Ainahan sanotaan, että pitäs olla rohkea ja kokeilla asioita, muuten ei etene elämässään ja asioissa ym. No, mietin sitten että laittaisin viestiä eräälle kiinnostavalle mieshenkilölle, mutta epäröin kuitenkin että kehtaanko. Kaverini sitten yllytti, että kannattaa kokeilla, että eihän asiat muuten etene. Laitoin sitten viestiä, niin huomasin, että tyyppi oli vissiin laittanut minut estoon suoraan sen jälkeen. Että näin täällä tänään.
Kannatti kokeilla joo.
Kannatti kokeilla joo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei! Sama kävi mulle. Otin yhteyttä erääseen naishenkilöön mutta täystyrmäyshän sieltä tuli. Kuvittelin, että yrittäminen palkitaan, mutta vitut.
Tekee niin sanotusti mieli roiskia aivot kattoon.
Kyllä aina kannattaa kokeilla. Kuinkakohan kertaa muakin on loukattu? Mutta niistä useista kymmenistä yrityksistä elämäni aikana..montako on sitten onnistunut?
Aika vähän verrattuna kokonaisuuteen. Mites se meni? 5-10 yritystä..voi kerran tai kaksi käydä flaksi.. tai sitten ei ja pitää vaan yrittää uudestaan ja odottaa. Hirveetä kyllä.
Uusia yrityksiä vaan jollekin toiselle. Pakko se on törkeätkin dumppaukset kestää.
Eiii. Mulle kävi samoin. Tein sille tosin heti perää toisenki kaveripyynnön. Että nolotti ku se ei hyväksynykkää kaveriks. Häpeen vieläkin kun nään sitä tyyppii päivittäin pakosta.. Karseeta :(
Uutta matoa koukkuun, niin kuin sanonta kuuluu. Itselläni on joskus kuivia kausia ja pakkeja saat tulla monta perätysten. Kerran huvitti, kun kysyin erästä henkilöä kahville, niin vastaus oli "En todellakaan lähde." Yllätyin vastauksesta, sillä kyseessä oli hyvin ujohko tyttö, enkä todellakaan odottanut saavani noin rajua reaktiota.
Kyllähän se torjutuksi tuleminen aina masentaa, varsinkin jos siihen yhteydenottamiseen tai aloitteentekemiseen on pitänyt kerätä paljonkin rohkeutta.
Itse nuorempana kärsin todella paljon tästä ja naisten kanssa pärjääminen olikin todella vaikeaa. Ei se kyllä vieläkään mitään helppoa ole ja torjunnat masentavat yhä melko helposti, mutta jotenkin niistä on vain näin vähän varttuneempana helpompi päästä yli, enkä enää passivoidu kuukausiksi tai jopa vuodeksi siitä ettei se haparoiva lähestymisyritykseni johtanutkaan mihinkään.
Yksinäisen ihmisen on todella hankala päästä siitä yksinäisyydestään eroon jos jokainen kontaktiyritys uuteen ihmiseen tuntuu ylivoimaiselta ja pieleen menneet yritykset masentavat tai pahimmassa tapauksessa passivoivat entistäkin enemmän. Jotenkin tuo syöksykierre on vain uskallettava katkaista ja epäonnistumisista huolimatta jaksettava yrittää yhä uudelleen ja uudelleen.
Mutta milloin on sitten aika luovuttaa? Itse olen vielä kohtuu nuo (27), enkä ihan vielä ole valmis asian suhteen luovuttamaan, mutta jossain vaiheessa se seinä varmaan itsellänikin tulee vastaan. Onko palstalla ketään joka olisi jo luovuttanut aktiivisen yrittämisen epäonnistumisien takia?