Elikkä meillä 1,5-vuoden lapsettomuuden takana PCO eli monirakkulaiset paskasarjat. Vuosi sitten sain diagnoosin tälle maailman kauheimmalle sairaudelle. Pco:n oireitahan ovat mm. lapsettomuus, akne, runsas karvoitus, kaljuuntuminen, alavatsan kipuilu, epäsäännölliset kuukautiset/kuukautisten puuttuminen, ovuloimattomuus, keskivartalolihavuus kaikkea muuta paskaa.
Oireet johtuvat siitä, että munasarjat erittävät vapaata mieshormonia eli testosteronia, eli periaatteessa raskautta toivova nainen muuttuu mieheksi.
Sen jälkeen kun nuvaringin jätin pois kesällä 2010 raskautumisen toivossa, niin elämä on ollut pco:n oireiden takia yhtä helvettiä. Olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni, mutta nyt on ollut vaan pakko tottua ajatukseen, että näitä oireita pitää sietää siihen asti kun taas saan nuvaringin laittaa. Pahinta on kärsiä aknesta melkein kolmekymppisenä, ihan hirveetä! Ja naama on täynnä karvaa ihanku miehellä (onneksi sentään todella vaaleata). Sitten kun vauva joskus suvaitsee saapua, niin saan nuvaringin laittaa takaisin, Odotan sitä aikaa kun kuuta nousevaa.
Masentaa ja ahdistaa, jos lapsettomuutta kestää joku 5 vuotta näiden oireiden kanssa. Ottaisin mieluummin vaikka pahan endometrioosin tai vaikka minkä muun sairauden kun tän.
Vanhempiini olen ottanut etäisyyttä, koska niiden takiahan mulla on tää paska sairaus. Ei yhtään ole mielenkiintoa pitää yhteyttä.
Jaksaisin tän lapsettomuusajankin mainiosti, jos vaan kroppa toimis normaalisti.
Mä oon usein miettinyt, että mä oon varmaan kirottu. Pco on sairautena niin jumalattoman kauhea, että en tajua miten kukaan voi tällasta sairautta ansaita. Varsinkin kun on nuori nainen, tällänen "miehisyys" tuntuu niin pahalta. En toivois tätä edes pahimmalle viholliselle.
Oireet johtuvat siitä, että munasarjat erittävät vapaata mieshormonia eli testosteronia, eli periaatteessa raskautta toivova nainen muuttuu mieheksi.
Sen jälkeen kun nuvaringin jätin pois kesällä 2010 raskautumisen toivossa, niin elämä on ollut pco:n oireiden takia yhtä helvettiä. Olen aina ollut tarkka ulkonäöstäni, mutta nyt on ollut vaan pakko tottua ajatukseen, että näitä oireita pitää sietää siihen asti kun taas saan nuvaringin laittaa. Pahinta on kärsiä aknesta melkein kolmekymppisenä, ihan hirveetä! Ja naama on täynnä karvaa ihanku miehellä (onneksi sentään todella vaaleata). Sitten kun vauva joskus suvaitsee saapua, niin saan nuvaringin laittaa takaisin, Odotan sitä aikaa kun kuuta nousevaa.
Masentaa ja ahdistaa, jos lapsettomuutta kestää joku 5 vuotta näiden oireiden kanssa. Ottaisin mieluummin vaikka pahan endometrioosin tai vaikka minkä muun sairauden kun tän.
Vanhempiini olen ottanut etäisyyttä, koska niiden takiahan mulla on tää paska sairaus. Ei yhtään ole mielenkiintoa pitää yhteyttä.
Jaksaisin tän lapsettomuusajankin mainiosti, jos vaan kroppa toimis normaalisti.
Mä oon usein miettinyt, että mä oon varmaan kirottu. Pco on sairautena niin jumalattoman kauhea, että en tajua miten kukaan voi tällasta sairautta ansaita. Varsinkin kun on nuori nainen, tällänen "miehisyys" tuntuu niin pahalta. En toivois tätä edes pahimmalle viholliselle.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pco ei ole sairaus, mutta Pcos on. Onko sinulle siis diagnisoitu PCOS?
Tiedän, että tää pco on tosi kauhea sairaus. Mulla on itselläni sama, ja just nimenomaan toi pcos. Kivat viiksikarvat täälläkin kasvaa ja karvaa alaselässä ja käsivarsissa ku miehellä, ellen poistais karvojani... ovuloimattomuus josta hedelmättömyys.
Mutta mentiin tutkimuksiin ja hoitoihin ja nyt on vauva syntymässä jo melkein hetkenä minä hyvänsä :) eli toivoa on, täytyy uskoa itseensä. Meilläkin ihme kyllä tärppäsi jo ekasta hoidosta (ivf) vaikka pcosni on voimakasta laatua ja ollut nuoresta pitäen esillä. Nyt olen siis 23, pcos diagnosoitiin kun olin 18 ja sitä ennen kuukautiset puuttuivat lähes kokonaan ilman lääkitystä.
Ei ole kuitenkaan mitään syytä vaipua itsesääliin tai syyttää omia vanhempiaan omasta pcostaan. Ihmisille tulee erilaisia sairauksia ja niiden kanssa on pakko oppia elämään, ja kun nyt itsekkin kerta haluat lapsia ja saat lapsen joskus ja tiedät että kannat pco-geeniä, niin miltäs tuntuisi jos oma tyttäresi tulevaisuudessa vihaisi sinua, jos hänelläkin on pco?
Elämässä on kuitenkin hirveämpiäkin sairauksia kun tämä, vaikka diagnoosi on ensimmäiset vuodet kuin kuolemantuomio. Ajatuksiin tottuu, ja mieluummin otat sinäkin varmaan pcosn kuin jonkun vakavan sairauden joka vie hengen tai toimintakyvyn?
VAI IIN
Tulee tosi paha mieli kun luen sun kirjoitusta... Itselläni yli 4v lapsettomuutta, PCO akneineen (karvaakin vähän, mutta nehän saa pois!), diabetes (pistän insuliinia n. 3-6 kertaa päivässä), kilpirauhasen vajaatoiminta, vitiligo=pigmentti katoaa iholta. Mitäs siihen sanot!?
Koen elämäni kuitenkin elämisen arvoiseksi ja koitan nauttia hyvistä asioista. Esim. ihana avioliitto, matkustelu, kiva koti, ystävät ja lähestulkoon unelmieni työ! Mikään niistäkään ei ole tullut ilmaiseksi.
Vaikka asenteesi minua pänniikin, haluan silti antaa vinkin. Itselläni PCO on lieventynyt vähähiilihydraattisen ruokavalion myötä. Kierrot tasoittuneet, rakkulat vähentyneet, akne tosin pysyy... Akne on lopulta paljon pienempi paha, kuin se, ettei ovuloi, JOS siis tosissaan vauvaa tahtoo.
Olisi kiva kuulla, jos jotain kehtaat vastata tähän. :)
Moikka! Mistä toi vitiligo johtuu? Katsoin googlesta ja on kyllä järkyttävää tuokin!
Miten teillä on 4 vuotta kestänyt lapsettomuus, ootteko hoidoissa ollut kauan?
Mä en jaksais noin kauaa. Me ollaan puoli vuotta oltu hoidoissa, inssit kaikki kokeiltu tuloksettomina, tietysti. Maaliskuussa eka ivf.
Mun asenteessa ei mielestäni ole mitään vikaa, ottaen huomioon mitä kaikkea paskaa oon saanut kärsiä tässä lähivuosina. Tietysti se on sun vaikea arvioida, kun et henk. koht. tunne mua ja mun ongelmia.
"Akne on lopulta paljon pienempi paha, kuin se, ettei ovuloi"
-juu, muutama finni naamassa onkin ihan siedettävää, mutta siinä vaiheessa kun kyseessä on todella vaikea akne (koko naama täynnä isoja, tulehtuneita, kipeitä finnejä ja kaiken lisäksi koko naama ihan kirkuvan punainen ja aknearpinen eli reikäinen kun edelliset finnit lähtee. Tossa vaiheessa ei oo tullut ajatelleeksi, että "voi, kun kiva kun mä sentään ovuloin". (enkä mä edes ovuloi luomusti, vaan pistoshoitojen avulla!)
Syön jatkuvalla syötöllä Ermysin-antibioottia, koska muuta ei raskautta yrittävän aknelle voi tehdä.
Naamakarvat saa toki ajeltua pois, mutta ei akneiholta! Herranjumala jos tulehtunutta finni-ihoa alkaa terällä höyläämään, niin apua! Pakko niiden on vaan antaa olla..
Että tällänen paska olo taas pcon: takia :( Kyllä tulee tippa silmään, kun katselee vanhoja kuvia itsestään ennen nuvaringia pois ottamista. Olin silloin niin kaunis, nyt tällanen oksettava hormonihirviö..
Heippa!
Kiva kun vastasit. Ai miten voi olla 4 v lapsettomuutta? No, mulla on ollut keskenmenoja. Sitäpaitsi, eihän kaikki saa apua hoidoista.
Vitiligo on yksi autoimmuunisairauksista, kuten diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta ja on niitä muitakin... Kroppa luulee omia soluja viholliseksi, hyökkää niitä vastaan ja lopulta tuhoaa ne. Jos rusketun, oon aivan laikullinen! Mutta en välitä. :) Perusmeikki "himmentää" riittävän hyvin kasvoilla, mitään paksua pakkelia en käyttäisikään.
On mullakin iho pahimmillaan sellainen, että SATTUU ja ei kehtaisi kyllä mennä yhtään minnekään. Pahimmillaan on tuntunut, että olisi helpompaa olla vaikka tosi lihava, kuin sellainen, että ihossa on tulehtuneita suuria reikiä! (Noin niin kuin ihmisten ilmoille mentäessä.) Mulla kasvaa karvaa rinnoissa, vatsalla ja jalkapöydillä. Nypin ne pinsetein, koska en halua sänkeä! Ylähuulella kasvaa vain vaaleaa karvaa, mutta senkin nypin!
Pointtinani ei kuitenkaan millään tapaa ollut kilpailla, että kenellä on pahin PCO (S), vaan koittaa tuoda toisenlaistakin näkökulmaa, että vakavampienkin ja useampienkin sairauksien kanssa voi elää ihan hyvää elämää...
By the way, en ole ainoa, jolle vähähiilihydraattinen dieetti on tehonnut pco:hon. Koita googlata. Itse noudattanut sitä jo 2v, vasta vähitellen auttoi. Lisäksi kuulemma Sinkki suurina annoksina. (100-125mg) Olen testaamassa tuota sinkkiä nyt itse ja saattaa olla, että auttaa, mutta vaikea sanoa vielä. Älä sinäkään luovuta, ennen kuin kaikki keinot on kokeiltu!
Kyllä, jokaisella meillä on huolemme. Annoit kuitenkin ymmärtää, että juuri tuo PCO on se "maailmanlopu", etkä kertonut mistään muista ongelmista. Lukija ei voi siten tietää, eikä olettaa mitään muuta, kuin mitä kerrot.
Joka tapauksessa, hyvää jatkoa toivotan!
Eräs lääkäri kutsui pco:ta karkinsyöjien taudiksi. Eli turhat sokerit pois, saattaa auttaa edes jonkun verran. Itsellä pco todettu, onneksi ei muita oireita kun ovuloimattomuus. Lisäksi se endometrioosi mitä itsellesi mielummin toivoit... Enpä nyt tiedä sitäkään onko se niin kivaa kun yhdynnässä et voi nauttia sekuntiakaan kun alavatsaan sattuu niin kovin joka hetki. Lisäksi kuukautiset on yhtä helvettiä ja parasta olisi olla ulostamatta koko kuukautisten ajan, koska muuten se käy vaan itku silmässä kovien alavatsakipujen takia. Unohtamatta tietenkään sitä, että tunnen 24/7 munasarjojen ja kohdun olemassaolon ja jonkun paineen tunteen siellä... Itsellä onneksi kaksi lasta siunaantunut, eka clomien avustuksella ja toinen luomuna. Kolmas toiveissa, mutta tyytyväinen tähänkin tilanteeseen.
Pointtini siis ei ollut tänne tulla kehuskelemaan lapsillani vaan se, että älä vähättele muiden sairauksia ja oireita, vaikka omasi on mitä on. Paska tuuri meillä kaikilla kenellä mitään sairauksia on saatika lapsettomuutta. Miksi muuten syytät vanhempiasi tästä??
Anteeksi vaan, mutta pco:n lisäksi mulla on myös endometrioosi. Kohdun takaosassa herneenkokoinen nystyrä. Eli tiedän kyllä kovista kuukautiskivuista, yhdyntäkivuista, sukuelinten kipuiluista yms. noi kaikki oireet on mulle ihan arkipäivää!
Itse olen saikulla aina kuukautisten aikaan endon aiheuttamien kovien kipujen takia ja oma pomokin ymmärtää tilanteen ja on hyvin siihen suhtautunut. Mutta tarkoitin tolla kommentillani "paha endometrioosi" nimenomaan sitä, kun endo on levinnyt munasarjoihin ja aiheuttaa kystiä yms. Ja ainoa hoitokeino on laparoskopia. Itselläni kun endo ei ainakaan tässä vaiheessa vielä vaadi leikkausta tai ole levinnyt. Lääkärit on tosin sanonut, että voi hankaloittaa alkion kiinnitystä.
Onneksi meillä on kohta se ivf, ei varmaan muuten pää kestäis..
Ja omia vanhempiani syytän sentakia pco:sta, koska niinkun sanoit tämä on karkinsyöjien tauti. Meillä kotona syötiin karkkia ja muita herkkuja päivittäin. Kun valitin nälkääni, niin porukat kehotti ottamaan kaapista keksiä yms. Meillä ei ollut mitään karkkipäiviä, vaan karkkia syötiin joka päivä! Joka päivä äiti toi jotain herkkuja! Ja mun mielestä se on vanhempien vastuulla huolehtia lasten/nuorten liikkumisesta ja oikeasta ravinnosta. Niin, että kyllä tää nyt ihan mun porukoiden vika on, kun ei ole viitsinyt tehdä mitään. Omalla äidilläni on diabetes ja hän on reilusti ylipainoinen.
Ja sä meinaat että oot 84 syntynyt eli muutaman vuoden päästä lähemmäs kolmekymppinen aikuinen nainen? Tekstissäsi on kyllä asiaakin mutta sun asenne on aivan totaalisen perseestä, itsesääleineen ja vihankohdistuksineen, ihan kun olisit joku murkkuikäinen.
Täällä myös todettu pcos loppuvuodesta ja oireita on vaikka minkänäkösiä. Alkuun diagnoosi tuli shokkina. Mutta sen kanssa on vaan opittava elämään ja hyväksyttävä se tosiasia, että niin on. Joillakin se tapahtuu helpommin, joillakin ei. Mutta se mikä ei tapa vahvistaa :) tai jotain sinnesuuntaan ainakin...
Ja täällä lapsettomuutta takana kohta 3 vuotta, mutta edelleen ajattelen, että kyllä se lapsi tännekin vielä jonain päivänä tulee. Mitään ei ole vielä menetetty :)