Se päivä ku tavattiin,
mä uskoin et silloin toisiimme rakastuttiin,
en vaa kertonu sulle mun perimmäistä ajatusta,
susta ja musta,
väkivaltaa ja rakkauta,
on mun mielessä sua rakastamisesta,
sä kerroit mulle,
kukista, hevosista ja kaikista hienoista elämäsi asioista,
mulla taas pyöri mielessäni,
ruoska, veitsi ja pala sua,
äärimmäinen fantasia on syödä sut,
jolloin voitaisiin aina olla yhdessä.
Iltaa valmistelen,
haluan tehdä sen,
tä on mulle kuin rituaali,
keittäisinkö vai palasina paistan ?
mietin itsekseni,
kunnes sä tuut,
ja kerrot jättäväs mut,
se muutti asiaa,
yritin hyökkää päälle,
mutta karkaat,
jolloin sua autolla aloin jahtaa,
mutta se onneton mutka,
mihin juoksi kirkuen,
vauhdissa en huomannut,
oikeelta tulevaa rekkaa,
jonka takia ajoin tien penkkaan.
Mun mielen riekaleita,
etitään vielki tien penkareilta,
sitä ei yksinkertaisesti oo,
ku sen kerran oon jo kadottanu,
kaikki mun ympärillä sortuu,
mun mieli horjuu,
yritän olla hiljaa,
mut kaikki vaa pakottaa puhumaan,
joudun siihen pisteeseen,
kun on pakko tappaa,
en haluis mennä pehmustettuun huoneeseen,
vaikka se ois ainoa koti,
mun on pakko paeta,
täältä ja mun pään sisäisestä elämästä,
elämäni avaimii en löydä,
ne on kadotettu,
menneisyyden aaveet,
vapautuu mun synkäst mielest,
rikkoo peilin ja ihmisyyden kahleet,
pako mielisairaalast ei oo helppo,
ihmisuhrei mont kymment,
mut et oo viel nähny mun oikeit kasvoi,
mitä musta tulee,
tuskin luokitellaan enään ihmiseks,
pikemminkin eläimeks.
mä uskoin et silloin toisiimme rakastuttiin,
en vaa kertonu sulle mun perimmäistä ajatusta,
susta ja musta,
väkivaltaa ja rakkauta,
on mun mielessä sua rakastamisesta,
sä kerroit mulle,
kukista, hevosista ja kaikista hienoista elämäsi asioista,
mulla taas pyöri mielessäni,
ruoska, veitsi ja pala sua,
äärimmäinen fantasia on syödä sut,
jolloin voitaisiin aina olla yhdessä.
Iltaa valmistelen,
haluan tehdä sen,
tä on mulle kuin rituaali,
keittäisinkö vai palasina paistan ?
mietin itsekseni,
kunnes sä tuut,
ja kerrot jättäväs mut,
se muutti asiaa,
yritin hyökkää päälle,
mutta karkaat,
jolloin sua autolla aloin jahtaa,
mutta se onneton mutka,
mihin juoksi kirkuen,
vauhdissa en huomannut,
oikeelta tulevaa rekkaa,
jonka takia ajoin tien penkkaan.
Mun mielen riekaleita,
etitään vielki tien penkareilta,
sitä ei yksinkertaisesti oo,
ku sen kerran oon jo kadottanu,
kaikki mun ympärillä sortuu,
mun mieli horjuu,
yritän olla hiljaa,
mut kaikki vaa pakottaa puhumaan,
joudun siihen pisteeseen,
kun on pakko tappaa,
en haluis mennä pehmustettuun huoneeseen,
vaikka se ois ainoa koti,
mun on pakko paeta,
täältä ja mun pään sisäisestä elämästä,
elämäni avaimii en löydä,
ne on kadotettu,
menneisyyden aaveet,
vapautuu mun synkäst mielest,
rikkoo peilin ja ihmisyyden kahleet,
pako mielisairaalast ei oo helppo,
ihmisuhrei mont kymment,
mut et oo viel nähny mun oikeit kasvoi,
mitä musta tulee,
tuskin luokitellaan enään ihmiseks,
pikemminkin eläimeks.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Wau. .Tämä on kirjoitettu sydämestä
.. Hieno. Ehjä kokonaisuus.. Vaikuttaa vahvalta. Hyvä!hyv
Kiitos!
tämä oli vaa nyt tälläinen outo kokeilu :)
mutta jos tykkäsit niin käy tsekkaamassa minun
"kasvoton mies" runo :)
voisit tykätä siitä ;)
Tämä runo todella pitää otteessaan. Pituudesta huolimatta hyvin hallittu kokonaisuus, josta ei tule tunnetta että mitään olisi liikaa.
kiitos kiitos.
yritin luoda tälläisen missä olisi pari vaihtoehto kokonaisuutta,
se vaan riippuu lukijasta itse mitä tuossa tapahtui "oikeasti"
eikun vielä kerran paras mitä olen aikoihin mistään lukenut.. nyt kustantamoon esittämään näitä jollekkin.!!. ent. angstinen taivas ja nykyinen
"angstinen taivas ja nykyinen" ?
en ymmärtänyt mitä tuo tarkoitti ?
noh en ite tiiä miten pääsisin yhteyksiin jonkun kustantamon kanssa
kai sitä joskus ajallaan..
niin entinen nikki angstinen ja nyt beauchamp.. ;)
aa..miettisin ku angstinen taivas kuulosti vähän tutulta mutta en muistanut miten ;D
Puhuttelevaa tekstiä.. hienosti kuviteltu fantasia kokonaisuus..
kiitos.
tosin ei kuvaa omia fantasioita.
Nii.. mutta fantasia on hyvä työkalu runoilussa ;)