Huoli on alkanut hiipiä mielen päälle, raskausviikkoja on nyt arviolta 12-13. En ole vielä ollut "oikeassa" ultrassa, eikä sydänääniä 8 1 neuvolakäynnillä saatu kuulumaan. Ko. neuvolakäynnin yhteydessä terkkari kurkkasi pikaisesti myös ultralla mahan päältä ja näki pienen pallopäisen sikiön ja ilmeisesti jostain tulkitsi sykkeenkin. Itse en sitä nähnyt, eikä hänkään väittänyt olevansa erityisen taitava ultraaja/kuvan tulkitsija.
Ensi viikkoon asti joudun vielä odottaa, sitten olisi eka ultra tiedossa. Nyt on alkanut paniikki vallata, kun ei tosiaan mitään faktaa elävästä sikiöstä ole. Olen koittanut olla huolestumatta siitä, että en kotidopplerilla ole saanut ääniä kuuluviin. Jostain syystä kuulen vain rätinää (en tiedä, onko laite mennyt 2 vuoden laatikossa olon jälkeen epäkuntoon, tai teenkö jotain väärin) ja istukan äänet kuulen. Itse asiassa kuulen oman sykkeeni alavatsan molemmilta puolilta. Mutta sitten ei muuten mitään. En tiedä, etsinkö väärästä paikasta ja mikä olisi hyvä tekniikka. Eikö nyt jo luultavimmin pitäisi dopplerillakin kuulua?
Maha on kyllä kovasti turvonnut, olen salaa siirtynyt jo edellisraskauden aikaisiin mammavaatteisiin (joita muuten silloin käytin vasta noin kuukautta nykyistä myöhemmin). Paha olo, nälkä ja järkyttävä väsy (sekä ajoittaiset selkäkivut) ovat ainoina oireina raskaudesta. Takana on yhden normaalin raskauden lisäksi yksi keskeytynyt, joka havaittiin vasta np-ultrassa viikolla 12. Siksipä lähestyvä ultra pelottaakin, kun ei tiedä, mitä siellä on vastassa, vaikka toisaalta ei olekaan mitään varsinaista syytä epäillä, etteikö kaikki olisi kunnossa. Mutta eipä ollut silloin viimeksikään, oireita oli koko ajan...
Viestini pointti on nyt siis se, että toivoisin teidän tsemppaavan mua seuraaviksi pariksi päiväksi, että kaikki on varmasti hyvin. Poimikaa tekstistäni kaikki yksityiskohdat, jotka ovat pelkoani vastaan ja keksikää vaikka päästänne jotain rohkaisevaa. Pliis... Heheh. ;D
Ensi viikkoon asti joudun vielä odottaa, sitten olisi eka ultra tiedossa. Nyt on alkanut paniikki vallata, kun ei tosiaan mitään faktaa elävästä sikiöstä ole. Olen koittanut olla huolestumatta siitä, että en kotidopplerilla ole saanut ääniä kuuluviin. Jostain syystä kuulen vain rätinää (en tiedä, onko laite mennyt 2 vuoden laatikossa olon jälkeen epäkuntoon, tai teenkö jotain väärin) ja istukan äänet kuulen. Itse asiassa kuulen oman sykkeeni alavatsan molemmilta puolilta. Mutta sitten ei muuten mitään. En tiedä, etsinkö väärästä paikasta ja mikä olisi hyvä tekniikka. Eikö nyt jo luultavimmin pitäisi dopplerillakin kuulua?
Maha on kyllä kovasti turvonnut, olen salaa siirtynyt jo edellisraskauden aikaisiin mammavaatteisiin (joita muuten silloin käytin vasta noin kuukautta nykyistä myöhemmin). Paha olo, nälkä ja järkyttävä väsy (sekä ajoittaiset selkäkivut) ovat ainoina oireina raskaudesta. Takana on yhden normaalin raskauden lisäksi yksi keskeytynyt, joka havaittiin vasta np-ultrassa viikolla 12. Siksipä lähestyvä ultra pelottaakin, kun ei tiedä, mitä siellä on vastassa, vaikka toisaalta ei olekaan mitään varsinaista syytä epäillä, etteikö kaikki olisi kunnossa. Mutta eipä ollut silloin viimeksikään, oireita oli koko ajan...
Viestini pointti on nyt siis se, että toivoisin teidän tsemppaavan mua seuraaviksi pariksi päiväksi, että kaikki on varmasti hyvin. Poimikaa tekstistäni kaikki yksityiskohdat, jotka ovat pelkoani vastaan ja keksikää vaikka päästänne jotain rohkaisevaa. Pliis... Heheh. ;D
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla on myös yksi keskeytynyt keskenmeno takana, joka todettiin ultrassa, tosin varhaissellaisessa. Mutta jälkikäteen ajateltuna tajusin, että myös mun oireet oli kadonneet jossain vaiheessa, eli ei ollut enää rinnat kipeät, eikä huonoa oloa eikä myöskän huimausta.
Musta se, että sulla on selkeästi oireita on hyvin lupaava merkki. Kait ne katoaisivat jos menee kesken. Toisekseen onkohan mahdollista, että hedelmöittyminen olisikin tapahtunut myöhässä, jolloin viikot ei olisikaan sitä mitä luulet? Jos raskaus olisikin alkanut viikoa aiemmin, ei sydänääniä tod näk vielä kuuluisikaan.
Sitä en ihan tajua, jos neuvolatäti kuitenkin näki sykkeen? Jos näin, ei varmaan juuri syytä huoleen. Dopplereilla ja muilla kait sydänäänet kuulee myöhemmin.
Tsemppiä sulle!
Mulla oireet katosi tai ainaki väheni, ne vähät mitä olikaa, pari viikkoo sitte. Tänää eka ultra ja sydän vimmatusti sykki :) Että ei oo oireisii kattominen aina ;)
Joo siis terkkari tutki löytämäänsä sikiötä tosi pitkään ja kertoi heti, ettei osaa kovin hyvin lukea kuvaa, kun lääkäri sen yleensä tekee. Sitten totesi, että "kyllä tuo liike (jota en itse nähnyt) on varmaan syke, ei kai se ainakaan vauvan käsi voi olla, mikä noin heiluu". Itse en nähnyt juurikaan mitään liikettä, mutta terkkari sitten merkkasi neuvolakorttiin plussan sydänäänten kohdalle, vaikka ite jäinkin pohtimaan hänen epävarmalta kuulostavaa diagnosointiaan. Ja kyllä mä sitäkin pohdin, että vaikka olisi silloin ollutkin syke, niin onko sitten enää...
Mä oon ihan koukussa tohon doppleriin nyt, ja mitä useammin lopetan kuulematta mitään, sitä enemmän ahdista ja suututtaa. :(
Mulla on muistikuva, että siinä mun keskeytyneessä keskenmenossa oireet jatkui ihan normaaleina. Rinnat mulla ei oo kyllä olleet missään välissä erityisen kipeät... Olispa, tarvitsisin nyt kaikki mahdolliset merkit! ;)
Jos siellä jotain liikettä on näkynyt on se ollut se syke! ei se vauva vielä käsiään heiluttele noillaviikoilla ja kaikenlisäksi jos heiluttelisi olisi se silloinkin elossa ja sydän löisi!
Ai niin, sitä piti vielä kysyä, että mihin kohtaan mun kannattaisi keskittää sydänäänten etsiminen. Terkkari piti ultrauslaitetta aika korkealla, tuossa mahan pehmeällä kohdalla, kun löysi vauvan, mutta sitten taas näillä viikoilla kehotetaan etsimään sydänääniä ihan tuolta niin alhaalta, ku mahdollista. Voiko istukan äänten perusteella suunnistaa, vai kuuluvatko ne tosiaan kaikkialla mahanseudulla?
riippuu istukan paikasta.Mulla ei missään raskaudessa ole saatu sydänääniä kuulumaan vielä edes viikolla 12,toisessa raskaudessa vähän jo hätäännyin mutta ultra oli pian niin selvisi että kaikki hyvin.Kolmannessa ja neljännessa raskaudessa sanoin hoitajalle että yritetään vaan kuunnella mutta eivät varmaan kuulu.Eikä kuulunut mutta enää en huolestunut.Mulla niitä etsittiin aivan alhaalta ja vasemmalta.(muistaakseni..)
Kyllä kaikki varmasti on hyvin, itselläni ei ollut pienintäkään raskausoiretta, vain vähän turvotusta mahassa ja myös minä epäilin onko siellä ketään.... mutta olihan siellä eloisa ja pomppiva sikiö kun ekassa ultrassa käytiin. Koti dopplerilla sain äänet kuuluviin vasta 15-16 viikolla ja neuvolassa saivat äänet ekan kerran vasta 11-12 viikolla. Joten rauhoitu vaan ja keskity nauttimaan raskaudestasi, näin vauvakin voi paremmin :)
:)
Kiitos tsemppauksista. Sydänääniä en oo edelleenkään saanut kuuluviin ja nyt yritän pysyä päätöksessäni olla edes etsimättä niitä ennen ensiviikkoisia neuvolakäyntejä (mulla on siis erikseen neuvola ja np-ultra). Enpä minä stressaamalla asiaa pysty muuttamaan. Ja itseasiassa laskeskelin noita viikkoja, että niitä taitaakin olla 11-12, eikä 12-13, niin kuin ensin väitin. Oon kai laskenut täpinöissäni jo aikaani edelle. ;)
http://www.faceplantstatus.com/faceplant-77 heheh :D
Oletko koittanut ihan sieltä häpyluun päältä?
Ylläri, EN pysynyt päätöksessäni olla etsimättä sydänääniä. Mutta tänään myös löysin ne!! Ihan eri puolelta, kuin neuvolan ultrauslöydös, ja aika paljon ylempää, kuin mitä aattelin, että näillä viikoilla löytyisi. (Etsin tosiaan ihan alhaalta enimmäkseen.) Mahtavaa, nyt on rauhallinen ja hyvä fiilis, että kyllä siellä joku on kotosalla ja voi oletettavasti oikein hyvin. :) Eli en ole ihan vain ruoalla saanut mahaani näin pulleaksi. ;)