Mähänen tajuu mstään mtään mutta joskus hetkittäin on mukamas semmoinen sama taajuus joka ylittää etäisyyden omaten ihastuttavan yhtenäisajoituksen ja kuvittelee imuroivansa sen toisen ajatukset ja ne sivelevänsä niitä olevia näkymättömiä arpia suurella hellyydellä mutta sitten ei taas tiedä mistään mitään ja se menee ohi sitä ei näe eikä sen viereen oo asiaa ja se nielee lauseitansa ja aina vaan se on ja ei oo. onko siihen pakko olla niin lätkäss ja onko sitä pakko ikävöidä aina vaan. No on, samperi soikoon niin epää.
Rähmällänsä
Kalkkiviivoilla
4162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämä(kään) kirjoittaja olla mikään TM testivoittaja...
olla vastaaja sen kummempi. Takaisin lasten ohjelmien ääreen nyt.
Lapsi pois videonauhan äärestä ja opettele kirjoittamaan!
been there... Tulee niitä hetkiä, kun tuntuu, että kaikki on mahdollista. Tietää et tekis mitä (melkein) vaan sen eteen jos se istuis siinä vieressä ja tuntis sen lämmön huokuvan ja se hymyilis hymyään ja vois olla varma et se tykkää. Pelkkä ajatus sen hymystä saa punastumaan ja pumpun lyömään tyhjää! Näin kävi hiljattain kun mun pitkäaikanen ihastus tuli kysymään jotain yllättäen. Ihan meni hiusmartoa myöten puna. Mutta ne kiitää ohi ne uskonhetket ja jää epävarmuus. On tää nuoruus kivaa.