Moikka! Haluaisin kertoa teille omasta kokemuksestani, ja haluan kuulla teidän mielipiteen sujuiko kaikki niinkuin pitikin.
Olen siis 18 vuotias, abortin jouduin tekemään masennuksen takia, ja yh äiti minusta olisi tullut, en olisi ollut valmis siihen vaikka olisinkin halunnut. Joulun aikaan aloin ihmetellä kun kuukautisia ei näy, hain pari raskaustestiä, negatiivisia. Päätin hakea vielä yhden joka sitten oli positiivinen. Soitin heti samana aamuna neuvolaan ja sain ajan neuvolaan ja lääkäriin seuraavalle päivälle. Neuvolassa vain keskustelimme päätöksestäni, lääkärissä gynen tutkimus, veriryhmän selvittäminen jne ja minulle selvisi myös että olen rv7. Silloin sain lähetteen ja varasin itse sitten ajan isompaan sairaalaan.
Entinen poikaystäväni joka olisi ollut lapsen isä lupasi tukea minua koko prosessin ajan. Ja kaksi viikkoa sitten keskiviikkona lähdimmekin isompaan sairaalaan, jossa tehtiin ultra ja varmistettiin kuinka pitkällä raskaus on, rv 6 3. Otin suun kautta lääkkeen joka "valmistelee kehoa siihen" ja "lapsen" elämä päättyy. Minulle kerrottiin ohjeet miten toimia, ja sain lähteä kotiin. sairaalassa meni vain noin puoli tuntia.
Torstai iltana alkoi pieni vuoto ja tuli jo vähän hyytymiä ja kivut eivät ollut kuukautiskipuja pahemmat. Perjantai aamuna otin sitten emättimen kautta 3 lääkettä jotka alkavat tyhjentämään kohtua, pari tuntia noiden jälkeen kivut kovenivat mutta olivat siedettäviä. Verta ja hyytymiä tuli koko perjantai päivän, mutta missään vaiheessa vuoto ei ollut runsasta! niinkuin kaikilla muilla on ollut keiden kanssa olen asiasta puhunut. Soitinkin sairaalaan ja otin suun kautta vielä 2 samanlaista, mutta ei mitään. soitin uudestaan sairaalaan ja he sanoivat että se on joillekkin ihan normaalia että ei ole runsasta vuotoa.. jotenkin epäilen tätä.. onko teillä tietoa? mietin tätä niin paljon.. minulla on aika jälkitarkastuksen helmikuun alussa mutta silti haluan tietää:)
Kiitos jo etukäteen!:)
Olen siis 18 vuotias, abortin jouduin tekemään masennuksen takia, ja yh äiti minusta olisi tullut, en olisi ollut valmis siihen vaikka olisinkin halunnut. Joulun aikaan aloin ihmetellä kun kuukautisia ei näy, hain pari raskaustestiä, negatiivisia. Päätin hakea vielä yhden joka sitten oli positiivinen. Soitin heti samana aamuna neuvolaan ja sain ajan neuvolaan ja lääkäriin seuraavalle päivälle. Neuvolassa vain keskustelimme päätöksestäni, lääkärissä gynen tutkimus, veriryhmän selvittäminen jne ja minulle selvisi myös että olen rv7. Silloin sain lähetteen ja varasin itse sitten ajan isompaan sairaalaan.
Entinen poikaystäväni joka olisi ollut lapsen isä lupasi tukea minua koko prosessin ajan. Ja kaksi viikkoa sitten keskiviikkona lähdimmekin isompaan sairaalaan, jossa tehtiin ultra ja varmistettiin kuinka pitkällä raskaus on, rv 6 3. Otin suun kautta lääkkeen joka "valmistelee kehoa siihen" ja "lapsen" elämä päättyy. Minulle kerrottiin ohjeet miten toimia, ja sain lähteä kotiin. sairaalassa meni vain noin puoli tuntia.
Torstai iltana alkoi pieni vuoto ja tuli jo vähän hyytymiä ja kivut eivät ollut kuukautiskipuja pahemmat. Perjantai aamuna otin sitten emättimen kautta 3 lääkettä jotka alkavat tyhjentämään kohtua, pari tuntia noiden jälkeen kivut kovenivat mutta olivat siedettäviä. Verta ja hyytymiä tuli koko perjantai päivän, mutta missään vaiheessa vuoto ei ollut runsasta! niinkuin kaikilla muilla on ollut keiden kanssa olen asiasta puhunut. Soitinkin sairaalaan ja otin suun kautta vielä 2 samanlaista, mutta ei mitään. soitin uudestaan sairaalaan ja he sanoivat että se on joillekkin ihan normaalia että ei ole runsasta vuotoa.. jotenkin epäilen tätä.. onko teillä tietoa? mietin tätä niin paljon.. minulla on aika jälkitarkastuksen helmikuun alussa mutta silti haluan tietää:)
Kiitos jo etukäteen!:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
No ei parantunut, ja ei todellakaan ole hyvä mieli mutta se vaan oli mulle parempi ratkaisu tässä tilanteessa.
Ojasta allikkoon..
No, paraniko masennus lapsen tappamisella? Onko nyt hyvä mieli?
Mitäs jos pikkuinen elämäntaistelija olisikin sinnitellyt voittajana tarjoilemiesi myrkkyjen keskellä, "hoitaisitko" hänet sitten lopullisen varmasti manan majoille?
Olisiko synnytys sitten parantanut masennuksen?
Synnytys ja tieto että vaikka haluaii pitää lapsen niin ei pysty, pakko antaa pois?
Olisiko masennus parantunut sillä että joku muu jossain hoitaa lasta josta ei itse voinut huolehtia koska voimat ei riittänyt?
vastaus kelvannu nyyhkyiitalle :D no mitäs sitten tivataan kun ei saa kuitenkaan edes vastata...!?
Tarkoitukseni ei ollut täällä alkaa kunnolla kertomaan syitä miksi aborttiin päädyin vaan kysyä muiden kokemuksista että onko muille käynyt näin. En aio nyt alkaa ajattelemaan että mitä jos olisin tehnyt toisin, tiedän itse sen että tämä oli paras ratkaisu tähän tilanteeseen.
Hei aloittaja! Oletko jo käynyt jälkitarkastuksessa? (tai siis verikokeessa).
Minulla huomenna toinen verikoe edessä koska raskaushormoni ei ollut laskenut tarpeeksi. Olin myös kuudennella viikolla ja sairaalassa ei tullut kuin yksi "isompi" hyytymä jonka huomasin, muutoin pienempää hyytymää kuten menkoissakin joskus tullut. Jälkivuoto ollut menkkojen tasoista vuotoa ja sitä jatkunut nyt 4 viikkoa.