Öljyn ruokkima Moolokin kita

Yli kolmen sadan vuoden ajan länsimaista yhteiskuntaa ja sen huikeaa kehitystä on voideltu halvalla raakaöljyllä, jonka tuotannossa alkaa lähitulevaisuudessa näkyä väistämättä tuotannon määrien väheneminen. Tällä hetkellä USA on jo alkanut vähentämään öljyntoimituksiaan toisiin maihin, mikä edustaa energiapolitiikkaa, joka varmasti tulee jatkumaan ja myös leviämään. Miksi myydä pois sellaista, jota riittää ja jota itsekin tarvittaisiin, varsinkin tulevissa kriisitilanteissa? Putin tietää tämän ja sen tiesi myös Bush, joka juuri öljyn vuoksi hyökkäsi Afganistaniin, koko muun taustatarinan ollessa vain se suuri valhe, johon kansa saatiin uskomaan. Mitä suurempi valhe, sen helpommin...

Nykyisten arvioiden mukaan, mikäli Kiinan ja Mongolian talouskasvu jatkuu samanlaisena kuin se on jatkunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan, maapallon tunnetut öljyvarat on käytetty loppuun vuoteen 2085 mennessä. Eikä mitään estettä näiden kahden jättiläisen kasvulle ole näkyvissä. Siinä määrin länsimaisille kuluttajille kelpaa Kiinassa tuotettu halpa muovikrääsä. Korkeintaan kolmas maailmansota voi heilauttaa palapeliä siinä määrin, että kehitys hidastuu, kun väki vähenee. Näyttämö alkaakin toisaalta olla kalustettu vähitellen sitä silmälläpitäen.

Jo viisi vuotta ennen kuin raakaöljy loppuu kokonaan, on viimeisten litrojen hinnat nousseet sellaisiin lukemiin, että tavallinen työväestö voi enää haaveilla niistä päivistä ja öistä, jolloin kykeni tankkaamaan autonsa. Öljyä varmasti vielä Venuksesta tai Marsista löytyy, mutta sen saaminen päivänvaloon on joko teknisesti mahdotonta tai tulee niin kalliiksi, että tulevaisuuden energiaongelmat eivät poistu poraamalla syvemmältä ja vaikeammista paikoista.

Länsimaisen bilateraalisen hyvinvointiyhteiskunnan perustukset on rakennettu pääsääntöisesti öljyn varaan. Vaikkapa kemianteollisuus, autoteollisuus ja puunjalostusteollisuus (teollisuus on ainoa oikea sana sitä nykyään kuvaamaan) – ne ovat kaikki täysin riippuvaisia öljystä. Puhumattakaan monista muista teollisuudenaloista, joiden tuotteita päivittäin näemme kaupoissa ja kuppiloissa. Öljy ja siitä saatavat jalosteet ovat niin kiinteästi sidoksissa yhteiskuntaamme ja sen rakenteisiin, että ymmärrämme sen helposti. Näemme öljyn usein vain polttoaineena mopoissamme, emme tuotteina ympärillämme, vaikka näitä tuotteita on tuhansia ja niidenkin tekemiseen kuluu melkoinen määrä päivä päivältä vähenevää raaka-öljyä. On hyvin valitettavaa, että monet näistä tuotteista ovat kertakäyttöisiä ja maatuvat helposti.

Nämä miljoonat kertakäyttöpakkaukset ajetaan yhden käyttökerran jälkeen joko kaatopaikalle tai ammutaan avaruuteen. Joka tapauksessa – planeetalla on käynnissä luonnonvarojen haaskausprosessi, jonka vertaista ei varmasti toista milloinkaan missään enää tule. Ei täällä ainakaan, sillä kun öljy loppuu, se korvataan hampulla. Hyvä jos kykenisimme tuottamaan maassamme polttoaineet edes omalle tieliikenteellemme, mutta emme pysty siihenkään. Saatika korvaamaan kaikkia muovista tehtyjä tuotteita ja öljypohjaisia raaka-aineita. Kykenisimme korvaamaan osan kertakäyttömuoveista (joita ei oikeasti edes saisi olla) bioraaka-aineesta tuotetulla muovilla, mutta halua tämän oven avaamiseen ei tunnu olevan, koska vaa’an toisessa kupissa on maailmanlaajuisen kalateollisuuden edut. Planeetan vaarantaminen on asia erikseen, raha on tärkeää, ei maapallon kyky säilyä elämää ylläpitävänä järjestelmänä.

Yhteiskuntien ja populaation kasvu on oleellisesti sidottu ruoantuotantoon, jota on kyetty lisäämään käyttämällä viljeltäville kasveille lannoitteita. Jostain olen saanut päähäni, että mikäli Suomen kaikki pellot kasvaisivat luomua, sadot riittäisivät ruokkimaan noin kaksikymmentä miljoonaa ihmistä. Tällä hetkellä tehomaatalous lannoitteineen kykenisi repimään samasta peltopinta-alasta ravintoa noin kahdeksalle miljoonalla ihmiselle, mutta siihen ei ole koettu olevan tarvetta, vaan pellot ovat voineet lojua käyttämättöminä. Määrät voivat hieman poiketa mainitsemistani, mutta suuruusluokka liikkuu tuolla alueella. Tämänkin viiden miljoonan ihmisen ruokkiminen vaatii kuitenkin maatalouskoneisiin polttoainetta, joita olisi käytettävä, kun hevosiakaan ei enää riittävästi ole. Eikä niiden avulla kyllä enää nykyisiä peltoja paljon viljeltäisi, jos tämä kansa ruokkia pitäisi.