Olen luuseri

Tuttu tunne. Ei ole kavereita ja tällä hetkellä sinkku ja vielä suht nuorikin. Olen muuttanut eri paikkakunnalle ja olen aivan itekseni täällä ja työtönkin vielä, joten jee jee vaan. En ole kovinkaan sosiaalinen ja en harrasta mitään erikoista, koiran kanssa ulkoilua. Kiinnostaisi käydä joskus kavereiden kanssa vähän viihteellä, mutta kun ei ole kavereita niin ei yksinkään kehtaa mennä baariin istumaan. Välillä on tosi surkimus olo ja itken äänettömästi vaikka hymyilen. Mistä niitä kavereita oikein saisi, kun ei viitti alkaa väkipakolla etsimäänkään tai aloittamaan jotain harrastusta vain saadakseen uusia tuttavuuksia. Mun ns. kaverit on tullu aiemmin osittain sellaisista porukoista, että ovat olleet poikakaverin kavereita, todella noloa. Ja vielä nolompaa se että kerran yksi poikakaveri sanoi että haluaisi nähdä minunkin kavereita. Suhteen laitoin poikki, koska en kehdannut kertoa ettei ole mitään kavereita. Tai no on joitakin tuttuja jne. mutta ei sellaisia kavereita, joita näkee viikottain tai edes kuukausittain..:/ Mutta on minussakin varmasti vikaa, olen hieman erakkomainen luonne, viihdyn paljon myös itsekseni, mutta silti kaipaisin edes yhtä ystävää samalta kylältä.

Jotkut elää tietokoneeseen kiinni kasvaneena.

Jos mä kuolisin niin hautajaisiin ei tulis ketään. Joku hautaus urakoitsija vaan työntäis mut kuoppaan ja kiviä päälle. Hautakives lukis et tämä luuseri kuoli yksin

No sepäs hienoa ettei sitte yksin tarvii olla omissa hautajaisissa.

No vanhemmat on ja pari kaverii mut eipä juuri muuta. Ei ees töitä tai tutkintoa tai mitään..:s eikä poikaystävää.

Poikaystävän löytää helposti. Lopetat vain lähestyvien miesten torjumisen.

Sitten sinun on lähdettävä ulos, pois tietokoneen äärestä.
Netissä lähestyvät taitavat muutenkin olla vähän omituista porukkaa.

Tyhjältä on helppo ponnistaa

Toisin sanoen, hanki harrastus ja saat 1000sia facebook ystäviä joiden kanssa voit jakaa elämäsi joka ikisen turhuuden ja tyhjyyden!

Meitä on jo miljoonia^^

Joo eipä ole mullakaan kavereita, naista eikä työpaikkaa. Neljä tutkintoa kyllä löytyy, mutta eipä niistä mitään iloa ole, kun kaikki työt tuntuu menevän suhteilla. Työttömänä, hiljaisena ja rumiluksena ei ole naisten suosiossa. Entisillä opiskelukavereilla on jo omakotitalot, työt ja naiset, joten eipä niitä enää luuserin seura kiinnosta. Ulkona näkee vaan seurustelevia, joten kohta ei huvita edes ulos mennä, vitutuskäyrä vaan nousee...

minusta tuntuu vähän siltä että ajan henki on näin.Ihmiset tekevät jutun kun ei nyt ole ketään.

Itse halusin epämääräisistä kavereistani eroon,kaikki jonkin sortin käveleviä ongelmia siis miespuolisia,huumeita(kukkaa) kiskovia kitisijöitä,valittivat myös yksinäisyyttään,työelämän ulkopuolella koska ovat laiskoja,joku nyt pyöritti yhden miehen firmaansa,muttei oikein jaksanut...

Naisten yksinäisyyttä en ymmärrä?itse olen aina löytänyt tytön/naisen vaikka olen ruma kuin perkele...liika ronkelius naisten synti,tai ei uskalla avata suutaan,rohkeesti vaan,niin kyllä se siitä,ja miten niin ei kehtaa mennä johonkin kuppilaan yksin?sitä vartenhan ne on et niihin mennään jos siltä tuntuu?kyllä muutama stobe kielenkannat irrottaa...mut kantsii kyl tänä päivänä hieman varoo noit äijii kun on kaikenlaisii vedättäjiä,mut rohkee rokan syö vai miten se oli.

Eikö sinulla ole mitään keinoja parantaa asemaasi?

Muutin itse isosta kaupungista pieneen kylään. En sieltä ketään tuntenut. Kun olin saanut muuton about tehtyä päätin lähteä muutto-oluelle paikalliseen baariin jonka olin huomannut muuttoa tehdessä. Sielä sitten parit olut otin ja vähän karaokea lauleskelin. Nyt tunnen puolikylää ja paljon on uusia tuttuja sekä ystäviä tullut.
Omasta mielestä pienessä kylässä tutustuu ihmisiin paljon helpommin kuin kaupungissa. Kaupungissa ollaan niin sisäänpäinkääntyneitä että jos menee baarissa selvinpäin vieraaseen pöytään juttelemaan niin joko pöydässä olleet käskevät painua helvettiin tai sitten katsovat kuin vammaista.
Pikkukylissä kun menee baariin niin sielä istutaan siihen pöytään jossa on ihmisiä ja aletaan jutustelemaan.
Sosiaalinen elämä ei ole vaikeaa ellei siitä sellaista tee.

Olen luuseri jonka elämänhalu loppui siihen kun far cry 3 seivit poistuivat ja binding of isaac ei pyörinyt koneella (MOLEMMAT VARETETTUJA) koska ei ole rahaa ostaa pelejä niin ne pitää hankkia laittomasti. :( en halua enää elää tässä maailmassa en jaksa enään pelata pelejä ja hyppään kohta ikkunasta joten hyvästi vaan paska maailma... :( olisi ollut kivaa omistaa todellinenkin elämä

Älkää aliarvioiki mielenne voimaa, ois mun ehdotus. Jos päivästä toiseen mentaalisesti huudat itellesi olevasi luuseri, sinusta ennenpitkää tulee luuseri, vaikka lähtökohdat ja potentiaali ois taivaissa asti.

En kyllä itsekään onnistu tässä kovinkaan usein, mutta vinkkinä muille laitoin.

Sitä on luuseri jos ei ole töitä eikä kavereita eikä tyttöystävää. Siinä ei auta positiivinen ajattelu edes enään. Sitä vaan on ja odottaa et koska se kuolema korjaa pois.

mä ootan kuolemaa koska far cry pilas elämän... ja binding of isaac... ); mä en tiiä mitä mun pitäs tehä... mä viiltelinki kerran

Mulkut on aina antanut ymmärtää että olen luuseri. Mähän en vitussa ole luuseria nähnytkään, stna. Ujo mies, kova tekijä useissa eri asioissa. Kateelliset juntit mölypaskat on vaan pilannu mun itsetunnon aikanaan. 8 vuotta aikaa kulunut, nyt alan olla omillani. En vaan kyennyt olla alistumatta aikanani, nyt koitan alkaa rakentaa elämää hauraan raunion pohjalta. Koko loppu nuoruus meni about ilman kavereita ja naisia yms.

Jotkut, kuten minä, vain ovat luusereita, vaikka miten olisi töitä ja kavereita ja mies ja perhe.
Syntymäluuseri. Eikä sille näytä mitään mahtavan.
En jaksa enää edes yrittää.

olet vapaa ja itsenäinen.

Rohkeutta kehiin ja puhumaan ihmisille, sellasta small talkia jos ei muuta. Ei niitä kavereita itsekseen tule jos vaan kotona kyhjötät yksin. Eikä kyllä tulla töihinkään kotiovelta hakemaan. Aktiivinen yrittäminen palkitaan aikanaan, töihin pääsee kyllä jos viitsii hieman vaivaa nähä. Töissä pääset sen paikan ympyröihin sisään ja edes välttävillä sosiaalisilla lahjoilla varustettu yksilö saa kyllä kavereita vähintään sieltä. Kun sitten on ihmisiin tutustuttu niin yhteisten tuttujen kautta tulee uusia tuttavuuksia ja kaveripiiri laajenee. Tyttöystävän löytäminen onkin kinkkisempää, tyttöjähän on tämä maamme pullollaan rumasta kauniiseen ja yhden yön vehtailuja saa kyllä. Vakavampaa seurustelua jos haluaa niin joudut taas näkemään vaivaa sen eteen, ei ne tytötkään tule treffikutsuja postilaatikkoos laittamaan. Muutenkin se on mielestäni sun homma kundina pyytää tyttöö ulos. Kun törmäät kiinnostavaan tyttöön koita avaa keskustelua jostain ja jos niitä yhteisiä tuttuja löytyy niin aina vaan parempi. Kaikista huolestuttavinta tilanteessasi on se, että tunnut itse aiheuttaneen ahdinkosi eikä se siitä muuta kuin pahene niin kauan kun jatkat itsesäälissä kieriskelyä. Raju ryhtiliike elämään ja asenteisiin, rohkeutta peliin ja ulos mars. Suoraa tekstiä mutta myös faktaa, tämän voin kokemuksesta kertoa.

Sinä jos kuka olet selviytyjä. Olet kova jätkä.

Jos et löydä muuten töitä pistä firma pystyyn ja tee itsestäsi miljonääri. Sinulla on lahjoja, siksi he jättivät sinut yksin.

Mä oon ainakin menettänyt toivon parempaan. Leuka vaan rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, enhän minä edes ansaitse mitään hyvää. Kuolisin vaan pois niin kaikilla ois yksi murhe vähemmän.

Miksi painaa itsensä alas, kun muut narsistiset hullut yrittävät jo sitä?

En kehtaa edes melkein myöntää etta olen melkein 30, ja en ilmeisesti saa ikinä ketään gimmakaveia kun olen niin ruma ja epäkelpoinenEn jaksa katsoa enää kun kaverit lähtevöt naisten matkaan aina baari–iltojen jälkeen. Olen paska ruma ja tyhmä. En jaksa tätä paskaa, enää juon itteni hengiltä kossulla, aivan saataanan sama kossua raakana vittu!!

Jos toi on käsitys luuserista ni on ihan ihan hakoteillä, luuseri on puhdas juoppo.

olen luuseri kuka menetti vaimonsa koska pelaan tietokonepelejä päivät rentoutuakseni yötöistä, tuleva ex vaimo tekee kahta duunia että saatiin laskut maksettua, asuminen,muksujen luurit yms, multa meni vakuutukset/ruoka koska olin pienempi tuloinen.. itse olin tilanteeseen tyytyväinen(yllä-vitun-tys) vaimoani tai exää rakastan ja tulen aina rakastamaankin enkä syytä häntä mistään vaan pidän itseäni lusmupaskana vaan sen takia että minua ei ole luotu tähän yhteiskuntaan.. mua vittu kiinnosta yhtään tehä vaan duunia saatana että pärjää tässä paskassa.. ihan vitun sama sit tehä mahollisimman helppoo duunii vitun paskalla palkalla... no nykyään asun yksin, erossa muksuista, hyvissä väleissä tosin paitsi että vaikka exä ei suoraan sano niin mun luuserinaama vituttaa.. haitakoot vitun paska tää vitun suomi mis ihmisen pitäs vaan vittu tehä vaan vitun duunia.. työnnä suomi duunis perseeseen

Mä oon ihan luuseri, ei ole koskaan ollut tyttöystävää ei työtä ei rahaa ei kavereita. Kaikki johtuu siitä kun on niin pienet Munat. Kaikki vaan nauraa ja sanoo että mene helvettiin. En saa avustuksia, en saa työttömyys avustusta, kun opiskelin en saanut mitään avustusta, kelalta sanoo että mene töihin. Ihmiset sanovat että miksi olet noin ruma ja tyhmä. Taidan tehdä itsemurhan

Kaikki muut harrastavat irtosuhteita, seksiä ja kaikenlaista kivaa. Itselläni nuoruudesta tasan nolla intiimiä kokemusta. Olen naisille pelkkää ilmaa. Nyt jo vanha mies. Elämä meni ohi.