Asunnon ostaminen vanhempien kanssa?

Kaikkihan on mahdollista, jos pankki suostuu, ja paperit on laadittu niin, että verottajakin hyväksyy asian.

Mutta miksi ette ostaisi sellaista asuntoa, mihin varanne riittävät? Vai pitääkö se ensiasuntokin olla "iso ja hieno"?

Kyllä kaksi henkilöä pystyy ostamaan kaksion tai pienemmän kolmion. Sitä suurempaa ei kaksi henkilöä tarvitse toistaiseksi. Mikäköhän se asunto on minkä ette pysty ostamaan?. Toki vanhemmat voivat olla osakkaina 20-30% osuudella. Joko niin että ns. lainaavat rahat jolloin teillä 100% osuus mutta tuo velka löytyy papereilla. Tai sitten niin että omistavat osakekirjoista sen 20-30%. Tällöin ne ei kuitenkaan häviää mitään vaan voittavat mikäli asunnon arvo nousee. Heille kuuluu myös asunnon arvon nousu osuus ja mikäli sen teille lahjoittavat niin siitä tulee teille lahjaverotus. Ei paljon mutta kuitenkin...

.Haluavatko vanhempanne olla osaomistajia vai olisivatko he kenties valmiita lahjoittamaan rahat kokonaan ?

Mikäli he lahjoittavat teille esim 50000 eur niin siitä menee lahjaveroa jotain yli 4000 eur.

Mikäli he ryhtyvät osaomistajiksi, silloin heillä on prosentuaalinen osuus asunnostanne. Jos asuntonne hinta nousee myös heidän osuutensa arvo nousee samassa suhteessa. Sitten teille tulee eteen joskus maksaa perintöveron kautta vanhempienne osuus. Tosin en tiedä, mitä tapahtuu verotuksellisesti, mikäli asuntoonne tulee taloyhtiön pakollisia remontteja tme.

Jos vanhempanne haluavat teiltä tuottoa (esim vuokraa) niin he joutuvat makselemaan pääomaveroa vuosittain. Mikäli olette avoliitossa oleva pari, jonka molemmat vanhemmat osallistuvat tähän, hommasta saadaan kyllä mutkikaskin. Pitää ottaa huomioon kaiken muun lisäksi vielä mahdolliset erot, yhteinen omaisuus, kuolemantapaukset, muut mahdolliset rintaperilliset jne...

Yksinkertaisinta olisi jos voisitte lainata rahaa vanhemmiltanne ilman esim korkoa. Koska ns varallisuusvero on poistettu, voitte kiertää ennakkoperintä yms. jutut ja tehdä kohtuullisen maksusuunnitelman

Suosittelen soittoa veroneuvojalle

Minut vanhempani auttoivat alkuun ostamalla n. 33% osuuden yksiöstä hki. Kauppakirjaan siis merkittiin heidät myös omistajaksi. Hyvä puoli oli, että pankkilainani lyheni huomattavasti nopeammin kun suuren lainan sijaan lainani oli kohtuullinen, jolloin korkoa ei tarvinnut niin paljoa maksaa. Jäi rahaa muuhunkin elämiseen, mutta laina lyheni huomattavasti nopeammin kuitenkin.
Teimme niin, että maksoin taloyhtiön maksut kaikki itse, jolloin vanhemmilleni ei tullut mitään vuokratuloja edes -0 vastikkeen muodossa.

Nuorena en osannut lukea juurikaan taloyhtiöiden papereita ja en paljoa ymmärtänyt lukujen päälle, että onko ostos oikeasti hyvä. Isäni oli melko hyvä niissä, joten hän keskittyi näytössä papereihin ja minä parhaani mukaan tutkin huoneiston kuntoa mahdollisemman tarkasti. Minulle jäi kuitenkin se lopullinen päätös, että tehdäänkö tarjous vai ei eli tykkäänkö asua kohteessa.

Pankkikin mielestäni suhtautuu paljon luottavammin jos vanhemmat ostaa osan kämpästä, sillä silloin vanhemmat ovat hyvin usein "hiljaisia takaajia" yhtälössä ja kyllähän omat vanhemmat lapsensa tuntevat, joten sekin lisää luottamusta pankin näkökulmasta, että laina myös hoituu. Jos jotain yllättävää sattuu, niin todennäköistä on, että vanhemmat sitten avustavat lainan maksamisessa, vaikkei mitään takauspaperia allekirjoitettaisi.

Yksiö myytiin myöhemmin lähes 10% voitolla. Vanhempani joutuivat maksamaan kuitenkin varainsiirtoveron ja veroa myyntivoitosta, koska eivät olleet koskaan asuneet yksiössäni kahta vuotta. Heidän muutaman vuoden "koroton laina" oli bisnes maailmassa aika huono sijoitus, sillä NETTOtuotto taisi olla alle 1% vuodessa eikä silloin ollut mikään lama kuten nyt. Mutta tarkoitushan oli oikeasti auttaa omaa jälkikasvua eikä tehdä selkeää voittoa. Seuraavan kaksion ostin sitten ihan yksin, koska minulla oli lähes puolet kauppasummasta kertynyt omaa omaisuutta yksiön myynnistä. Nykyään kaksio on pankkivelaton vaikka taloyhtiön remppalainaa siinä vielä kohtuullisesti onkin. Yksin siis olen onnistunut keskituloisena saamaan kymmenessä vuodessa lähes 100 000e verran omaisuutta asunnon muodossa, josta suuri kiitos kuuluu vanhemmilleni kun auttoivat minut alkuun. Toki myös itse olen elänyt säästäväisen nöyrästi ja tehnyt myös ylitöitä paljon.

Huonoa puolta on, että kun pitäisi rempata tai myydä asunto, niin KAIKESTA pitäisi myös omien vanhempien kanssa sopia. Sillä "korottomalla lainalla" oli siis pieni henkinen hinta ja pientä näkemyseroa myös syntyi. Sen takia on tärkeää sopia kuvioista jo ETUKÄTEEN eikä vasta myöhemmin. Kannattaa myös pitää hieman suuta supussa että vanhemmat auttaa suurella "korottomalla lainalla" alkuun, koska se voi aiheuttaa joissakin "maksan yksin lähes 100% lainaa ja lyhenee todella hitaasti" henkilöissä kateutta.

Olen vakavasti harkinnut, että autan oman jälkikasvun myös alkuun samalla systeemillä jos hän osoittaa hoitavansa raha-asiansa hyvin. Elämä helpottuu huomattavasti jos suuresta lainasta pääsee nopeasti eroon ja vanhempi auttaa ymmärtämään, että omistusasunto kannattaa ostaa noin 20v kuin 30v, jolloin niistä velattomistakin vuosista pääsee nauttimaan keski-ikäisenä vaikkapa parin ulkomaanmatkan muodossa vuosittain. Lasta voi ottaa päähän kun omistusasumisesta hössötetään, mutta lähempänä 30v sen kyl alkaa tajuamaan, että mikä etu siitä on kun eläke lähestyy vuosien päästä...