Veneilykokemus?

Tuskimpa löytyy täältä hyvää vastausta, sillä kokeneet veneilijät eivät kirjoittele tai muutenkaan repostele osaamisellaan.
Muut sitten kirjoittelevatkin omista ja vähän muidenkin taidoista.
Se on vähän niinkuin kaikisa muissakin hommissa, että laiskat töitänsä luettelee.

20/16 kirjoitti:

Tuskimpa löytyy täältä hyvää vastausta, sillä kokeneet veneilijät eivät kirjoittele tai muutenkaan repostele osaamisellaan.
Muut sitten kirjoittelevatkin omista ja vähän muidenkin taidoista.
Se on vähän niinkuin kaikisa muissakin hommissa, että laiskat töitänsä luettelee.

Lue lisää

Veneilyn oppii vain veneilemällä.

Veneily on viimeisen 30–40 vuoden aikana muuttunut merkittävästi, kun itse aloitin matkaveneilyn -70 luvun loppupuolella, veneilyä ei voinut verrata tähän päivään. Merikartat olivat vanhoja, monet mittauksista olivat Venäjän vallan ajoilta olevia ja siksi epäluotettavia ja väyliä oli merkittävästi vähemmän. Saaristo oli ”aito ja neitseellinen”, Turun saaristossa ei suomenkielellä tullut juurikaan toimeen, vaan piti muistella koulu ruotsia ja yrittää saada itsensä ymmärretyksi.
Partiolaisten ensimmäinen satamakirja oli tuolloin ilmestynyt, se oli suureksi avuksi aloittelevalle veneilijälle, jotakuinkin lähes kaikki sen paikat käytiin katsomassa vuosien varrella ja monia muita.
Navigointi oli kartan ja kompassin varassa, kiirettä ei ollut, nopeus oli 6 solmua ja saaristo ehti piirtyä eri suunnilta korvien väliin, niin etten ole karttaa enää pitkään tarvinnut, vaikka yhä edelleen on aina merellä liikuttaessa veneessä auki saaristomeren kartta taitettuna ja pienoismerikartat ja tietysti se plotteri.
– 80 alkupuolella varsinaista elektroniikkaa veneessä edustivat VHF-puhelin ja radio.
Veneen vaihduttua -85 suurempaan siihen asennettiin radionavigaattori, joka oli hieno, mutta paikannuksen kannalta sillä ei juuri tehnyt mitään, viimeistään ukkonen sekoitti sen. Ensimmäisen GSP:n hanki -90 luvun alkupuolella, oliko sille varsinaista tarvetta, sitä en osaa sanoa, olen aina ja yhä edelleen pitänyt hienoista ”vempaimista” joille harvemmin on todellista käyttöä, mutta pitää pysyä ajan hermolla.
Olen huolestunut oppivatko ne veneilijät tuntemaan saariston, jotka ensimmäisestä veneestä alkaen liikkuvat vain tuijottamalla plotteriin ja ajamalla keskellä väyläviivaa.
Miten heidän korvien väliin piirtyvät saarien ja luotojen muodot ja onko liikkuminen yhtä nautinnollista ja rentouttavaa, kuin niille jotka muistavat joka kummelin ja viitan paikan ulkoa. Minulla ei ole autossa navigaattoria, kerran jouduin turvautumaan kännykän navigaattoriin löytääkseni tietyn osoitteen, hienosti löysin, kun joka käännös kerrottiin navigaattorista, mutta en osaisi samaan osoitteeseen uudelleen ilman navigaattoria!
Osaavatko plotteriveneilijät ajaa saaristossa väylien ulkopuolella ilman plotteria?
Veneily on hieno harrastus, liikkuu siellä sitten minkälaisella veneellä tahansa. Veneilijäksi ei synnytä, vaan siihen kasvetaan kokemusten myötä. Kurssit ovat avuksi ja niitä kannattaa käydä, mutta veneilyn voi oppia vain veneilemällä.
Järki pitää aina olla mukana, meri on monesti lempeä, mutta toisinaan armoton. Veneilyssä pitää varautua pärjäämään itse, apu on aina kauempana, kun maantiellä.

Juuri näin. Kokemuksen karttumisen pitää olla nousevaa, mutta ilman liian isoja kerta-annoksia. Ettei opettavainen moka muuttuu onnettomuudeksi.

Omat rajat pitää tuntea, mutta vähitellen kokemuksen karttuessa liikkuu kovemmalla kelillä, hankalammissa paikoissa jne. Tästä voisi varmaan moni veneilijä kertoa esimerkkejä.

Jossain englantilaisessa purjehduskirjassa verrattiin "10 vuoden kokemus vs. 10x yhden kauden kokemus"

Vanha Veneilijä kirjoitti:

Veneilyn oppii vain veneilemällä.

Veneily on viimeisen 30–40 vuoden aikana muuttunut merkittävästi, kun itse aloitin matkaveneilyn -70 luvun loppupuolella, veneilyä ei voinut verrata tähän päivään. Merikartat olivat vanhoja, monet mittauksista olivat Venäjän vallan ajoilta olevia ja siksi epäluotettavia ja väyliä oli merkittävästi vähemmän. Saaristo oli ”aito ja neitseellinen”, Turun saaristossa ei suomenkielellä tullut juurikaan toimeen, vaan piti muistella koulu ruotsia ja yrittää saada itsensä ymmärretyksi.
Partiolaisten ensimmäinen satamakirja oli tuolloin ilmestynyt, se oli suureksi avuksi aloittelevalle veneilijälle, jotakuinkin lähes kaikki sen paikat käytiin katsomassa vuosien varrella ja monia muita.
Navigointi oli kartan ja kompassin varassa, kiirettä ei ollut, nopeus oli 6 solmua ja saaristo ehti piirtyä eri suunnilta korvien väliin, niin etten ole karttaa enää pitkään tarvinnut, vaikka yhä edelleen on aina merellä liikuttaessa veneessä auki saaristomeren kartta taitettuna ja pienoismerikartat ja tietysti se plotteri.
– 80 alkupuolella varsinaista elektroniikkaa veneessä edustivat VHF-puhelin ja radio.
Veneen vaihduttua -85 suurempaan siihen asennettiin radionavigaattori, joka oli hieno, mutta paikannuksen kannalta sillä ei juuri tehnyt mitään, viimeistään ukkonen sekoitti sen. Ensimmäisen GSP:n hanki -90 luvun alkupuolella, oliko sille varsinaista tarvetta, sitä en osaa sanoa, olen aina ja yhä edelleen pitänyt hienoista ”vempaimista” joille harvemmin on todellista käyttöä, mutta pitää pysyä ajan hermolla.
Olen huolestunut oppivatko ne veneilijät tuntemaan saariston, jotka ensimmäisestä veneestä alkaen liikkuvat vain tuijottamalla plotteriin ja ajamalla keskellä väyläviivaa.
Miten heidän korvien väliin piirtyvät saarien ja luotojen muodot ja onko liikkuminen yhtä nautinnollista ja rentouttavaa, kuin niille jotka muistavat joka kummelin ja viitan paikan ulkoa. Minulla ei ole autossa navigaattoria, kerran jouduin turvautumaan kännykän navigaattoriin löytääkseni tietyn osoitteen, hienosti löysin, kun joka käännös kerrottiin navigaattorista, mutta en osaisi samaan osoitteeseen uudelleen ilman navigaattoria!
Osaavatko plotteriveneilijät ajaa saaristossa väylien ulkopuolella ilman plotteria?
Veneily on hieno harrastus, liikkuu siellä sitten minkälaisella veneellä tahansa. Veneilijäksi ei synnytä, vaan siihen kasvetaan kokemusten myötä. Kurssit ovat avuksi ja niitä kannattaa käydä, mutta veneilyn voi oppia vain veneilemällä.
Järki pitää aina olla mukana, meri on monesti lempeä, mutta toisinaan armoton. Veneilyssä pitää varautua pärjäämään itse, apu on aina kauempana, kun maantiellä.

Lue lisää

Itse -70 luvulla veneilyä harrastaneena ja nyt uudelleen harrastuksen aivan toisilla vesillä aloittaneena sanoisin että kyllä plotterinavigoinnillakin oppii meriympäristön ja rantojen sekä saarten muodot tuntemaan niin että plotteria tai karttaa ei enää välttämättä tarvitse.
Enemmän minua huolestuttaa suuntaus jonka mukaan väylä on kuin jonkinlainen tie jolla ei oletusarvoisesti voi olla mitään esteitä ja toisaalta väylän ulkopuolisen alueen käyttö nähdään jonkinlaisena navigointivirheenä. Varhain veneilyn aloittaneena itse ajattelen että veneilijän on tunnettava väylällä tai sen välittömässä läheisyydessä olevat kivet ja myös tarvittaessa esimerkiksi olosuhteiden pakosta kyettävä kulkemaan väylien ulkopuolella. Ehkä nimenomaan plotterit ja parantuneet kartat ovat luoneet harhakuvan siitä että väylillä pysyttäessä ei kivelle voi ajaa. Ehkä asia on sellainen että sitä on nykyveneilijän vaikea nähdä. Henkilökohtaisesti minua vain häiritsee ajatus siitä, että väylä on ehdottomasti turvallinen alue, tai että väylän ulkopuolella kulkeminen olisi jotenkin edesvastuutonta ja harkitsemattomuutta.

5+19 kirjoitti:

Itse -70 luvulla veneilyä harrastaneena ja nyt uudelleen harrastuksen aivan toisilla vesillä aloittaneena sanoisin että kyllä plotterinavigoinnillakin oppii meriympäristön ja rantojen sekä saarten muodot tuntemaan niin että plotteria tai karttaa ei enää välttämättä tarvitse.
Enemmän minua huolestuttaa suuntaus jonka mukaan väylä on kuin jonkinlainen tie jolla ei oletusarvoisesti voi olla mitään esteitä ja toisaalta väylän ulkopuolisen alueen käyttö nähdään jonkinlaisena navigointivirheenä. Varhain veneilyn aloittaneena itse ajattelen että veneilijän on tunnettava väylällä tai sen välittömässä läheisyydessä olevat kivet ja myös tarvittaessa esimerkiksi olosuhteiden pakosta kyettävä kulkemaan väylien ulkopuolella. Ehkä nimenomaan plotterit ja parantuneet kartat ovat luoneet harhakuvan siitä että väylillä pysyttäessä ei kivelle voi ajaa. Ehkä asia on sellainen että sitä on nykyveneilijän vaikea nähdä. Henkilökohtaisesti minua vain häiritsee ajatus siitä, että väylä on ehdottomasti turvallinen alue, tai että väylän ulkopuolella kulkeminen olisi jotenkin edesvastuutonta ja harkitsemattomuutta.

Lue lisää

"Itse -70 luvulla veneilyä harrastaneena ja nyt uudelleen harrastuksen aivan toisilla vesillä aloittaneena sanoisin että kyllä plotterinavigoinnillakin oppii meriympäristön ja rantojen sekä saarten muodot tuntemaan niin että plotteria tai karttaa ei enää välttämättä tarvitse. "

Normaali ihminen ei voi muistaa kaikkia kviä ja saaria joita itämerellä on. On myöskin edesvastuutonta kulkea väljemmillä vesillä ilman paperikarttaa.

5+19 kirjoitti:

Itse -70 luvulla veneilyä harrastaneena ja nyt uudelleen harrastuksen aivan toisilla vesillä aloittaneena sanoisin että kyllä plotterinavigoinnillakin oppii meriympäristön ja rantojen sekä saarten muodot tuntemaan niin että plotteria tai karttaa ei enää välttämättä tarvitse.
Enemmän minua huolestuttaa suuntaus jonka mukaan väylä on kuin jonkinlainen tie jolla ei oletusarvoisesti voi olla mitään esteitä ja toisaalta väylän ulkopuolisen alueen käyttö nähdään jonkinlaisena navigointivirheenä. Varhain veneilyn aloittaneena itse ajattelen että veneilijän on tunnettava väylällä tai sen välittömässä läheisyydessä olevat kivet ja myös tarvittaessa esimerkiksi olosuhteiden pakosta kyettävä kulkemaan väylien ulkopuolella. Ehkä nimenomaan plotterit ja parantuneet kartat ovat luoneet harhakuvan siitä että väylillä pysyttäessä ei kivelle voi ajaa. Ehkä asia on sellainen että sitä on nykyveneilijän vaikea nähdä. Henkilökohtaisesti minua vain häiritsee ajatus siitä, että väylä on ehdottomasti turvallinen alue, tai että väylän ulkopuolella kulkeminen olisi jotenkin edesvastuutonta ja harkitsemattomuutta.

Lue lisää

Ihmettelen tuota ihmettelyäsi ajatuksee väylän ehdottomasta turvallisuudesta. Sikäli kuin puhumme pohjakosketusten riskistä, niin asiahan juuri niin: väylä on tutkittu ja siellä MKL, tai nykyään kai Trafi, takaa, että ilmoitettu syvyys löytyy. Missään väylän ulkopuolella taas ei voi olla ihan varma.

Hyvin muotoiltu. Asiahan on juuri niin, että periaatteessa voit purjehtia vuosissa vaikkapa 50 vuotta ilman, että taitoja ja tietoja karttuu mukaan yhtään. Ja jos purjehdit 50 vuotta niin, että käyt vain pari kertaa kesässä merellä niin vuosissa kokemusta on paljon, mutta itse touhusta kokemus on aika ohutta.

Mm. vierasvenesatamat ovat kesäisin täynnä näitä "vanhoja merikarhuja", jotka muistavat aina julistaa kuinka mones vuosikymmen on merenkulkua menossa. Valitettavasti vain unohtuu mainita aktiivisuus- ja taitotaso tai vastaavat kokemus, koska vuodet eivät tosiaan kerro juurikaan mitään.

Mutta hämmentää tässä myös se, että esim Merikarhut ry peränkuuluttaa kokemusvuosia, merimaileja jne jne, joiden perusteella ei kuitenkaan saada tietoa hakijan taidoista. mutta ehkä he arvioivat jotenkin niin, että mitä enemmän on merenkulkuvuosia takana, sitä todennäköisempää on että taitojakin olis.

12+13 kirjoitti:

Hyvin muotoiltu. Asiahan on juuri niin, että periaatteessa voit purjehtia vuosissa vaikkapa 50 vuotta ilman, että taitoja ja tietoja karttuu mukaan yhtään. Ja jos purjehdit 50 vuotta niin, että käyt vain pari kertaa kesässä merellä niin vuosissa kokemusta on paljon, mutta itse touhusta kokemus on aika ohutta.

Mm. vierasvenesatamat ovat kesäisin täynnä näitä "vanhoja merikarhuja", jotka muistavat aina julistaa kuinka mones vuosikymmen on merenkulkua menossa. Valitettavasti vain unohtuu mainita aktiivisuus- ja taitotaso tai vastaavat kokemus, koska vuodet eivät tosiaan kerro juurikaan mitään.

Mutta hämmentää tässä myös se, että esim Merikarhut ry peränkuuluttaa kokemusvuosia, merimaileja jne jne, joiden perusteella ei kuitenkaan saada tietoa hakijan taidoista. mutta ehkä he arvioivat jotenkin niin, että mitä enemmän on merenkulkuvuosia takana, sitä todennäköisempää on että taitojakin olis.

Lue lisää

Kokemukselle ei ole mitään mitta-asteikkoa, joten arvioinnissa joutuu tukeutumaan niihin mitattaviin. Mailejakin voi tehdä helpoilla ja vaativilla tavoilla ja erityisesti kilpailemalla hankitut mailit ovat kokemuksellisesti arvokkaita. Merikarhujen tapauksessa määrien ohella tärkeitä ovat suosittelijoiden lausunnot.

ei mitattavaa kirjoitti:

Kokemukselle ei ole mitään mitta-asteikkoa, joten arvioinnissa joutuu tukeutumaan niihin mitattaviin. Mailejakin voi tehdä helpoilla ja vaativilla tavoilla ja erityisesti kilpailemalla hankitut mailit ovat kokemuksellisesti arvokkaita. Merikarhujen tapauksessa määrien ohella tärkeitä ovat suosittelijoiden lausunnot.

Lue lisää

Sen ken nykypäivänä merikarhuihin liittyy on täysin kokematon sekopää. Tyyppi haluaa mökkeillä, mutta niissä mk mökeissä ei saa kuitenkaan yöpyä. Purjehtijalle taas ilmaisia ja maksullisia satamia on maapallo täynnä ja aivan turhaa on kuulua johonkin saariseuraan. Löytyy saunoja muualtakin kuin mk-saarista.

ex-jäsen kirjoitti:

Sen ken nykypäivänä merikarhuihin liittyy on täysin kokematon sekopää. Tyyppi haluaa mökkeillä, mutta niissä mk mökeissä ei saa kuitenkaan yöpyä. Purjehtijalle taas ilmaisia ja maksullisia satamia on maapallo täynnä ja aivan turhaa on kuulua johonkin saariseuraan. Löytyy saunoja muualtakin kuin mk-saarista.

Lue lisää

Pääsipä seura(oi)staan erotettu saimaan jodlaaja jälleen ääneen.

jodl anus kirjoitti:

Pääsipä seura(oi)staan erotettu saimaan jodlaaja jälleen ääneen.

Pääsipäs uppotukkiveneilijä purkamaan pahaa oloaan taas nettiin.

2454 kirjoitti:

Pääsipäs uppotukkiveneilijä purkamaan pahaa oloaan taas nettiin.

Sillä, joka muita nimittelee sekopäiksi, on paha olla. Eikä ihme, kun kukaan ei tykkää.

pata kattilaa kirjoitti:

Sillä, joka muita nimittelee sekopäiksi, on paha olla. Eikä ihme, kun kukaan ei tykkää.

Skitsoa on kelata samoja saaria vuodesta toiseen, eikä pääse suomen etelärannikkoa kauemmaksi.

ghuhguhtu kirjoitti:

Skitsoa on kelata samoja saaria vuodesta toiseen, eikä pääse suomen etelärannikkoa kauemmaksi.

Lakkaa sitten skitsoilemasta ja lähde sitten kauemmaksi purkamaan pahaa oloasi, ei kukaan estä.

anna palaa kirjoitti:

Lakkaa sitten skitsoilemasta ja lähde sitten kauemmaksi purkamaan pahaa oloasi, ei kukaan estä.

Niinhän saariseuroihin kuulumattomat purjehtivat kauempana kuin seurasaarissa skitsoilevat.