Leikkaus pelottaa:(

Itse olen käynyt läpi yli 20 leikkausta. Aina on mennyt ihan hyvin eikä ongelmia ole ollut.

Saat sellaiset lääkitykset, että Sinua ei pelota ja luultavasti Sinut nukutetaan etkä tiedä koko hommasta mitään.

Luulen, että Sinua kohdellaan silkkihansikkain kun olet vielä pikkutyttö ja kaikki tekevät parhaansa, että tulet kuntoon.

Mene reippain mielin sairaalaan ja nauti tulevasta "lomasta".

kiitos:)onko mitään muita?

Mulla ainakin ollu molemmilla kerroilla leikkaus mukava kokemus.

Aina olin kovasi kauhuissani ja suurella inholla suhtautunut ajatukseen leikkauksesta, mutta kun se omalle kohdalle sattui, niin alkujärkytyksen jälkeen aloin ottaa asioista selvää ja pääsinkin pian kammostani yli. Asiaa toki auttoi, että sain selville kirurgini olevan maan parhaita käsikirurgeja.

Toivottavasti saat leikkauksesi aamuun, koska on tosi ikävää joutua paastoamaan täydellisesti koko päivä leikkauksen takia.

No leikkauspäivänähän ei olekaan juuri mitään tekemistä ennen sairaalan lähtöä. Mukaan kannattaa pakata jotain mieleistä luettavaa, puhelin ja kelakortti. Myös säännöllisesti tarvittavat lääkkeet sekä esimerkiksi astmalääke kannattaa ottaa reissuun.

Ennen leikkausta käydään operaatiota läpi kirurgin kanssa ja keskustellaan anestesialääkärin kanssa allergioista yms. Sinun iässäsi pidän nukutusta itsestäänelvänä vaihtoehtona, joten anestesiamuodosta ei varmaankaan puhuta. Itse olen aina valinnut nukutuksen.

Sairaalassa susta pidetään hyvää huolta ja kerrotaan kyllä aina mi pitää tehä ja minne mennä. Päiväkirurgiassa potilas yleensä tallustelee leikkaussaliin ihan itse. Olet niin nuori, että saattaja saa luultavasti olla mukana nukutukseen asti, ja jos ei saa, niin hoitajat ja anestesialääkäri ovat kuitenkin mukavia ja juttlevat niitä näitä. Toki jos itse haluat tietää, missä mennään, niin kannattaa pyytää heitä selittämään. Musta ei ainakaan ollut kivaa tajuta, että mulla onkin neula käsivarressa ja oon täydessä tokkurassa, mutta ennen kuin ehdin protestoida moista salakähmäisyyttä olinkin sitten jo unessa.

Seuraava muistikuva onkin sitten heräämöstä, jossa toivutaan leikkauksesta kotiutuskuntoon. Mulla menee pienen koon vuoksi aina varsin kauan selvitä nukutuksen sivuvaikutuksista, mutta yli kuutta tuntia en kummallakaan kerralla siellä viettänyt. Kotiin pääsee jahka kykenee omin voimin liikkumaan ja käymään vessassa, sekä saa jotain syötyä ilman, että se tulee saman tien ylös. Ennen kotiutusta yleensä vielä jutellaan kirurgin kanssa ja saadaan leikkausraportti kotiinviemisiksi. Näin siksi, että heräämökäynnistä potilaalle tuskin jää kummoistakaan muistikuvaa. Itse ainakin toisella kerralla nukuin kirurgini kunniakierroksen aikaan :D

Itselleni on siis tehty ranteen tähystystutkimus ja nilkasta on poistettu parit gangliot. Ranteen kanssa jouduin kinuamaan seuraavan päivän vapaaksi, nilkan tapauksessa sain kolme päivää (joista kotona maltoin pysyä yhden :D). Kepeillä meni muutama päivä, mutta ilmankin sai liikkua jos siltä tuntui. Kummassakaan tapauksessa operaation jälkeiset kivut eivät olleet kovinkaan pahoja, ja lääkärin määräämät kipulääkkeet ovat edelleenkin enimmäkseen käyttämättä. Sidettä jouduin ranteessa pitämään pari viikkoa, tikkejä samoin. Nilkassa side oli vain pari päivää, joskin runsaan vuodon takia jouduin kotikonstein sen peittämään vielä noin viikon ajan. Tikit olivat kaksi viikkoa ja terkkari otti ne pois.

Että tämmöstä mulla. Niveliin jäänyt pientä liikerajoitusta, mutta operaatiot ovat parantaneet elämänlaatua tosi paljon. Nilkan kanssa on ollut komplikaatioita ja nyt laajempien nivelvaivojen takia olen edelleen niin ikään sivussa jäiltä. Yliliikkuvuusdiagnoosin myötä oli pakko lopettaa koko harrastus ja nyt vietän mukavaa elämää penkkiurheilijana :D

Niin ja ikää on nyt 18 vuotta, molemmat leikkaukseni olivat 17-vuotiaana.

Joulukuussa 2011 mulla oli polven kasvunpysäytysleikkaus (tai mikä onkaan), aikaisempiin leikkauksiini olin suhtautunut todella peloissani, mutta jostain syystä en pelännyt tätä, sillä tiesin etten voinut elää asian kanssa (jalkani siis eripituiset reuman takia) ja alitajunnassani tiesin etten ollut asiani kanssa yksin ja tiesin myös että leikkaus piti suorittaa joko nyt tai kovien kipuvuosien jälkeen. Muista vain kysyä joltain joka tietää ! SE ON OMAKSI PARHAAKSESI ! ja olen nyt siis 12 ja tuolloin 11

kiitos valtavasti niille jotka ovat tänne kirjoitelleet.kyllä sitä rohkeutta on tullut lisää.ja noita kokemuksia saa siis laittaa lisää.Minulle tuli yksi kysymys jjohon te ehkä osaisitte vastata.Kun kävin lääkärillä ja sain tietää sen päätöksen,että minä menen leikkaukseen sanottiin,että leikkaus tapahtuu noin kuukauden kuluttua.on kulunut jo kolme kuukautta ja edes kirjettä ei ole saapunut.Voisiko tuonne soittaa vai onko se täysin tarpeetonta?


P.STiedän kyllä,että ei minun jalkaani heti leikata kun voi tulla muita tapauksia ja minun ei ole niistä kiireisin.

Kyllä leikkausaikaa voi kysellä perään. Välillä kun tiedän käyneen niin, että lähete on jäänyt tekemättä kokonaan tai sitten se on tehty, mutta jäänyt sairausasiakirjoihin muitten papereitten sekaan ja siis postittamatta eteenpäin.Voit varmistaa että lähete on saapunut perille ja milloin mahdollisesti kutsu leikkaukseen voisi tulla.

Ilmeisesti olet julkisella? Siellä tosiaan pitää vaatia oikeuksiaan. Siskollani oli aikoinaan jännevamma ranteessa, ja se olisi pitänyt leikata 2kk kuluessa loukkaantumisesta. Pelkän leikkauspäivän sopiminen vei kuukausitolkulla.

Itse olen yksityisellä ollut molemmat kerrat (kiitos vain vakuutusyhtiölle :P). Ekalla kerralla siinä itkuisena sovin leikkauspäivän puhelimessa heti diagnoosin kuultuani. Toisella kerralla piti oikeen vastaanotolle raahautua.

Mutta kyllä sitä aina milloin minkäkin asian perässä saa julkiselle ja yksityisellekin soitella. Ne jotka nostaa asiasta metelin saa hoitoa. Elämä on kovaa. Hanki megafoni.

Just tänään me soitettiin sinne ja kerrottiin,että noin kesäkuussa leikattaisiin:)





P.S Kokemuksia.kokemuksia mä en pure:)

No nyt tuli tieto et:MUT LEIKATAA ENS VIIKON MAANANTAINA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

tarvitsisin kyl lidää niitä kokemuksia.Oikeesti!!

Leikkaus on ohi ja ei ollut niin hirvittävä kokemus:)
Se on kyllä vähän ärsyttävää ku on vähä huono olo ja 3kertaa päivässä joutuu ottamaan kipulääkkeitä 2päivän ajan.Jalkoihin vähän sattuu ja on vähä sen vaivalloista liikkua.


P.SOlen siis jo kotona:)

Mulla murtui nilkka niin olin syömättä ja juomatta 30 tuntia parhaimmillani ja näin jatkettiin 3 päivää odottaen leikkausta sairaalassa :)