Viimeksi eilen kuulin, kuinka ihminen (tällä kertaa Jenni Haukio) puhui koirastaan 'Hän'enä.
Minä en kehtaisi. On myöskin ihmisiä, jotka puhuttelevat eläintä 'Hän'enä ja ihmisestä sanovat 'Se'. Varsinkin yliherkät naiset näyttäisivät syyllistyvän tuohon eläimen inhimillistämiseen ja ihmisen eläimellistämiseen.
Eläin on 'Se' ja ihminen on 'Hän' minun logiikallani.
Minä en kehtaisi. On myöskin ihmisiä, jotka puhuttelevat eläintä 'Hän'enä ja ihmisestä sanovat 'Se'. Varsinkin yliherkät naiset näyttäisivät syyllistyvän tuohon eläimen inhimillistämiseen ja ihmisen eläimellistämiseen.
Eläin on 'Se' ja ihminen on 'Hän' minun logiikallani.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Samaa olen minäkin ihmetellyt vuosikausia. Ainakin minulle koulussa opetettiin että elukka on se ja ihminen hän.
Huvittavaa on kuulla kun joku sano jopa akvaariossa olevasta kalasta hän. Naurettavaa.
Ajattele, jos sonni juoksisi päällesi ja sinä puolikuolleena selittäisit "Hänen" potkineen sinua. Sitten, jos navetassa olisikin ollut mies, joka olisi yrittänyt pelastaa naisen, niin tuosta voi syntyä sellainen väärinkäsitys, että uskotaankin miehen yrittäneen murhata naisen potkimalla.
Juuri, kun nainen olisi selittänyt asiansa, hän kuolisi poliisin käsivarsille ja niinpä mies olisi seuraavat 10 vuotta vankilassa!
Olipas sekava selitys.
Se on tätä globalisaatiotavjan aikaa. Eläimet on H Ä N en ihmettele koska ihmisiinkin on tarttunut eläimellisiä piirteitä. Eläinkunnassa uros on uros joka etsii naaraita paritteluun, ei uros uroksen niskaan hyppää, näin se vain menee.
Mutta kun ollaan niin suvaitsevaisia, ukkelit hyppii toistensa niskassa ja akkelit leikkivät piirakalla. Kyllä näitä voi hyvin kutsua S E ja N E.
Oikeesti vain ihmisistä tulee käyttää H Ä N ja H E.
Karvaisille ystäville S E ja N E nimitystä. Kissat, koirat, marsut, siat, lehmät ketut, karhut, sudet, ahmat, ilvekset ovat eläinkuntaa, lemmikkeinä eläimia voi pitää ja huolehtia niistä hyvin kun ne kerran on lemmikeikseen ottanut, pitää myös kohdella niitä eläiminä. Kun tämä kaiken suvaitsevaisuus meno jatkuu kohta täit, kirput, russakat, luteet, satiaiset rinnastetaan ihmiskuntaan, käytetään niistä H Ä N muotoa.
Puhutellaan niitä "Hän tuli hiuksiini vierailulle, tai takertui karkeisiin karvoihini satunnaisessa sessiossa, voi kun he ovat niin söpöjä kuten luteet ja russakat makuuhuoneen seinillä ja vuoteessa, kutittavatkin niin somasti..
Heh...kyllä mä siitä selvän sain ja tajusin mitä ajoit takaa. :)
En nyt tajunnut mitä merkitystä on eläinten parittelulla tässä aloituksessa, mutta kyllä vaan nuoret sonnit hyppivät toistensa selkään elin suorana. Tiiä sitten onko kyseessä valtataistelu vai mikä.
Mitä tekemistä globalisaatiolla ja suvaitsevaisuudella on tämän asian kanssa, Lorena? Eipä juuri mitään, mielestäni.
Mielestäni ihmiset, jotka puhuvat lemmikeistään kuin ihmisestä ovat lähinnä vähän hassuja.
bessie*@
Globalisaatiolla on maailman laajuinen merkitys, yhtenä osa alueena
"globalisaatiolla on myös sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia, jotka ilmentävät kulttuurien, toimintatapojen ja sosiaalisten verkostojen muuttumista ajan mukana ". (Lainaus lapseni gradusta").
Johtuuko höllentynyt käsitys ajan hengen tuottamasta ilmapiiristä, tiedä häntä?
Olen jossakin maininnut suvaitsevaisuus voi olla myös suvaitsemattomuutta, joka nyt bessie*n ja minun välisessä viestinnässä tulee esille selvästi.
Olen samaa mieltä, että valtataistelua sonnin mullikat näin mittailevat toisistaan.
En ole lemmikeistäni käyttänyt h ä n sanontaa, mutta ihmisistä puhuessani joskus lipsahtaa ja aika useinkin, s e.
Niin minullakin lipsahtaa ja aika useinkin. Tulee sanottua että, se sano niin ja niin...:)
Lorena@
Päivän naurut kuitattu vastaanotetuksi.
Handicappina tulee usein kysyttyä "mitä se sanoi?" eikä kyse suinkaan ole satiaisista. ; )
Se on niin eläinyten ystävä se Lorena että se tuo Panun gradunkin tänne tarkastettavksi .
Miten mielestäsi suvaitsemattomuus tulee esille selvästi sinun ja minun välisessä viestinnässä, Lorena?
En itse käytä hän-sanaa eläimestä puhuessani, saatan jopa hieman korostaa itse käyttämääni se-sanaa jonkun lemmikkinsä hännittelijän kanssa keskustellessani, jos mielestäni hän menee liiallisuuksiin. Satunnaisesti ulkoilutan yhtä koiraa. Ei ole ollenkaan harvinaista, että joku - yleensä nainen - tulee kysymään "minkä rotuinen hän on". Silloin en halua sentään mitään korostaa, vastaan yleensä että tämä on xxxxxxx.
Yleensäkin kuvittelen, että eläimestä hän-sanaa käyttävät tekevät sen hyväntahtoisesti joten siitä vaan, vaikka se nyt vähän minun korvaani ottaakin.
Ex naapurini sanoi aina kissastaan: 'hän on herrasmies ja oman tiensä kulkija'
omasta mielestäni se oli kasvimaalle paskantaja joka ei ymmärtänyt mitään käskyjä
Minä pidän yhtä löytökissaa nerona, mutta edelleen Se on Se. En tiennytkään, että kissat mm. osaavat avata oven kahvasta, kuten koirat...
Oli joku juttu kerran... on jo aikaa 18 taitaa olla, kun ajoin autolla, sitten juoksenteli joku koira siinä tiellä ja haukkui autoa, yritin sitä väistää sitä koiraa siinä.
Sitten poliisi soitti että olet uhannut ajaa päälle, pakko ajaa sen koiran päälle, kun jarrutuksia jouduin tekemään että väistin sitä koiraa siinä, joku ajokoira vapaana..
Isännän pitää pitää se ajokoiransa KURISSA, ei ole minun syy jos sen tapan sitten...
'
Kylläpä sitä ollaan taas niin niin tiukkoja!
Jos ajokoira tulee yksityisalueelle niin se pitää lopettaa, kuten koiran haukkuminen jos se ei lopeta sitä, niin "se" pitää "lopettaa".
1966 muistan sekavasti yhden jutun leirintäalueella.
Jostain roinasta kasatun yhteisen nuotion äärellä keskusteli joku telttaporukka, hirveesti hihitellen ja päällepuhuen (Hippejä) keskustelivat miehistään ( = Poikaystävistään):
Kun miehellä on kaksi ominaisuutta, niin kumpi on hän ja kumpi se?
Kuolemaksenikaan en muista mikä oli väittelyn tulos, mutta kyllä me pojat naurettiin niin!!!
H.
Pelkkä estottomia puhuva 60-luvun nuori hapsuliivissä ja pitkällä tukalla ei ollut vielä hippi. Hippiliikkeen johtoajatukset olivat humaaneja, sellaisia, joita sinä tavan takaa halveksut. Naivejahan ne hipit olivat, mutta ihanteet olivat hienoja: vähemmistöjen ja ihmisoikeuksien kunnioitusta, vapautta, luonnonsuojelua, sodan ja kaiken väkivallan vastustamista, itämaisten kulttuurien myötätuntoisuutta, meditaatiota ja kukkaista kauneutta. Siis ihan eri asia kuin Hitler jugend.
"Hippiä koskaan nähny"
Luonnonsuojelusta ei silloin tiedetty höykäsen pöläystä.
Ihmisoikeudet tulivat tietoon vähän myöhemmin, silloin kun Hippiyttä alettiin käyttämään poliittisiin tarkoituksiin ( M.L.King)
Vähemmistötkään eivät meitä kiinnostaneet, sotaa ei kukaan edes ajatellut.
Eivätkä mitkään kulttuurit.
Ennen ajatuksiemme suunnitelmallista politisointia, oli meillä vain rakkaus ihmisten kesken. Turkisliivit ja hapsuhameet tulivat vasta kun kaupat huomasivat mahdollisuutensa ja alkoivat hippeillä.
Pikkuhiljaa alkoi esiintyä osa-aikahippejä, liekö kauppiaiden lapsia tai muuten vaan fiksuja, valtion agentitkin alkoivat tehdä rahalla myyräntyötä.
Muistatko Hill Street Bluesin?
Minä olen aito Hippi ja haistatan pashat kaikelle sille mitä sinä edustat.
Sinä, elämästä vieraantunut keinotodellisuus.
H.
En yhtään epäile, ettet tienny, mut valveutuneemmat kyl tiesivät. Enkä epäile yhtään sitä, että teitä ei kiinnostaneet vähemmistöt ja sodat, mutta kyllä valveutuneemmissa piireissä niistä puhuttiin. Hill Street blues oli muuten TV:ssä 80-luvun alkupuolella.
Elämästä vieraantunut keinotodellisuus? Ethän sä tiedä yhtään mitään minun todellisuudestani. Luule vähemmän, pysyt paremmin maan kamaralla!
"Hippiä koskaan nähny"
Valveutuneet huomasivat kyllä, milloin oli aika hyödyntää rakkautta ja sen maailmaa.
Hillissä oli hyvä tyyppi, rääsyinen mutta undercover.
Minä voin tunnistaa sinut vain kirjoituksiesi pohjalta, samalla tavalla kun kaikki täällä uskovat tunnistavansa toisensa.
Muista kuitenkin, aito Hippiys oli tuntematon siihen saakka kunnes joku havahtui, valveutui ja havaitsi missä ovat mahdollisuudet.
Goebbels olisi saattanut olla niin fiksu, jos ei olisi tappanut itseään, tajuamaan mitä Star Wreck ja Iron Sky tarkoittaa.
Vapaata maailmaa, mutta vain huumorin kautta. Muuten saa köyden kaulaansa.
Vapaus on vain sitä mitä sinulle sallivat, toiseen maailmaan uskovat.
H.
Salaliittoja ja undecoveria, no juu!
Koira- ja kissaihmisille: kun lemmikkinne kuolee, rakennatteko heille (niille) alttareita ja poltatte kynttilää valokuvan edessä, tuoreita kukkia maljakossa aina?
Vaimoni entinen työkaveri toimii juuri noin.
Rivitaloasuntonsa takapihalle haudatulle katilleen rakentanut hautakummun jolla polttaa kynttilää joinakin muistopäivinä.
Harkitsemattomuuttani suututin ko. ihmisen.
Hänen päivitellessään sairasta kissaansa ja mihin toimenpiteisiin täytyisi ryhtyä niin ehdotin että vasaraa kulmaan.
Lopunikäinen vihanainen.
Ei nyt alttaria ole rakennettu, eikä tuoreita kukkiakaan ole ollut maljakossa. Mökille on koira haudattu ja kyllä sinne haudalle tulee useinkin kynttilä laitettua. Vien minä kynttilöitä monien tuttavienikin haudoille, eivätkä he ole olleet minulle mitenkään niin erityisen rakkaita. Koirani oli rakas ja omalla maallani poltan kynttilää missä haluan.
Yksi lapsuuteni, elämänikin kauheimpia muistoja on, kun muutimme, eikä vanhaa kissaamme voinut ottaa uuteen asuntoon.
Naapurin setä oli luvannut lopettaa lemmikkimme.
Kotiin tultamme, saimme kuulla ja nähdä, että se oli tahty vasaralla.
Vieläkin näen sen veren, mikä paikalle oli levinnyt.
"laiska-lasse"
Minulla oli muinoin kummini kaima, tosin muutama sukupolvi vanhempi.
Hän törmäsi kerran sienimetsällä ollessaan kumpuun jonka reunalla oli Käpylehmistä tehty risti.
Nälkä kun oli ja Kävyt olivat kuivia hän sytytti nuotion ja alkoi lämmittää makkaraansa.
Ei mennyt kuin hetki niin tukkaansa putosi raivoisa Orava joka raapi päänahkansa verille.
Hattupäisenä seurasi hän Oravan hidasta kuolemaa verenvuotoon.
Vanhat sukukirjat mainitsevat hänen nauttineen makkarasta.
Lasse? Mitäs muuta haahuillaan?
H.
Samoin, lemmikillä on mökillämme hautansa merkkinä luonnonkivi.
Se nykyisin kyllä osaltaan symboloi jo mennytta omaakin elämää, osittain.
Lemmikin antama pyyteetön rakkaus ei koskaan unohdu, onni on ihanat muistot.
"painajainen--"
Eläimen ja ihmisen, voi lopettaa verettömästi vai 200€ piikillä tai kuristamalla.
Kuristamiseen voi yhdistää myös muovopussin mutta hapenpuutteessa tuppaa aina leviämään oksennusta ja ulosteita. Onhan niissäkin värinsä.
Siksi useimmat eläin- ja ihmisystävät heittävät muovipussin roskiin tai mereen.
Ei tarvitse katsella eritteiden kauheutta.
H.
Välineen koko suhteessa elukkaan.
Käydessäni lahtaamassa lampaita rusautin kallot sisään kirveen hamaralla.
Pässipoikia täytyi luödä aivan tosissaan.
Kyllä kissalle täytyy vasara riittää!
Onnea!Tipautit juuri itsesi mukavien kirjoittajien listalta.
Entä pienelle lapselle, nähdä kotiin tullessaan verinen tanner, osa verta talon seinällä.
Oliko se lapsen onni, kun lemmikin kuolemakin itketti.
Tehköön muut, kuinka hienosti osaavat, hän ei ollut osannut.
Olisitko sinä suonut tuon näyn lapsillesi?
"painajainen--"
Sukupolvet ennen meitä, joutuivat elämään eläinten kanssa.
Lasten kirmaillessa Lampaiden seassa, oppivat he myös näkemään mistä pöydän antimet ovat kotoisin.
Näkivät että viikate ei aina viiltänyt viljaa.
Se että joku näkee asian raakana, tunteettomana, kuvaa hänen ajatusmaailmaansa.
Isännät ennen meitä, tappoivat kyllä eläimensä tavalla joka ei meistä tunnu ihan kivalta.
Mutta, lastensa kanssa sen tekivät.
Mitä tahansa syöt, kaikki on tapettua.
Vaikkapa lastesi riivityt metsämarjat.
H.
Se piikki maksaa muuten 80e ja toimitus alkaa nukutuksella ,todella syvällä nukutuksella ja sitten pysäytetään sydän.
Kissa nukkuu omistajan silitellessä , sen jälkeen voit nostaa HÄNET vaikka kuljetushäkkiin ja toimittaa hautauksen.
Meille ihmisille on valta lyörä vaikka vasaralla kissaa ,mut miks lyörä vasaralla,kastuuko lahje?
Eläimelle voi antaa myös lopun joka ei aiheuta suunatonta pelkoa .
Olet oksettava! Kai tiedät, että nykyisin vasaralla lopettaminen on eläinsuojelurikos?
"koti-kiusattu"
Luonto-ohjelmissa näyttää siltä että kaikki eläimet pelkäävät kuolemaa.
Leijona, Tiikeri, Leopardi jne. ovat hyviä piilottamaan pelkonsa.
Muuten, ihmisen tappavat samalla tavalla, niin Sveitsissä kuin joissakin jenkkien osavaltioissakin.
Uutiset kertovat että jenkeissä jopa samalla aineella kuin eläimensäkin.
Vaikeaa on minun ottaa kantaa milloin siellä voi erottaa eläimet toisistaan.
Kunnioitan asennettasi, mutta sitä kuollaan eikä nukuta.
Sivistysmaissa kuoleminen maksaa maltaita, varsinkin kun kuolemista pitkitetään jotta voisi silitellä ja pitää kädestä mahdollisimman pitkään.
Ja "hyväntekeväisyys"- järjestöt pyrkivät samaan, sillä tienaa hyvin.
Hyvä on aina kunnioittaa eläintä ja joskus ihmistäkin ja ampua kertalaakista hyvin.
Paha on minua taaskin ymmärtää, mutta siinä on mielipiteeni kuten muittenkin mielipiteet.
H.
En kaunistellut vaan eläin todellakin nukkuu enen kuin sen sydän syvässä unessa pysäytetään.
Ihminen joka tappaa esim vasaralla kissan ,hänhän joutuu painamaan kissan pään johonkin kovaa vastaan jotta lyönti on mahdollinen.
Usein se pää painetaan saappaalla maata vasten ,luuletko että se eläin ei tunne pelkoa ja kauhua ennen lopullista pimeyttä.
Olet oikeassa että en ymmärrä tekomiehekästä rehvasteluasi, speden pikkupojat tulee mieleen.
Ihan surkimusta edes kirjoittaa vasaralla lopettamista, mä niin teille vasaraa koklaisin. Hyi hitto. Lemmikkejä perheestä ei noin lopeteta, jos... niin ikuinen eläintenpito kielto.
Jos ei lompsa kestä eläinlääkärillä käyntejä ei pidä ottaa ollenkaan, jos mikä niin se maksaa. Sairauksensa niilläkin, kukaan ei itke rahan perään jos saa lemmikkinsä tolpilleen. Ette voi uskoakaan miten voi rakastua pikkuiseen kisuun tai koiraan?
Se rakkaus ei ole minun tyttäreltä / lapsenlapselta pois.
Sitä itkin silloin, ja sitä itken vieläkin. Miksi rakkaan lemmikin loppu piti olla sellainen. Mikä kauhea asia hänelle, viisaalle vanhukselle.
Miksi Hänet noin lopetettiin. Enhän minä edeltäkäsin alle 10-vuotiaana voinut asiaa älytä. Ei varmasti tiennyt vanhempanikaan.
---
Hän, lohduttajani monissa suruissa, miksi?
Huksille
Eläinsuojelulaki sanoo jotain eläimen lopettamisesta. Ehkä kanntais tutustua, ennen kuin rehvastelee törkeyksillään. Vai koetko, että laki ei koske ryhmää, johon kuulut?
Onko hienoo olla raaka ja säälimätön? Ihmiskunta kehittyy, mutta sinulla ei ole eväitä kasvaa ihmisenä. Kerro meille kaiken taustalla oleva tragediasi, niin voimme kokea myötätuntoa sinunkin alhaisuuttasi kohtaan.
No jaa. Meillä on ollut perheessä koiria ja aina on puhuttu heidän tekemisistään.
Ja kun olen aika innostunut ollut aina noista luonnonvaraisista linnuistakin, saattaa joskus lipsahtaa puhetta heidänkin tekemisistään...
Minun olemattoman ällini mukaan eläinrakas ihminen puhuttelee usein lemmikkiään pronominilla "hän".
Muille lie elikoista käytettävä sana "se".
Itselleni ei ole käytännöstä koitunut elämää pahempaa ongelmavyyhtiä.
Kuka kunnioittaa mitäkin, useimmat paljoakin, sekä ihmisiä, että eläimiä.
Kuin täällä tällä hetkellä jauhetaan, kaikesta ei ole pakko pitää, kunhan antaa pitävien pitää.
Eikä pidä omaa pitämistään ainoana totuutena.
Jos kerran omasta lemmikistä käyttää hän-muotoa, tämä aikaa vaatii käyttämään myös kaikista muistakin isommista ja pienemmistä eläimistä satiaiseen saakka hän muotoa. Eipäs tingitä tasa-arvosta kun kerran se on pyhä asia.
Katselepa sillä silmällä vaikkapa suomalaisia TV-sarjoja. Ei niissä useinkaan puhuta ihmisestä, käyttäen hän-sanaa, vaain 'se' on sana.
Lieneekö siis jokin sivistymättömän maan käytäntö, koska muissa kielissä kyllä käytetään useinmiten ihmistä tarkoittavaa pronominia.
Täällähän on maailmankansalaisia. Olisi mielenkiintoista kuulla heidän näkemyksiään asiasta.
Mikä on pyhää kullekin, ei ole minun asiani sitä mitata.
Empä nyt ´hänettele´ , neito kattiseksi puhuttelen. Monetkin hänettelevät huumorimielellä,
miksipä ei, en minä siitä pulttia ota :)
Useinkin tuolla Turku-rauma-pori akselilla puhuvat kotieläimestä ...hän
Haukiokin on siltä murre alueelta.
ei tuo Haukion sanota vielä mittää, mutta ku aletaan koiralle puhumaan
" oota vähän äiti aivan kohta ehtii "
tämä on pahinta mitä koskaan olen kuullu, oikein äiti on synnyttäny koiran, heh.
Mitä väliä?
Ainakin kauniimpaa, kuin se, että aviomies kutsuu vaimoaan akaksi.
Äiti voi olla äiti synnyttämättäkin.
Kutsumme usein toisiamme ukoksi ja akaksi. Onko siinä jotain pahaa?
Ihan ilman ilkeämielisyyttä ja riitaa, leikkimielellä - tietysti!
Mutta synnyttämätön äiti, jahaaa... ja vielä koiran äiti? Anna mun kaikki kestää.
Sisareni iso kissanköllikkä on HÄN. Naurattaa, tosin vain piilossa nauran :D
Tarkoitinkin, mitä en älynnyt sanoa, että akoitellaan rumasti vieraiden kuullen.
Ukkoja ja akkoja mekin usein kaksistaan olemme.
Sävyhän sen ratkaisee, mitä tarkoitetaan.
Vahingossa ainoastaan sanoin kerran koiralle,
kun pääsimme mökille ja koira innostui niin sinne pääsystään, että ryntäili edestakaisin, ja lopulta saunaankin pää pitkällä. Perässä mennessäni sanoin: "Älä hyvä ihminen mene sinne!" :)
Muuten en koraa henkilönä puhuttele. Eihän minulla olekaan koiraa nykyisin, mielellänohän ottaisin, mutta yksin en sitä riittävän hyvin jaksaisi hoitaa.
Toivottavasti yhtä innokkaasti Aina käytätte ihmisestä sanaa Hän.
Siinä sentään olisi paljon enemmän moraalista valitusta, sen puutteesta.
Mäkin käytän kissastani nimitystä hän, kun se on yksinvaltias ja tahtoo olla päällikkö ja hallitsija talossa.
Oma nimimerkkini kuvannee yhteiskunnallista oloani ja asemaani.
Meillä Hän oli elämämme aurinko.
henkilöstä käytän ' hän', mutta en kuitenkaan isolla alkukirjaimella.
No puhekielessä pienin poikkeuksin.
:)
Jaa,a jaa, kerran ammuttiin kymmenen miehen voimin yhtä tavia, ja ampujista yksi väitti että hällä putosi, en tiedä mistä se sen tiesi
he..he.. miksi ne hällänkin sinne raahasi?
Samaa imehtelin. Kaipa oli niin varma saalis? Hih!!
Olikohan se puuhällä?
Henkan jutut tuntien niin veikkaisin et siellä ammuttiin Hämeen hälläpyörää,osuu paremmin isoon.
joo ja jaa, yksi ampujasta väitti että hänen laukauksensa osui ja pudotti tavin, vaikka se oli ihan seulaksi ammuttu.
Oi, kot-kiusattu, aiheuttikohan hällä-pyörämme liikaa kitkaa, ja kuumensi käämit?
Vain rattaan pyörä, pyöri, aina vain.
Siis, hälläpyörät ovat niitä rautarenkaita, joita kepillä metsästetään, jos pyrstöpaksuinen pata hällälle laitetaan?
Koskiksi, luulin?
Ystävättäreni jolle koirat ovat elämää suurempi asia pitää koiriensa tuhkia uurnassa lipaston päällä, valokuva uurnan vieressä, palava kynttilä ja kukkia maljakossa. Hän laittaa feissiin youtubesta lauluja koiriensa muistolle. Tämä on "Ellin" laulu ja tämä on omistettu "Juulialle" heidän sieluilleen.
En ole mikään eläintenvihaaja, minulla on otsellänikin ollut koiria ja pikku king charles spanielini nukkui jopa sängyssäni, vyötäröni mutkassa ja olin todella surullinen kun se kuoli (meinasin kirjottaa hän :) ja vieläkin kun katsin vanhoja kuvia ja näen koirani minulle tulee haikea mieli, mutta oliskohan ystävättäreni touhut kuitenkin hienoista yliampumista? Hän elää aivan täysin koiriensa ehdoilla (nyt vain yksi), kaikki tulemiset ja menemiset on soviteltu ettei koira joudu olemaan hetkeäkään yksin ja pöydästä säästetän parhaat paistinpalat koiralle.
Monenlaisia, muitten mukaan, omituisuuksia ihmiset viljelevät.
Onko siinä mitään pahaa, jos joku palvoo edesmenneitä koiriaan,
moni ihailee paljon pahempiakin asioita.
En minäkään, tosin, niin tee, mutta, kuin omaisuus, niin useinmiten
kiinnostuskin moniin on rajallinen
Joku ei kestä kuulla, että koira on vain koira, siis se koira.
Tulee aika Jennille, että Sauli on "se", siis vanha tutiseva ukkeli.
Astalin pistelin aidan pieltä katselin kaunista kukkaa kukahan oli SE komia poika joka silitti Jennin tukkaa ; )
sulhasensa,
jonka hyväilyjä nyt Jenni kaipaa,
lempeä oli rakastettunsa.
onnellista se oli aikaa!
Väitätkö, ettei Jenni osaa itse valita omaa hyväänsä?
Pidätkö naisia kykenemättöminä ihmisyyteen?
Samaa ajattelin, on valinnut parhaan vierelleen kyllä lempi ja rakkaus kaksinkertaistuu älykkään ja varakkaan miehen rinnalla.
Näin meillä
No ei ainakaan toi vanha elostelija.
on aina ihmisiksi.