Nimittäin olen korviani myöten ihastunut. Minä joka olen moraalinvartijana aina läksyttämässä, ettei saa olla heikko, vaan pitää pitää itsensä kasassa. Miten ihmeessä olen saattanut itseni tähän? Olen naimisissa oleva nainen ja perheellinen. Niin kun tämä ihastukseni kohdekin. Tällä elämänkokemuksella tiedän miehen olevan kiinnostunut minusta, Ne pitkät katseet tekee mut hulluksi... Tykkään ja en tykkää. Mitä minä teen?
Nyt se sitte tapahtu mullekin
EIvoiMitään
191418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
En tiä, anna yläpään tai alapään viedä, elämä on täynä valintoja.
jos yläpää vie=harmittaa, koska mies on ihana. jos alapää vie=harmittaa kuulua ryhmään "pettäjä". Kunpa sitä kelloa voisi takaisin siirtää, niin en koskaan olis törmännyt tähän mieheen.
Ajattele asiaa siltä kannalta, että miehen tapaaminen on sinulle positiivinen kokemus. Jo pelkästään se, että olet häneen ihastunut, on myönteinen asia. Jos kuitenkin menette pidemmälle, kuvaan tulee helposti ikävyyksiä. Joten yritä pitää itsesi koossa ja juttele miehelle kivasti, mutta älä rupea tekemään muuta kuten suutelemaan jne. Tällä tavalla suhde rikastuttaa elämääsi ja antaa sinulle ylimääräistä energiaa.
Sama tilanne toisinpäin, jos mitään ei tee kestää jopa vuosia kunnes tunne on hiipunut ystävyys tasolle. Jos taas etenee pidemmälle ja kumpikin tiedostaa tilanteen voi ihastumisesta päästä ohi nopeammin. Jos haluat edetä pidemmälle on riski että jompi kumpi ei halua/osaa lopettaa suhdetta ajoissa. Tällöin peli voi mennä inhottavaksi. Pahin tilanne on jos tämä tapahtuu työpaikalla. Riskit ovat siten suuret joten pidä huoli että kumpikin on alusta asti samalla aaltopituudella, jos teet aloitteen.
Arvostan neuvojanne. Tilanne on todella hankala, koska hän on mieheni "alainen". Kysymyksessä ei kuitenkaan ole normaalista esimies/alainen-suhteesta. Aistin miehessä varovaisuutta, mitä itse taas en ole ymmärtänyt olla. Kun me tämän ihastuksen kanssa olemme samassa tilassa, se jännite hehkuu tulipunaisena. Olen aina pystynyt ohittamaan nämä " ihastuksia tulee ja menee elämässä"-vaiheet oikein onnistuteensti. Koskaan aikaisemmin en ole kokenut tälläistä. Nyt tiedän, että en taida pystyä ohittamaan tätä komistusta.
Inhoan yli kaiken tätä omaa olotilaani. Heikko nainen ja niin helvetin ihastunut :/
Otat itseäsi niskasta kiinni. Lupaukset olet tehnyt miehellesi. Pysy niissä tai eroa, jolloin voit alkaa havitella muita.
kääk, kauheeta, ihanaa, hankalaa, kääk
Ne komistukset vaan ovat sellaisia, että niistä ovat kaikki muutkin naiset kiinnostuneita ja ne on jo kymmenet naiset läpikäyneet. Ota siltä kannalta, että se varattu mies on todennäköisesti kiinnostunut kaikista muistakin naisista, niin pääset siitä yli.
Sinä olet tainnut jo antaa itsellesi "luvan" harha-askeleellesi. Sinä tulet pettämään miestäsi, ei voi mitään. Olet päätöksen jo tehnyt. Se tapahtuu joko nyt tai sitten myöhemmin. Saat siitä kipinää elämään, tunnet taas eläväsi ja ajatukset pyörii kuin serpentiini. Lopulta seuraa kipua, tuskaa, katumusta, turtumista. Mutta kaikki se sinun on koettava ihan itse. Emme opi toisen kokemuksista ja toisaalta taas mistä sen tietää mikä johtaa mihinkin.
Voimia sinulle taipaleellasi.
Tervetuloa joukkoon! Itselläni yli kahden vuoden pään sisäinen myrsky takana.
Vaati voimia olla tekemättä mitään, onneksi en tehnyt mitään. Oma puoliso on ihan mieleinen mutta kun toinen vain pukkaa ajatuksiin jatkuvasti.
Suurin ongelma oli välimatkan sopivana pitäminen, ei haluaisi loukata välinpitämättömyydellä mutta välillä pakko tehdä pieni lähestyminen kun tulee ikävä.
Ihastus muutti pois paikkakunnalta ja nyt vain odotan, että aika ja välimatka tekee tehtävänsä ja epätoivoinen ikävä muuttuu mukavaksi muistoksi.
Onneksi ei tullut loukattua ketään ja riitelyt kävin omassa päässäni.
Mieti tarkkaan ja ajattele mihin pahimmillaan juttu voi johtaa, voit jäädä jopa yksin.
http://www.faceplantstatus.com/faceplant-77 heheh :D
Niin hyvältä kuin ihastuminen tuntuukin sinusta, niin se on pohjimmiltaan vain aivokemiaa. Miellyttävien aineiden tulvimista elimistössä, johon voi jäädä koukkuun. Sinä et kuitenkaan ole pelkkä tunteiden vallassa oleva eläin. Olet todennäköisesti rationaalinen ihminen. Tunteet tulee ja menee. Voit voittaa tunteesi tahdonvoimalla, jos niin tahdot.
Kiitos teille. Ajatukset harhailee ja karvat nousevat pystyyn kun mieheni puhuu hänestä puhelimessa kollegalleen " - ******* on nyt jotain meneillään, kun ei peli kulje"
Olen avautunut tilanteestani hyvälle ystävälle, joka on seurannut minua läpi elämäni. keskustelu hänen kanssaan on auttanut. Kuulun siihen ryhmään naisia, jotka saa sen minkä haluaa, keinoja kaihtamatta. Siltikin olen aina suhtautunut kaikkeen fiksusti, en hölmöillen. Ajattelen perhettäni ja miestäni, jota pohjimmiltaan rakastan suuresti. On vain vaikeata huomata, että joku voi vaikuttaa minuun näin. Näen ihastukseni tällä viikolla pakostakin, ja puren itseltäni vaikka ranteen poikki mutta... plääh!!! vaikeeta on.
Onneks jollain muullakin ;)
Eikä tilannetta helpota, kun tietää että toisella on samat fiilikset ja sopivaa hetkeä etsitään, päätös siis tehty täällä päin...
Oma puoliso on kiva mut ei sytytä, ei koskaan ole roihua saanut aikaiseksi, vaikka muuten hieno ihminen ja rakastettava.
Uusi sanonta: Halu on vahva ja aikataulut heikkoja
anna mennä ja nussi niin että tuntuu.vai tekemätöntä voi katua
Ajattele tässä asiassa myös lapsiasi, jos jäät kiinni (niinkuin pidemmän päälle luultavasti tulee tapahtumaan) tämä tilanne koskettaa myös heitä...Itse olen kanssa tällä hetkellä todella ihastunut yhteen poikaan ja meillä on ollut hyviä keskusteluja ja tunnen sähkön välillämme, mutta rakastan myös miestäni ja meillä on ihana lapsi, jota en halua satuttaa.
Jännittävä ihminen muuttuu vähemmän jännittäväksi ajan mittaan --> eli jos/kun petät miehesi voit varautua siihen ettei se uusi suhdekaan kestä vaan "kierre" on valmis...tosin ehkäpä se on helpompaa seuraavilla kerroilla - toivottavasti jäät kiinni!!!
Voi kun pystyisi niin varoittamaan,että kykenisit tuossa tunnetilassa ymmärtämään. Miten tunteilla voikaan olla niin järjettömät voimat järjen edellä. Se järki tulee vasta sitten kun on liian monen ihmiseen sattunut ja eniten loppussa sinulle itsellesi tulee kaikkein surkein olo.... Se on kumma jotta kantapään kautta pitää opetella kaikki....
Ajattelinpa vastata minäkin, itsellä sama tilanne toisinpäin. Kirjoitin aluksi tähän pitkän vuodatuksen omasta tilanteesta (Lähinnä itselleni. Helpotti). Tilanne on niin paskimmista paskin, ja kuitenkin maailman paras! Itse olen sitä mieltä, että anna palaa! Ei täällä montaa kertaa olla ihmettelemässä, ja jos löytyy ihminen joka löytää sielusi... Se on varmaankin totta että kyse on aivokemiasta, mutta eikös kaikki ole?
http://www.youtube.com/watch?v=C0i1_PyfIkc&feature=related