Niin, vai tehdäänkö sitä mitenkään? =/
Hän tuntee, tai ainakin tunsi vetoa minuun ja minä hölmö(?) menin ja antauduin.. Jäikö tämä tähän, vai eikö vaan osaa/halua/uskalla edetä?
Kuitenkin ainakin vielä aiemmin hän osoitti selkeästi kiinnostusta.. Oli lukevinani rivien välistä muutakin kuin seksuaalista himoa.. Erehdyinkö?
Hän tuntee, tai ainakin tunsi vetoa minuun ja minä hölmö(?) menin ja antauduin.. Jäikö tämä tähän, vai eikö vaan osaa/halua/uskalla edetä?
Kuitenkin ainakin vielä aiemmin hän osoitti selkeästi kiinnostusta.. Oli lukevinani rivien välistä muutakin kuin seksuaalista himoa.. Erehdyinkö?
Vastaukset 15
Vanhimmat
On jousimiehen kesyttäminen.
Huomioi hänet sopivassa suhteessa, ei
liikaa, eikä liian vähän, jousimies
odottaa että sinä osoitat hänelle ensin
kiinostuksesi. Oikeassa suhteessa hellyyttä
ja jouskari syö kädestäsi ja kulkee mukanasi
ikuisesti.. Onnea.
Muista, ei liikaa, ei liian vähän.
Ei pitäisi leijonalle olla vaikeaa kesyttää jouskari. Loppuviimeksi tiedä kumpi kummanko joutuu kesyttämään, mutta ehdottomasti kannattaa yrittää.
Jousimies saattoi vain säikähtää omia tuntemuksiaan tai leijonan tulista lempeä, sillä se on niin pelottava toisinaan. Mutta ota yhteys jouskariin ja kerro mitä mielessä niin saat selvyyden.
Jouskari ja leijona sinänsä sopivat tosi hyvin yhteen, varsinkin elämänkumppaneina. Jos jouskarimies ja jellonanainen päätyvät toistensa elämäntovereiksi, niin se liitto yleensä kestää loppuelämän. Mutta varoituksen sana, alku voi olla karikkoista, kuten juuri nyt sinulla, niistä kun selviää niin ette voisi kuvitellakkaan elävänne ilman toisianne.
Paljon romantiikkaa ja hellyyttä seksillä maustettuna teille kummallekkin!
Minä olen leijona ja avomieheni jousimies. Voi miten kiihkeää! Hän oikein pelästyi aluksi kun vain tulin ja vein mennessäni;=)Mutta karikkoista on...1,5 vuotta mennyt ja on tavarat lennelly ja ovet paukkunut...mutta upeaa on myös sovinnonteko.
Oletko itse jousimies??Vai kuka vastaisi...onko niin että jousimies tarvitsee paljon vapautta ja tilaa ympärilleen? KUn siitä on paljolti kiikastanutkin...(työ vie mennessään, ei huvi).
Muitakin neuvoja voin ottaa vastaan, jos tämän liiton saisi kestämään elämäni loppuun asti!
Neuvo - älä IKINÄ roiku paidanhelmasta kiinni, sen
enempää kuin odota meidän sitä tekevän, meidän
kanssa voin hyvinkin elää yhdessä, mutta pieninkin
vilkahdus "omistamisesta" räväyttää ovet selkosen
selälleen! Olemme rehellisiä, emme juokse toisten
perässä edes silloinkaan kun tarvimme tilaa ja se on
todellakin TARVE, muuten tukehdumme. Älkää myös
koskaan muokatko meitä, sen teemme itse. Olen ollut
naimisissa 38 v, ei aina helppoa kummallekkaan,
suorasuka rehellisyys vaatii tottumista, mutta ei meistä
OLE valehtelioiksi ja viekastelioiksi.
Aika ytimekkäästi sanottu!
Ite monissa suhteissa, lyhyemmissä ja pitemmissä eläneenä jousimiehenä olen huomannut aivan saman.
Jos mennyt homma ns omistamiseksi ni on kyllä homma kaatunutkin aika pikaseen.
Jos suhteessa oleminen jousimiehelle alkaa tuntumaan pakolle ni ei hyvä, ei hyvä... (kauriilla ja kaksosella tätä omistamis halua..?)
Ja kannattaa kumppanille sanoa asiasta! Ennenkuin menee sisimmässään lukkoon.
Nyttemmin seurustellut kala tytön kanssa 2,5 vuotta, ensimmäiset 3 kk meni nähdessä vain viikonloppuisin, siitä eteen päin pikkuhiljaa tiivistyvää tahtiin ja yllätys, yllätys, minä itse halusin nähdä useammin ja useammin!
Jännittää, ensi viikonloppuna kysyn häneltä halua muuttaa asumaan yhteen... Epäilen että saattaa jopa suostua ;)
Ajattele, seuraa tilannetta, varsinkin oikuttelua, tässä
vaiheessa vielä ainakin puolisalattua! Siskoni on Kala,
oikuttelee ("kaikki tietäväkin"!) eikä suinkaan ole ollut uskollinen KUMMALLEKKAAN aviomiehistään.
Onko halua tulla tallatuksi? Tuskin. Jousimiehen elementti on tuli, Kalan on vesi - tuhollisia toisilleen.
Olen ollut naimisissa Kauriin kanssa vuosikymmenet, en suosittele - en ole tarvinnut "piällysmiestä" joksi mielellään kuvittelee olevansa. En tekisi toista kertaa, olisin mieluummin rauha elossa yksin! Kauriit jostain syystä (varsinkin miehet) haluavat hallita/omistaa/määrätä, se vaatii ylettömät määrät kärsivällisyyttä, olen
riitaisesta kodista, haluan elää rauhassa!!!! En suinkaan kamppailla koko siunattua elämääni.
HYVÄÄ jatkoa!
Tärkeintä on kun muistat että et rupea jousimiehelle äidiksi. Siis et rupea paapomaan liiaksi. Jousimiehet osaavat huolehtia itsestään vaikka usein eivät siltä vaikutakaan.
Siis totta kuha et rupea äidiksi..
Anna paljon vapaa aikaa ja kannusta..
Anna vähän juosta perään ...koska jos se olet sinä joka sen tekee..niin ei kiinosta.
Puhut totta, minä metsästin alussa ja jousimies vain pakeni. Kuten merkki kertoo, se mies ampuu jousella ja metsästää. Heti kun annan metsästää muuttuu ääni kellossa...
...aika veikeä luonne tuolla jousimiehellä;=)
..anna myös tilaa hengittää, elää vapaasti, älä kahlitse nurkkaan äläkä yritä omistaa kokonaan sillä silloin jousimies katoaa ulottumattomiisi. Kun luotat kumppaniisi voin vakuuttaa me jousimiehet olemme uskollisia vaikka haluammekin pitää tietyn vapauden itsellämme.
Meillä niin päin että minä olen jousimies ja mieheni leijona...Olen täysin vallaton ja hulluttelen muiden miesten kanssa(mutta siis vain asiallisella tavalla) aina kun oma mieheni ei ole läsnä. En voi elää silmät ummessa ja omistautua täysin ukolleni, tai tukehdun. En kerro tätä miehelleni, hän vain pahoittaisi mielensä. Olen silti 100% uskollinen, en tekisi ikinä mitään mitä joutuisin katumaan. Leijona ukkoni on vaan niin kiltti ja tasainen, minä kaipaan välillä vähän hulluttelua...ei siis kannata edes yrittää kesyttää jousimiestä, sillä jos hänet kesytetään niin hänestä katoaa kaikki se mikä tekee hänestä niin valloittavan ja villin persoonan...ja ukkoni pääsee myös nauttimaan tästä luonteestani...
En voi jousimiesmiehen puolesta puhua,mutta itse osoitan suoraan jos olen tosissani kiinnostunut.Ihastun helposti,mutta jos sitoudun,en helpolla luovu suhteesta.Itse olen hankala ja vaikeasti tavoiteltava vain silloin,jos en ole kiinnostunut.Päteekö tää nyt vain muhun,vai onko näin yleensäkin ihmisillä?Olen kyllä itsekin ollut samanlaisen dilemman edessä kuin Jellonawoman,kaiken "merkkisten" miesten kanssa,sympatiaa.En ite jaksa uskoa siihen että "chase is better than the catch",kiikkustuolissa viimeistään olisi parempi,että joku tutisee vierellä.
tuota mulla on ainakin tapana juosta karkuun jos alan tuntea syvempiä tunteita tai jos juttu alkaa mennä kovinkin vakavaksi. Tyhmää tiedän, mutta ehkä joskus vielä uskallan omistautua jollekkin tosissani...joten ole varovainen älä missään nimessä ole riippuvainen tai pelota jousimiestä tiehensä liialla omistautuvaisuudella! tsemppiä :)
Miten niin tyhmää? Vaistosi sanelee tuleeko mitään,
ja jos vaisto sanoo että ota pitkät niin KUUNTELE sitä!
Kun se "oikea" tulee kohdalle, tiedät, senkin vaistolla.
Ja meidän helmoista roikkuminen takaa sen että loppu
tulee ja äkkiä! Jokaisen on kyettävä seisomaan omilla tolpillaan - ja kukaan ei OMISTA toista ihmistä.