Olen niiin väsynyt tähän elämään... (älkää pelätkö. tämä ei ole mikään nettiin jätetty itsemurha kirje).. Olen aina ollut psyykisesti jotenkin sairas, mutta nyt reilu 2 vuotta olen selkeästi ollut masentunut ja pakko-oireinen.... Olin 6kk sairaslomalla, mutta nyt aloitin opiskelun tammikuussa. Olen nyt jo loppu. En jaksa tehdä mitään.....
Rakastan opiskelua, mutta tuntuu kuin omat voimat eivät vain riittäisi mihinkään. Tunneilla kuuntelu ja esim. kivojen töiden tekeminen on ihan jees. Mutta sitten kokeisiin luku ja pitempien kurssitöiden tekeminen tuntuu mahdottomalta. Kotiaskareetkin puuduttavat ja joka aamu herääminen on tuskaa.
Reilu puoli vuotta sitten, ennen sairaslomaani, olin todella sairas. Nyt sairasloman aikana aloin selkeästi paranemaan. Pakko-oireeni vähenivät huomattavsti kun muutin... Nyt kun aloitin koulun on kaikki taas alkanut pahenemaan.
Luulin jo voittaneeni ongelmat. Todella turhauttavaa tajuta, että tällainen minä ehkä olen. Saamaton laiskimus, joka masentuu pienistäkin asioista.
Plaah... Onko muilla samaa? Miten jaksatte käydä koulussa&töissä? Parantuuko tästä koskaan?
Terapiassa kävin noin 5kk ja nyt jatko on epävarma muuton takia.
Naurettavintahan tässä koko touhussa on se, että toivon joka toinen päivä kuolevani, ja joka toinen päivä toivon, että en kuolisi ties mihin sairauksiin tai pommituksiin.... On se elämä vaan rankkaa :D
Rakastan opiskelua, mutta tuntuu kuin omat voimat eivät vain riittäisi mihinkään. Tunneilla kuuntelu ja esim. kivojen töiden tekeminen on ihan jees. Mutta sitten kokeisiin luku ja pitempien kurssitöiden tekeminen tuntuu mahdottomalta. Kotiaskareetkin puuduttavat ja joka aamu herääminen on tuskaa.
Reilu puoli vuotta sitten, ennen sairaslomaani, olin todella sairas. Nyt sairasloman aikana aloin selkeästi paranemaan. Pakko-oireeni vähenivät huomattavsti kun muutin... Nyt kun aloitin koulun on kaikki taas alkanut pahenemaan.
Luulin jo voittaneeni ongelmat. Todella turhauttavaa tajuta, että tällainen minä ehkä olen. Saamaton laiskimus, joka masentuu pienistäkin asioista.
Plaah... Onko muilla samaa? Miten jaksatte käydä koulussa&töissä? Parantuuko tästä koskaan?
Terapiassa kävin noin 5kk ja nyt jatko on epävarma muuton takia.
Naurettavintahan tässä koko touhussa on se, että toivon joka toinen päivä kuolevani, ja joka toinen päivä toivon, että en kuolisi ties mihin sairauksiin tai pommituksiin.... On se elämä vaan rankkaa :D
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.