Elikkäs minulla on ongelma, joka raastaa minua päivittäin.
Olen 28-vuotias nainen, ja olen ollut mieheni kanssa suhteessa 8 vuotta, ja meillä on kaikki ihan hyvin. Viihdymme toistemme seurassa, matkustelemme, nauramme paljon, meillä on oma (tai no, pankin) koti, ihana tytär jne.
Missä sitten mättää? No kuten arvatenkin saattaa, seksielämässä. Minä en vain enää halua miestäni, hän ei sytytä mua enää millään tavalla. Ei ole tehnyt enää moneen vuoteen.. En tajua miksi? Hän on komea, huomaavainen, ja kaikkea mitä nyt voisi ns "täydelliseltä" mieheltä pyytää.
Meidän seksi on mulle lähinnä "pakkopullaa", ja ajattelen vain että kauankohan tätä vielä kestää....
Ihan hirveää, tiedän!
Mies on tietenkin kysellyt monesti, että mikä mulla on, enkö enää halua häntä jne, ja aina uskottelen hänelle että kaikki on ihan hyvin, vaikka tietenkin hän aavistaa että jokin on vinossa.
Me kuitenkin harrastetaan seksiä n. 1-2 kertaa viikossa, ja tyydytän häntä myös "suullisesti" aika paljon. Haluan, että hänellä on hyvä olla.
Toisista miehistä haaveilen jatkuvasti, ja pelkään että kohta retkahdan pettämään.. Sitä en ole tehnyt, mutta pelkään että näin käy..
Mä niin kaipaan sitä tunnetta, sitä "mä haluan sut nyt heti!"-fiilistä. Siitä on jotain 5 vuotta, kun olen sen tunteen viimeksi kokenut..
Nyt mä tietenkin sitten mietin, että mitä teen? Kannattaako kaikinpuolin muuten hyvää suhdetta "heittää menemään" vain tuon (seksin) takia?
Kysehän ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö haluaisi seksiä, koska halut on todellakin tallella, ne ei vain kohdistu mieheeni. Kuten sanoin, toisista miehistä haaveilen päivittäin...
Mitä mä teen?? Ahdistaa! Seksi on ollut mulle todella tärkeää aina, ja nyt se on vain niin väkinäistä...
Miksi en halua omaa miestäni? Miksi haaveilen muista??
Olen 28-vuotias nainen, ja olen ollut mieheni kanssa suhteessa 8 vuotta, ja meillä on kaikki ihan hyvin. Viihdymme toistemme seurassa, matkustelemme, nauramme paljon, meillä on oma (tai no, pankin) koti, ihana tytär jne.
Missä sitten mättää? No kuten arvatenkin saattaa, seksielämässä. Minä en vain enää halua miestäni, hän ei sytytä mua enää millään tavalla. Ei ole tehnyt enää moneen vuoteen.. En tajua miksi? Hän on komea, huomaavainen, ja kaikkea mitä nyt voisi ns "täydelliseltä" mieheltä pyytää.
Meidän seksi on mulle lähinnä "pakkopullaa", ja ajattelen vain että kauankohan tätä vielä kestää....
Ihan hirveää, tiedän!
Mies on tietenkin kysellyt monesti, että mikä mulla on, enkö enää halua häntä jne, ja aina uskottelen hänelle että kaikki on ihan hyvin, vaikka tietenkin hän aavistaa että jokin on vinossa.
Me kuitenkin harrastetaan seksiä n. 1-2 kertaa viikossa, ja tyydytän häntä myös "suullisesti" aika paljon. Haluan, että hänellä on hyvä olla.
Toisista miehistä haaveilen jatkuvasti, ja pelkään että kohta retkahdan pettämään.. Sitä en ole tehnyt, mutta pelkään että näin käy..
Mä niin kaipaan sitä tunnetta, sitä "mä haluan sut nyt heti!"-fiilistä. Siitä on jotain 5 vuotta, kun olen sen tunteen viimeksi kokenut..
Nyt mä tietenkin sitten mietin, että mitä teen? Kannattaako kaikinpuolin muuten hyvää suhdetta "heittää menemään" vain tuon (seksin) takia?
Kysehän ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö haluaisi seksiä, koska halut on todellakin tallella, ne ei vain kohdistu mieheeni. Kuten sanoin, toisista miehistä haaveilen päivittäin...
Mitä mä teen?? Ahdistaa! Seksi on ollut mulle todella tärkeää aina, ja nyt se on vain niin väkinäistä...
Miksi en halua omaa miestäni? Miksi haaveilen muista??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikö kenelläkään olisi minkäänlaista näkökulmaa / mielipiteitä? :/
Kamala tilanne :( Itse en ole suhteessa, enkä ole ikinä ollut noin pitkässä suhteessa, mutta kyllä se on usein mielessä käynyt, jos tulee vastaavanlainen tilanne kohdalle.. :(. Toivottavasti täällä joku kertoo kokemuksistaan. Tsemppiä sinne :)
Miehen näkökulmaa: Vaimoni ajattelee mahdollisesti samoin kuin sinä, tai minä ajattelen, että hän ehkä saattaisi ajatella samoin. Harrastamme seksiä noin kerran kuukaudessa tai kerran kahdessa kuukaudessa. Ei kuulemma haluta, mutta ei halua muitakaan miehiä (ymmärrän toki että hän ei minulle kertoisi jos haluaisikin). Hän ei juurikaan käy missään joten oletettavasti ei minua petä tai sitten tekee sen taitavasti. Meidän seksin uskoisin kuitenkin olevan tyydyttävää - huolehdin myös hänen orgasmeistaan aina ja koetan muutenkin olla monipuolinen. Itse haluaisin seksiä päivittäin mutta kun ei niin ei. Vieraissa ei huvita käydä, erota en halua kun on noita lapsiakin, joten vähän jäi vaihtoehtoja. Teen voitavani suhteessa ja tyydyn tilanteeseen. Jos voisin, niin valitsisin itse ja suosittelisin sinullekin vieraissa käyntiä, jos vain omatunto antaa myöten ja olet kaikkesi tehnyt omalta osaltasi tilanteen parantamiseksi. Ei minun mielestäni kannata toimivaa hommaa lopettaa kokonaan. Voi olla että saat satunnaisista vierailuista kiksejä suhteeseesi tai sitten jaksat haluttomuutta kotona paremmin. Kunniaksesi on todettavat että hoidat "velvoitteesi" ilmeisen hyvin. Nimittäin jos käyt vieraissa niin sitä omaa ukkoakaan ei kestä jättää ilman, muuten käry käy. Hoidat sen sillä tavalla siististi ettei kenenkään tarvi kärsiä.
Kiitos viestistäsi!
Niin, sitä mä olenkin pohtinut paljon viime vuosina, että mikä tässä elämässä on todella tärkeää. Kyllä se elämänpartneri ja kumppanuus taitaa komeilla tuolla listan kärjessä, mutta minkäs teet kun on vain ihminen, jolla on kova halu kokea sitä "tajunnan räjäyttävää" seksiä vielä joskus.
Ajatuksesta, että kokisin tuollaista oman mieheni kanssa, olen luopunut jo vuosia sitten.
Joku voisi ehkä ehdottaa jotain parisuhdeterapiaa, mutta mitä hyötyä siitä olisi? Tuskin mikään terapia saisi mua haluamaan miestäni tulisesti.
Kyllä sitä on kamala ihminen, tai siltä ainakin tuntuu. Kaikki olisi niin helppoa, kun mies saisi mut edes jollain tavalla kiihottuneeksi, mutta ei...
Ja tuosta vieraissa käymisestä - en tiedä kestäisikö omatuntoni sitä. Ja me asutaan vielä suht pienellä paikkakunnalla, niin täällä sellainen tuskin olisi edes mahdollista. Kiinnijäämisen riski olisi liian suuri.
Ja kuten sanoin, en usko että omatuntoni kestäisi kantaa niin isoa salaisuutta.
Tsemppiä sinullekin! Mielummin olisin sinun tilanteessa, kuin tässä... :(
Miksi ei voi koskaan olla 100% tyytyväinen?