Mikä tekee näistä rakkauksista niin ainutlaatuisia? Minulle nousee mieleen vain lapsenkaltainen avoin ja läsnäoleva mieli, joka ei askaroi sellaisten asioiden parissa kuin mitä nykyisin pidetään normaaleina mielenpuhteina..
Kaunista ja jotain mitä kohti astella reippain mielin. Oman mielen riisuminen puhtaaseen tilaan kaikista ympäristön vaatimuksista huolimatta...
*levittää siivet ja hyppää..*
DOUH - rakentelin hieman hatarat, ei kestä lampaan painoa..
*kaivaa Icarosta esiin..* Siipien rakentaminen.. hmm..
Kaunista ja jotain mitä kohti astella reippain mielin. Oman mielen riisuminen puhtaaseen tilaan kaikista ympäristön vaatimuksista huolimatta...
*levittää siivet ja hyppää..*
DOUH - rakentelin hieman hatarat, ei kestä lampaan painoa..
*kaivaa Icarosta esiin..* Siipien rakentaminen.. hmm..
Vastaukset 22
Vanhimmat
* joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa *
:D
Nyppii neulasia villan seasta ja syö marjat..
Huh.. kitkeriäkös nämä ovat, mokomat katajanmarjat.. :D
Kaikkee sitä näkee ... lammas katajapensaassa ... keritsemättömässä villaturkissa on omat etunsa. Mutta katajanmarjat on kyllä kitkeränhappamia ...
Nappaa pari myötätunnosta ... * pyhtyi *
http://www.youtube.com/watch?v=ZrPaEUjtYvQ
Rojahtaa Karitsan seuraksi katajapuskaan. En mäkään osaa rakentaa siipiä. Mutta tykkään lentää :)
Katajanmarjat ovat muuten terveellisiä, mutta vain pieninä annoksina. "pthyi*
Hyppy tuntemattomattomaan: mulle tulee parikin juttua mieleen. Ääripäitä tietysti, mutta kun aloitus on MääBään, rakentelen sitä positiiviisempaa. Toinen liittyy narsistiseen illuusioon.
Ainutlaatuista rakkautta on vaikka ystävyys. Sanaton, hyväksyvä, tuomitsematon, ehdollistamaton. Esimerkiksi ajatustenjakaja, josta vain pitää siksi, kun hän on olemassa. Aina ei tarvitse olla edes fyysistä yhteyttä tunteakseen niin. Eikä ystävyys katso sukupuolta, ikää, ulkonäköä, materiaa tms. Se on merkityksetöntä. Ihmiseen luottaminen, on hyppy tuntemattomaan. Joskus sen vain tietää, että hyppy kannattaa. Muutamat katajanoksien pistelyt eivät haittaa, ainutlaatuista on tuo syntynyt näkymätön lanka, joka hyväksyy siivettömän, koska ei odotakaan tältä mitään ihmetekoja.
Parhaat ystävät ovat niitä, joiden kanssa ei tunne aikaa. Ystävyys perustuu jollekin aivan muulle, kuin ulkoisille asioille. Sitä on vaikea kuvailla, mutta niitäkin on. Sitä vain sen kummemmin ajattelematta on oma itsensä molemmin puolin ilman odotuksia tai velvollisuuksia.
Aikaa tuntematta. Olla siinä. Laiskotella omana itsenään, kääriytyä vilttiin, mutustella karkkeja tai mistä nyt kukakin tykkää ja höpöttää kaikkea maan ja taivaan välillä. Kuunnella ja sietää hiljaisuutta ahdistumatta tai kokematta epämukavuutta. Nauraa vaikka selällään lattialla tai antaa kyynelten tulla salaamatta niitä.
Ja kuten YAK-42 tuossa alla sanoo: ollaan.
Ainutlaatuista ystävyydessä on juuri tuo keveys, hyvä olo. Sen sitova lanka on luottamus. Sitäkään ei tarvitse edes pohtia.
:) Keveys olemisessa, kyllä!! Olemisen sietämätön keveys =) Hyvä elokuva muuten, ikivanha.. Tai ei ehkä niin ikivanha, mutta tuli mieleen, että kun usein tulee monet elokuvat nähtyä moneen kertaan ja todella usein, niin tuota elokuvaa ei olekaan juuri näkynyt...
Hyvä tavaton...lammas ja kettu katajapensaassa...
:-D :-D
*raapii päätään*
Joo, mentiin ihan puihin.. Beba edellä =D
*nakkelee katajanmarjoja*
Ystävyydessä on se hieno piirre, että siinä ei kilpailla tai pyritä omistamaan toista. Ystävien kesken vain OLLAAN.
Voi se mustasukkaisuus iskeä ystäviinkin, tosin voi sitten miettiä onko se ystävyyttä silloin laisinkaan. Monesti olen löytänyt itseni kolmantena pyöränä vaikka olinkin ensin se toinen :/
Hyvä, kun muistutit. Kolmanneksi pyöräksi joutuminen on mitä viheliäisin kokemus. Minulla on siitä melkoisia lapsuuden traumojakin.
Kolme on niin hankala luku.. Mutta siitä puuttuu silloin tahto. Joku kolmesta haluaa olla kaksi ja saa tahtonsa läpi kepuloimalla. Ikävää, että ei osata olla ilman niitä valtataisteluita.
Hyvin oivallettu. Ja kuten Nissen ja Nassen kommentissakin kysytään - onko se silloin ystävyyttä laisinkaan? Omistushalu ei ainakaan minun mielestäni kuulu ystävyyteen, joten ei. Kyllä minunkin ystävilläni muita ystäviä on, mutta yleensä emme tapaa kolmestaan, ja heidän ystävänsä ovat aika "samanhenkisiä" ihmisiä kuin minäkin. Kukaan ei halua omistaa toista. Mutta onhan sitä niitäkin ihmisiä, jotka haluavat omistaa muita ja tulla omistetuiksi ...
Hyvää dialogia heitätte. :)
Omistushalu aiheuttanee sitomisenhalun.
Ystävään sitoutuminen
vs
Ystävän sitominen
(vain vapaa tahto toimii kitkattomasti)
Mä olen kyllä ihmetellyt tätä elämäni ikuista kolmiodraamaa, sama kuvio toistuu jatkuvasti. Ei kahta ilman kolmatta mutta kaksin aina kaunihimpi. Niin se sitten kai menee enkä ole koskaan halunnut väkisin tarrautua noihin kuvioihin, vaikka kyllä se luopuminen on aina tuskaa tuottanut. Yritän vaan päästä mahdollisimman vaivattomasti niistä yli, koska joskus ei asioiden kulkuun vaan voi mitenkään vaikuttaa. Kunpa ne muutkin ymmärtäisivät tämän. Olen vaan hyväksynyt sen tosiasian osaksi elämääni että ihmisiä tulee ja menee elämässäni, eivät jää koskaan pysyvästi paitsi ihan lähipiiri. Se on taas ihan toisenlainen kuvio :)
*askartelee pahvista määbään ja temppuilijan kuvia. Jee, hienoja tuli!
asettelee sievästi vierekkäin katajapensaan juureen*
*tuijotusta*
*nakkelee kuvia muutamalla katajanmarjalla*
*missä helvetissä te ootte?*
*meillon ikävä teitä*