksia, kuin mitä tähän saakka on ollut mahdollista.
"Olisiko siinä esim. parannettavaa?" Nyt en kerta kaikkiaan ymmärrä kysymystä!
punastunu?
?? Milloin? Nyt? Joskus? Yritän välttää ;).
Meinasin että jos et tunne tarpeeksi niin olisiko sen asian suhteen tehtävissä jotain? :) Haluatko sitten kaveerata vain, vai jotain enemmän, tiedätkö mitä hän ajattelee?
Mä olen hiljattain tavannut puolitutun henkilön joka vaikuttaa myös samankaltaiselta ja olisi hienoa tutustua paremmin, mutta... kun ei oikein tiedä mitä toinen todella ajattelee, haluaako hän tutustua enempää ja uskallanko edes ottaa asiaa puheeksi, ainakaan tällä hetkellä. Eleistä ja puheista päätellen vaikuttaa kiinnostuneelta, mutta asiat kun ei ole niin yksinkertaisia.
Asiat ei tosiaan ole niin yksinkertaisia. Jos olisin sinkkuviilettäjä, niin mikäs siinä, mutta kun en ole (päättele loput), niin eihän mulla ole mahdollisuutta muuhun kuin kaveruuteen, JOS siihenkään. Harmittaa vain, jos hienoon ihmiseen tutustumisen esteenä on "vain" sukupuoli.
Kavereita ei kai koskaan kellään ole liikaa, tiedätkö mitä hän ajattelee kaveruudesta, mistä tiedät vaikka hän olisi mielellään kaveri kanssasi?
Jos sinulla on vain kaveruus mielessä, miksi olet ikävä-palstalla? ;)
Toisaalta kaveruus on aika hienoa, kuulostaa jotenkin hölmöltä jos sanotaan "vain" kaveri tms..
Mulla esim. ei ole tällä hetkellä yhtään kaveria, pitkän ajan ns. parhaan kaverin valitettavasti heivasin pois elämästäni kun koin ettei se kaveruus tehnyt mulle hyvää, olin enemmän antopuolella ja takaisin sain usein risuja ja oma elämä muutenkin oli siinä tilassa ettei kaivannut sellaista yhtään lisää. Eli esimerkkinä jos mulle ehdottaisi vaikka vaan kaveruutta niin tykkäisin kyllä.
Eikö sun pitäisi jutella ja kysellä näitä asioita sen kaipaamasi henkilön kanssa? Voisi selkeyttää paljon sunkin ajatuksia ja koskeehan ne vissiin sitä toista henkilöäkin, vai onko hän vain esine jota käännellään kädessä ja mietitään kannattaako 'ostaa' vai ei?
Voihan sitä kaveruuttakin ikävöidä, eikös vaan? Vaikka ei tämä nyt ihan varsinaisesti ikävääkään ole.
Ja kyllä, pitäisi jutella. Puntit tutisee ;). Mutta pitäisi jutella myös oman kumppanin kanssa, sillä koskeehan se häntäkin. Pelkään, että hänestä on loukkaavaa se, että olen kiinnostunut jostakusta muusta vastakkaisen sukupuolen edustajasta. En ainakaan itse osaisi ottaa kovin kevyesti vastaavanlaista tilannetta omalla kohdallani. Monimutkaista siis.
Tämä puolituttu vaan nyt vaikuttaa semmoiselta, että hänen kanssaan voisin jutella monista sellaisista asioista, jotka minua kiinnostavat, ja joita minusta olisi hyvä käsitellä, mutta joista en oman kumppanini kanssa voi jutella, vaikka haluaisinkin. Ja yrittänyt olen, monta kertaa, mutta oma kumppanini ahdistuu pahimmillaan päiväkausiksi niistä jutuista. Eli kaipaisin ihan keskustelukumppaniakin... On se kuitenkin ihan eri asia jutella jonkun kanssa naamatusten, kuin täällä netissä, vaikka välillä täälläkin kehkeytyy tosi mielenkiintoisia keskusteluja. Mutta kuitenkin tietynlainen vastavuoroisuus puuttuu, kun kaikki pitää näpytellä tekstiksi eikä heti voi kommentoida, ja puuttuu kaikki ilmeet ja eleet jne.
Voi kaveruutta ikävöidä, kyllä...
Onnea jutteluhetkillesi! :o
Olet oikeassa että on eri asia jutella netissä kuin naamatusten, vaikka onnistuuhan se tietty netissäkin jotenkin.
Toivottavasti saat tai saatte asian setvittyä johonkin suuntaan, asiat jotka jää selvittämättä tuppaa kuitenkin vaivaamaan aina välillä.
ap, kuka sä oikein olet?? Alat kuulostamaan pelottavan tutulta! :o
Anna joku vinkki hänestä ketä kaipailet, ikää, näköä..
Hyviä kirjoituksia ja ajatusten vaihtoa, heräsi mielenkiinto myös noihin kirjoihin, pitänee laittaa tilaukseen.
Ei se ole oleellista, kuka olen tai ketä kaipaan. Ei tällä ollut tarkoitus tavoittaa ketään erityistä, vaan saada vähän laajempaa katsantokantaa, kun tätä asiaa pyörittelen. Mutta jos tämä tieto oloasi helpottaa (olet varmaan nainen), niin kaipailun kohde on mies 40 , enempää en kerro.
Väärinymmärrysten välttämiseksi sukupuolen tiedon voisi panna aloitukseensa aina. Mutta näyttää olevan h-n vaikeaa hahmottaa sivun ideaa - vaiko omaa sukupuoltaan.
Sorry, mutta sanoin, ettei se ole tässä lainkaan oleellista.
Onpa kerrassaan mielenkiintoinen ketju tavanomaisen perushöpötyksen seassa.
Mun ei edes kannata miettiä onko ihastuminen mahdollista, mun kohdalla ainoa ja selkeä vastaus on EI. Vaikka itse ihastuisin, niin koskaan ei sitä vastakaikua tule tai ole tullut. En ole sen näköinen, että yksikään mies pystyis ihastumaan muhun. Mun ulkonäkö on liian ruma ja se tekee ihastumisesta mahdottoman. Ei ole tarvinnut lukea mitään kirjoja tämän ymmärtämiseen, olen katsonut itseäni peilistä ja kuunnellut tarkkaan ihmisten kommentit mun rumasta ulkonäöstä. Muuhun uskominen olis absurdia ja ajantuhlausta omalla kohdalla :D
Eihän tässä kaiketi mistään ihastumisesta ollut kyse?
Kurjaa jos olet kokenut tuollaista, mutta ei kai kaveruuteen tai ystävyyteen pitäisi olla ulkonäöllä vaikutusta. Ja sitten taas sitä kautta voi löytyä jopa se kumppani: kun ensin muuten tutustuu ja oppii tuntemaan toista, niin ulkonäön merkitys vähenee ja muiden ominaisuuksien kasvaa.
Miten muuten itse suhtaudut mielestäsi "rumiin" ihmisiin? Jossain voi olla joku "ihana ruma", jonka kanssa voisit olla onnellinen :)! Jostain luin, että pääsääntöisesti "saman näköiset" päätyvät kumppaneiksi, ts. erittäin komeat erittäin kauniiden kanssa, tavallisen näköiset tavallisen näköisten kanssa.
Kyllä se ulkonäkö tuppaa vaikuttamaan myös ystävyydessäkin. Itsellä ei ole ystäviä ollut ja muutamat tututkin mitä joskus oli, niin pari heistä keskenään oli puhunut mun ulkonäöstä, jonka jälkeen toinen heistä kertoi mulle paskasesti nauraen, ett kuinka mä olin heidän molempien mielestä luontaantyöntävän näkönen. En yleensä kelvannut mihinkään kaveriporukoihin mukaan ulkonäköni takia, olisihan se ollut häpeä julkisesti liikkua tämän näkösen kuvatuksen kans. Itse en ole tuttuja valinnut ulkonäön perusteella, ei ole vara olla tällä pärställä ja kropalla nirso. Kauniit nyt ei todellakaan halua olla tuttava mun näkösen kanssa, varmaan ajattelevat, että miehet kaikkoaa ympäriltä, kun heidän seurassa on tällänen petolinnunpersenaama:D. Miehet ei oikeasti hekään ole innostuneet edes ystävystymään näin ruman muijan kans, joten ei edes rumasta ukosta ole mulle heilaa löytynyt. Enempi miehet on virnuilleet ja vittuileet mun ulkonäön kustannuksella. No, on joskus vanhat ukot pyytäneet "kahville", mutt ei oman papan ikäset oikein innostaneet, jos petiin ovat seuraa olleet vailla. Ja jotkut känniset ovat ohimennen örisseet, ett lähe mukaan. Ehkä olin liian nirso. No, enivei, en mä enää usko mihinkään rakkauspaskaan vaan todellisuuteen ja muitten ihmisten mielipiteisiin musta ja mun rumasta pärstästä. Muut mun puolesta saa uskoa mihin huttuun tai vaikka joulupukkiin jos siltä tuntuu. Elämä ja kohdalle tulleet ihmiset ovat mut tälläseks opettaneet ja muuttaneet. Eli realismia ennen kaikkea :D :D :D
No en voi muuta tuohon sanoa, kuin että ihmeellisiin ääliöihin olet kyllä onnistunut törmäilemään. Välillä sitä hämmästelee, mikä tässä maailmassa ja ihmisissä on vikana. Sulla on kaiketi kuitenkin asiat elämässä kunnossa, kun jaksat vielä tuollekin nauraa etkä kumma kyllä kuulosta katkeralta :).
ehkä sun kantsii kirjoittaa oma kirja, kun oot jos sinä jo näin pitkällä....