Tuntuu kuin elämä vain kulkisi kaikessa kaoottisuudessaan mun ohi, enkä tunne edes olevani osana sitä? Ihan kun mun sisintä puristais kokoajan joku enkä pysty vain olla rauhassa ja nauttia elämästä ja hyvistä hetkistä. Elämä on kulkenu mun ohitse hurjaa vauhtia viimeiset 0,5-1 vuotta. Paljon, oikeasti hyvin paljon, on tapahtunu mut en muista melkein mitään vaikka haluaisin. Kaikki ajatukset on vaan ihan sumuisia enkä pysty keskittyä oikein mihinkään. Oon kokoajan hyvin jännittyny vaikka tavallaan en koe ahdistusta? Tavallaan en oo masentunukaan, vaikka en saa oikein mitään kunnollista aikaseks. Oon vaan niin sekasin etten tiedä mitä mulle on tapahtumassa? Ihan kun olisin kadottamassa itteäni tai jotain? Käyn ryhmäterapiassa sos.tilanteitten pelkoon mut tavallaan en koe sitäkään niin tärkeänä? En saa siitäkään oikein otetta ja ihan kun en edes tajuais käyväni siellä? Mitä tää kaikki on? On niin epätoivonen olo. Itsemurhakin pyörii mielessä jatkuvasti kun en tajua enää mistään mitään. pelottaa. :(
Kadotanko itseni?
Eksynyt
5285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
samantyyppinen tilanne itsellä. ala tekemään asioita joita oikeasti haluaisit tehdä vaikka se olisi millainen hyppy veden varaan....
Hanki joka sään vatetus ja lähde joka päivä vetään lenkki pidentäen sitä päivittäin.
Kulkiessa saa ajatuksilleen jonkinmoisen järjestyksen kuten minäkin olen tehnyt jo viisi vuotta ja pääseen masennuksesta. Kahdenkymmenen kilometrin lenkillä suunnittelen ruokavalioni ja kaiken etukäteen niin ei ahdista. Älä syö mitään lääkkeitä van kohtaa ahdistus ilman kemikaaleja. Lähde pienin askelein eteenpäin. Lähde sieltä lapsuudestasi sillä ongelmat alkavat sieltä ihan taatusti.
Katsele ensimmäiseksi vanhempiasi minkälaisia luusereita he olivatkaankun päättivät jatkaa luusereiden elämää. Vanhemmiltasi voisit kysyä miksi he tahtoivat sinut. Vanhemmille voi ensimmäiset syytökset syytää siitä miksi he ovat lisääntyneet? Ja miksi sukua on pitänyt jatkaa? Lähde sieltä suvustasi alkuun kysyen miksi olet tullut tähän maailmaan jos siellä ei kukaan välitä niin tiedät että olet rahan takia tehty niin kuin monet kakarat ja olet niistä monista suurin osa.
Naisen rahan ahneuden takia minäkin olen maailmassa ja miehen takia joka ei viitsinyt ehkäisyä käyttää. Mies joka ei ehkäisyä käytä on unelma naiselle joka ´kakaroita haluaa siittäää. Jos miehelle olisi jotain älyä suotu niin ei olisi kakaroitakaan. Nainen vaaan päätti kakaroista ja äijä häipyi.
Eroperheitä on nykyän ihan enemmän kuin laki sallii.
Tulee mieleen että onko elämässäsi ollut kauan vaikeaa ja oletko joutunut patoamaan pitkään alitanjuntaasi tunteita ja asioita ja sopeutumaan vallitsevvin olosuheisiin. Nyt sitten pakkaa tulemaan tietoisuuteen liian paljon tuota moskaa. Sinun pitää nyt ottaa asiat hissukseen, rentoutua ja tehdä kivoja juttuja. Ei liian raju terapia ole varmaan paikallaan. Vaikeudet tulevat vähitellen pitkän ajan kuluessa ja niiden purkamiseen pitää olla maltttia.
En ihmettelisi vaikka rahan takia minutkin olisi tänne tuotu. Äidillä kun ei ollut minkäänlaista ammattitutkintoa suoritettuna kaikkien lasten kohdalla. Vasta myöhemmin joutui hakea sitten opiskelemaan. Liekö ollut vain keino pitää mies itsellään? Jaa-a.
Oon joo kyllä joutunut patoamaan tunteita toooodella pitkään.. Ja nyt puhutaan todellakin vuosista.. Oon vaan ajatellut että niiden kanssa täytyy vain oppia elämään(niinkuin kaikki mulle jatkuvasti toitottaa..) Noh, ehkä saan purettua asioita terapiassa hiljalleen ja muutoinkin rauhoitettua elämääni.. Toivottavasti tää paha olo katoaa sitten.
Mulla on myös ollut itseni hukkaamisen tunne. Se on liittynyt isoon ahdistukseen loma-aikana, ja kun olen ottanut terapeuttiin yhteyttä, on hän suositellut menemään lääkäriin jos tuntuu oikein erikoiselta. Kun se voi olla merkki ahdistuksen psykoottisoitumisesta. No en old vielä mennyt mutta ensi kesänä lomalla varmaan aika herkästi menen.