Niin, olen jo kauan aikaa haaveillut oman kirjan julkaisemisesta. Kirjoittanut olen jo kymmeniä vuosia. Mutta tuo alkaminen jännittää, että laittaa nyt oman tuotoksensa muiden nähtäville . Mitä ne ihmisetkin oikein sanoo? Tyyli on nyt ensiksi haussa. Olisko lastenkirjalla helpompi aloittaa? Omasta elämästä ja ripaus kuvitteellista kerrontaa. En tiedä? Taitaa jäädä haaveeksi koko touhu. Aikaa pitäs löytyä ja rauhallinen paikka....jne,jne, Jos kirjottas vaikka rukouksesta. Siinä taitaa olla minun aiheeni.
Ensimmäinen kirjani
Workman
8198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tee synopsis, treatment ja step outline.
Jäsentele ajatuksiasi.
Muokkaa kieltäsi.
Hio henkilöhahmoja tarinaa.
Kymmenien vuosien esiharjoittelu tuottaa varmaan huikean kaunokirjallisen taideteoksen. Ei kun hommiin ja sitten kotimaista kustannusmaailmaa valloittamaan.
Jätä haaveet sikseen ja
kirjoita se kirja.
Mielestäni tuotoksiaan muiden nähtäviksi on erittäin näppärä ja hyvä laittaa erinäisillä kirjoituskursseilla, jos suinkin on mahdollisuus sellaisille osallistua. Siis niillä esim. työväenopistotasoisilla edullisilla kursseilla, joilla osallistujat ovat eri ikäisiä, edustettuna laaja haitari. Sekalainen seurakunta niinsanotusti.
Siellä pääsee itse vertaamaan omaa tekstiään muiden teksteihin, saa kommentteja kaikilta. Eri tasoisia tosin. Mutta minulle ainakin on käynyt aina niin (tähän asti ainakin), että pystyn noukkimaan ne ns. ”helmiarvostelut” ja oikaisemaan tekstiäni. Omille sepustuksilleen tulee nimittäin melko helposti sokeaksi ja kehittyminen saattaa pysähtyä tai jopa taantua. Aina tämä ”helmiarvostelija” ei ole se ammattitaitoinen kurssin tms. vetäjä edes, mutta useimmiten kyllä.
Muutenkin muiden samanhenkisten (tässä kirjoittajatapauksessa kirjoittajien) seura tekee eetvarttia.
Ja huomioi vielä, että näillä tapaamisilla/kursseilla tekstin ei tarvitse olla nimenomaan siitä kirjastasi, vaan voi olla aivan muuta sanajonoa, jonka olet itse kirjoittanut. Nimittäin on myös kirjoittajissa aina niitä veijareita, jotka saattavat käyttää ideoitasi omaksi hyväkseen.
Ja lastenkirjoilla tekee enemmän euroja kuin kaunokirjalla, näin olen ymmärtänyt. Oikaiskaa, jos väärä tieto.
"Lastenkirjoilla tekee enemmän euroja kuin kaunokirjalla"... perustele, kiitos.
Oikaise, jos väärä tieto, kiitos.
Pelottavintahan on tietysti se, että ihmiset eivät sano mitään, koska kirja ei kiinnosta ketään.
Hui.
Lastenkirjalla voi tehdä enemmän euroja, sillä lastenkirjan kirjoittaa nopeammin. Muutoin prosenttiosuus ihan sama, oli sitten kirja suunnattu lapsille tai aikuisille.
Oikeastaan pitäisi sanoa, että lastenkirjalla tekee ihan yhtä vähän euroja kuin aikuistenkirjalla.
Kaikki riippuu myynnin määrästä, mutta kokemukseni lastenkirjoista on, että niiden tekemisessä on omat mutkansa juuri kuvittajien kanssa yhteistyössä ja varsin ankarassa kilpailussa. Suomessakin on runsaasti lastenkirjailijoita plus käännöskirjailijat.
Lastenkirjoja voi tietysti kirjoittaa monta teosta vuodessa markkinoille, jolloin syksyn ja kevään lähdöissä on monta teosta samalla tekijällä. Sarjakirjojen tekeminen on myös oma lajinsa, joka auttaa taloudessa, jos sarja alkaa vetää.
"Mutta tuo alkaminen jännittää, että laittaa nyt oman tuotoksensa muiden nähtäville."
Eikös tuo ole se kaikkein miellyttävin puoli; saada taiteelliselle näkemykselleen vastakaikua, keskusteluja ja esiintymiskutsuja. En vastustaisi. Olen ainakin itse kyllästynyt yliopistossa tutkimaan muiden taidetöitä, miellyttävintä olisi toki puhua omasta taiteestaan.