Erottiin pari vuotta sitten. Syynä miehen toiset naiset, viinapäissään aggressiivinen, raha-asioissa ei mitään tolkkua. Erittäin vaikea ihminen, keskustelemalla ei asioista pääse eteenpäin. Lapset ei kiinnostanut yhdessäoloaikana ollenkaan, koskaan ei tehnyt meidän kanssa mitään. Kun minä lähdin, hän tajusi ettei hänelle jää mitään jos ei ala korjaamaan tilannetta lasten kanssa. Huoltajuudesta mentiin sopimaan tyylillä "jos et anna toista lasta kirjoille mulle, niin saat katua" ja minähän taas hyvittelin. Monta vuotta tein eroa hänestä, henkinen mollaus oli saanut minusta suht ovimaton, kävin selvittelemässä päätäni ulkopuolisilla auttajilla ja sain jostain voimaa lähteä. Se ero mulle maksoi paperilla toisen lapsen. Minusta tehtiin yhdellä allekirjoituksella toisen lapseni etävanhempi.
Yritän olla miettimättä vanhoja, mutta se on vaikeaa, koska edelleen näin pari vuotta erosta jälkeenpäin, ne asiat tulee mieleen, kiitos lasten isän käytöksen.
Hän haki toisen lapsen lapsilisän itselleen, maksaa kyllä toisen lapsemme tarhamaksun puoleksi ja päätti antaa peräti 30 euroa lasten vaatteisiin kuussa. Lapsia on siis tarha-ikäinen ja koulussa oleva. Käytännössä minä siis ostan kaikki vaatteet heille ja hän rahoittaa niistä 30e kuussa. Laskekaa siitä vaikka talvivaatteet/pulkat/luistimet/luistinten teroitukset yms. Ei oikein riitä. On vain kuulemma pakko, koska hän ei anna muuta. Lapset ovat hänellä 2 arki-iltaa ja joka toinen viikonloppu. En saa asumistukea, sillä minut lasketaan vain kahden hengen perheeksi. Minä en kertakaikkisesti pysty elättämään kolmea henkeä palkasta käteenjäävällä 1600 eurolla. Jännä on, että meillä ei ole rahaa käydä oikeastaan missään, mies matkustelee nykyisen naisystävänsä kanssa useita kertoja vuodessa ulkomaille. Pyysin aivan asiallisesti toista lasta kirjoilleni, ei anna. Ja hän ei MINUA rupea elättämään. Häntä ei kiinnosta, onko minulla rahaa vai ei. Ja kun totesin lasten asuvan minulla enemmän, hän käänsi sen niin, etten tunnu haluavan olla heidän kanssa. Käski etsimään uuden miehen elättämään minua. Edelleen hän ajattelee, että maksoi kaiken yhdessäolomme aikana. Hän päätti silloin, että olemme maksuissa puoletjapuolet, vaikka minä olin äitiyslomalla tai kotihoidontuella kotona. Yhteisestä arjestamme jäi käteen 16000e kulutusluottoja, joilla olin "paikannut omaa osuttaani" rahallisesti kahdeksan vuoden aikana.
Tässä ei enää puhe auta. On varmaan pakko lähteä oikeuteen. Mitähän minä tähänkin toivon vastaukseksi, en tiedä. Ahdistaa vain kovasti. Enkä voi omille sukulaisilleni tästäkään puhua. Yksi heistä oli sitä mieltä, että mun on turha enää miettiä mitä on ollut meidän suhteessamme. Siis hän teki elämästäni helvetin. Räkimällä, istumalla päällä, kaatamalla kaljat päälleni, poltti käteen tupakalla, uhkaili, töni, petti. Minun olisi näistä pitänyt silloin kuulemma ilmoittaa poliisille. No enhän minä kehdannut. Piti säilyttää kulissit. Ja kun mies "oli vain kännissä". Ja miksi uskallan antaa lapset hänelle? Koska selvinpäin hän on maailman mukavin ihminen. No ei maailman, mutta aivan toisenlainen. En edes ymmärrä miksi luulin tämän toimivan. Ei meillä yhdessäolo aikana ollut edes yhteistä tiliä, oli hänen rahat ja minun rahat. Nyt ei 50/50 todellakaan ole toiminut ja minulla on rahat loppu. Kellään samanlaista, miten olette saaneet asiat toimimaan?
Yritän olla miettimättä vanhoja, mutta se on vaikeaa, koska edelleen näin pari vuotta erosta jälkeenpäin, ne asiat tulee mieleen, kiitos lasten isän käytöksen.
Hän haki toisen lapsen lapsilisän itselleen, maksaa kyllä toisen lapsemme tarhamaksun puoleksi ja päätti antaa peräti 30 euroa lasten vaatteisiin kuussa. Lapsia on siis tarha-ikäinen ja koulussa oleva. Käytännössä minä siis ostan kaikki vaatteet heille ja hän rahoittaa niistä 30e kuussa. Laskekaa siitä vaikka talvivaatteet/pulkat/luistimet/luistinten teroitukset yms. Ei oikein riitä. On vain kuulemma pakko, koska hän ei anna muuta. Lapset ovat hänellä 2 arki-iltaa ja joka toinen viikonloppu. En saa asumistukea, sillä minut lasketaan vain kahden hengen perheeksi. Minä en kertakaikkisesti pysty elättämään kolmea henkeä palkasta käteenjäävällä 1600 eurolla. Jännä on, että meillä ei ole rahaa käydä oikeastaan missään, mies matkustelee nykyisen naisystävänsä kanssa useita kertoja vuodessa ulkomaille. Pyysin aivan asiallisesti toista lasta kirjoilleni, ei anna. Ja hän ei MINUA rupea elättämään. Häntä ei kiinnosta, onko minulla rahaa vai ei. Ja kun totesin lasten asuvan minulla enemmän, hän käänsi sen niin, etten tunnu haluavan olla heidän kanssa. Käski etsimään uuden miehen elättämään minua. Edelleen hän ajattelee, että maksoi kaiken yhdessäolomme aikana. Hän päätti silloin, että olemme maksuissa puoletjapuolet, vaikka minä olin äitiyslomalla tai kotihoidontuella kotona. Yhteisestä arjestamme jäi käteen 16000e kulutusluottoja, joilla olin "paikannut omaa osuttaani" rahallisesti kahdeksan vuoden aikana.
Tässä ei enää puhe auta. On varmaan pakko lähteä oikeuteen. Mitähän minä tähänkin toivon vastaukseksi, en tiedä. Ahdistaa vain kovasti. Enkä voi omille sukulaisilleni tästäkään puhua. Yksi heistä oli sitä mieltä, että mun on turha enää miettiä mitä on ollut meidän suhteessamme. Siis hän teki elämästäni helvetin. Räkimällä, istumalla päällä, kaatamalla kaljat päälleni, poltti käteen tupakalla, uhkaili, töni, petti. Minun olisi näistä pitänyt silloin kuulemma ilmoittaa poliisille. No enhän minä kehdannut. Piti säilyttää kulissit. Ja kun mies "oli vain kännissä". Ja miksi uskallan antaa lapset hänelle? Koska selvinpäin hän on maailman mukavin ihminen. No ei maailman, mutta aivan toisenlainen. En edes ymmärrä miksi luulin tämän toimivan. Ei meillä yhdessäolo aikana ollut edes yhteistä tiliä, oli hänen rahat ja minun rahat. Nyt ei 50/50 todellakaan ole toiminut ja minulla on rahat loppu. Kellään samanlaista, miten olette saaneet asiat toimimaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerrot tuon kaiken lastenvalvojalle ja pyydät sopimuksen tarkistusta. Sopimuksen oltava todellisuuden mukainen ja talous sen mukainen. Ihan turhaan hyvittelet.
Moi vaan.En tiedä ymmärsinkö oikein tosta kirjoitusestasi,mutta jos isä on ottanut toisen lapsen huoltajuuden saamalla myös lapsilisän lapsesta.Niin miksi ihmeessä sinä olet se joka lapselle ostaa tarvittaessa vaatteet ym.Ja miksi et ole ottanut yhteyttä lastenvalvojaan,siellä on nuo asiat ratkaistava? Nyt tartut puhelimeen ja varaat ajan heti sinne. Olen itse elänyt tollaisen ns.narsistin kanssa ja voin sanoa että hyvä kun sait voimia lähteä pois,muuten olisit luhistunut.Lapsilla on oltava turva ja sinä olet nyt heidän turvansa,hoida itseäsi,että pysyt kasassa.Minun erosta on 12v ja olen ylpeä itsestäni,että selvisin tuosta alistamisen ikeestä,en tosin ihan terveenä,koska kodista lähdön jälkeen sairastuin rintasyöpään ja 13v tyttäreni kanssa elettiin päivä kerrallaan,mutta tässä ollaan ja kaikki on hyvin,ONNEA minä ja minun lapseni.
Tuosta rahasta vielä täytyy mainita,että paljon pienemmillä summilla olen selvinnyt kuin sinä konsanaan,olen oppinut käyttämään esim.kirpputoreja hyväkseni ja sinun lastesi ikäisille löytyy oivia ja hyviä vaatteita ja tarvikkeita sieltä. Nyt vaan koeta saada sisua itseesi ja kyllä sinä selviät.Tasoa on laskettava varojen tapaan.
Minullakin meni pitkään että sain katkastua henkisellä tasolla ns."napanuoran" tohon exääni,ja näin unia hänestä vuosia "painajaisia" aina olin etsimässä häntä milloin minkäkin naisen luota,ja aina hän oli hylkäämässä minua toisen takia.Mutta voi onnex se olikin vain unta.Päivä kerrallaan ja hyvä tulee älä panikoi. T selvinnyt.
Kuulostaa ihan siltä kuin sairastaisi kaksisuuntaista mielialahäiriötä(bibo) tuo sinun lastesi isä, lisättynä narsismilla.
taas kaikki on olevinaan miehen syytä