Olemme asuneet useamman vuoden yhdessä, ja olimme jo sopineet, että menään joskus tulevaisuudessa naimisiin. Suureksi osaksi, koska se oli miehelle tärkeää. Itse arvostan lähinnä avioliiton tuomia juridisia oikeuksia, joten asia sopi minulekin.
Halusimme vaihtaa kihlasormukset eräässä tärkeässä paikassa, joten suunnittelimme sinne reissun kevääksi. Tavallaan olemme jo kihloissa, mutta mies halusi kosia perinteisesti, mikä hänelle suotaneen.
Nyt mies kuitenkin muutti reissuamme niin, ettemme menekään ko. paikkaan. Lisäksi hän kuittailee kaikesta häihin liittyvästä, että "eihän hänen tarvitse huolestua tuosta?" viitaten siihen, että enhän vain suunnittele häitä.
Olen täysin rikki, koska hän ei ilmeisesti haluakaan naimisiin kanssani. En uskalla ottaa asiaa puheeksi, jotta en painostaisi häntä (mies on todella todella kiltti, eikä hänelle tarvitse aina edes vihjata... joten jos sanoisin mitään, hän kosisi vain minun vuokseni vaikkei itse haluaisikaan).
Puhuminen ei siis toimi, koska hän henkilönä ei osaa pitää lainkaan puoliaan eli vihjaamalla jo marssisin hänen ylitseen. Haluaisin, että hän omasta tahdostaan haluaisi mennä naimisiin, mutta taidan toivoa liikaa..... en ymmärrä, mistä moinen mielenmuutos.
Edellinne pitkä suhteeni kariutui käytännössä siihen, että olimme 3 vuotta kihloissa, eikä mies lopulta halunnut sitoutua. Itse koen, että jos mies kosii, voin haaveilla ja puhua häistä, mutta tuon eksän kanssa emme olleet samoilla linjoilla tässä. Itsetuntoni romahti, ja epäilin hänen sitoutumistaa (syystä), ja lopulta katsoimme parhaaksi erota. Pelkään, että nyt käy samoin, tosin jo sen puolesta, ettemme mene kihloihin.
Halusimme vaihtaa kihlasormukset eräässä tärkeässä paikassa, joten suunnittelimme sinne reissun kevääksi. Tavallaan olemme jo kihloissa, mutta mies halusi kosia perinteisesti, mikä hänelle suotaneen.
Nyt mies kuitenkin muutti reissuamme niin, ettemme menekään ko. paikkaan. Lisäksi hän kuittailee kaikesta häihin liittyvästä, että "eihän hänen tarvitse huolestua tuosta?" viitaten siihen, että enhän vain suunnittele häitä.
Olen täysin rikki, koska hän ei ilmeisesti haluakaan naimisiin kanssani. En uskalla ottaa asiaa puheeksi, jotta en painostaisi häntä (mies on todella todella kiltti, eikä hänelle tarvitse aina edes vihjata... joten jos sanoisin mitään, hän kosisi vain minun vuokseni vaikkei itse haluaisikaan).
Puhuminen ei siis toimi, koska hän henkilönä ei osaa pitää lainkaan puoliaan eli vihjaamalla jo marssisin hänen ylitseen. Haluaisin, että hän omasta tahdostaan haluaisi mennä naimisiin, mutta taidan toivoa liikaa..... en ymmärrä, mistä moinen mielenmuutos.
Edellinne pitkä suhteeni kariutui käytännössä siihen, että olimme 3 vuotta kihloissa, eikä mies lopulta halunnut sitoutua. Itse koen, että jos mies kosii, voin haaveilla ja puhua häistä, mutta tuon eksän kanssa emme olleet samoilla linjoilla tässä. Itsetuntoni romahti, ja epäilin hänen sitoutumistaa (syystä), ja lopulta katsoimme parhaaksi erota. Pelkään, että nyt käy samoin, tosin jo sen puolesta, ettemme mene kihloihin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sillä on toinen.
Jollakin on "höyrypäissään" ajatus taas tökkiny tai sitten on omakohtaisia kokemuksia pettämisestä?
Mä voin mennä naimisiin sun kanssa. Olen ihan yksinäinen mies.?
Hän pettää sinua miehen kanssa, eli on homo.
"itse arvostan lähinnä avioliiton tuomia juridisia oikeuksia, joten asia sopi minulekin."
Ajaiii,että karahti silmään ja korvaan kun tuon luki.Siis sinulle on tärkeätä että saat mahdollisesti erotessasi saman määrän romua kuin mieskin.Voi jumalauta!
Kyllä kannattaa miettiä kaks kertaa miksi mennään yleensä naimisiin,ei ainakaan tavaran takia!
Itse ainakin sitten joskus toivon mukaan menen sitä varten että rakastan toista koko sydämmestäni ja haluan jakaa elämäni sen kanssa.Se on rakkuden osoitus sitoutua toiseen loppuelämäksi.
Tavaraa,romua ja rahaa saa aina lisää mutta jos rakkauden menettää,on se paljon isompi asia.
Unohda se mies. Hän ei tule elämään sinun kanssasi kovin pitkään, vain siksimolette yhdessä että taidat hoitaa kodin ja pitää hänen vaatteensa kunnossa. Olisiko näin, mieti ja tee ratkaisusi.
Jätä mies, jos hän tekee päättämättömyydellään tai haluttomuudellaan sinut rikkinäiseksi. Sinunhan pitäsi olla onnellinen hänen kanssaan. Mutta te ette ole kihloissa, koska mies ei ole kosinut ja teillä ei ole sormuksia. Mitähän tarkoittanet "tavallaan kihloissa". Ei sellaista olekkaan.
Muta kyllähän sinun pitäsi suoraan voida puhua asiasta. Mitä avokkisi kiltteyden taa kätkeytyy, ellet voi teitä koskevista asioista puhua? Onko hänellä toinen nainen, tai katselussa ainakin ja niin kauan kuin ei parempaa löydy, tyytyy sinuun.
Ja mitä sitten jos kosii sinun vuoksesi. Sinullehan se tärkeää on.
Minäkin olisin aikoinani mennyt avokkini kanssa vihille, hän ei halunnut. Nyt kun olemme asuneet yhdessä yli 10 vuotta, hän haluaisi vihille, mutta sanoin että juna meni jo. Minä en halua sitoutua. Ja tiedän nyt, että silloin aiemmin sen haluttomuuden taa kätkeytyi toinen nainen. Se nyt on ollutta ja mennyttä, mutta jotakin särkyi. Ei koskaan naimisiin petturin kanssa. En olis avoliitossakaan, vaan meillä on yhteinen yritys. Ei meillä suurempia riitoja, mutta kunhan elellään päivästä toiseen ja tehdään töitä yhdessä.
soita mulle nii mennää naimisiin 0448644412 Ismo Lahtinen
Kyllä nää juridiset oikeudet tiedetään ... se on 50% kaikesta :)
Onpa kyynistä! Ehkä mies suunnittelee yllätyskosintaa, koska on alkanut kokea, että jos olette paikankin jo sopineet etukäteen, kaikki on liian ennalta-arvattavaa. Odota rauhassa reissun yli, ja ota sitten asia puheeksi jos mitään ei ole tapahtunut. :)
Kiitos tuesta :)
Itsekin rauhoituin tuossa, kun mies muilla teoillaan huomioi ja osoitti välittämistään. Tuulen suunta tuntuu "vaihtuneen" (ehkei se tosin koskaan ollutkaan vaihtunut), ja olen kerran huomannut hänen katselevan sormuksia netissä. :)
Eli ehkä se tästä :)
No hei, mies nyt van on tullut järkiinsä! Hän on itsekseen todennut saman minkä kaikkien pitäisi ymmärtää: avioliitto on turhista turhin vanhanaikainen institutio, olla voi muutenkin yhdessä. Siis unohda koko juttu ja tyydy siihen mitä olet jo saanut!