Aikoinaan täällä sanottiin monesti, että Beatles on parempi kuin Prince. Perusteluna annettiin se, että näin vain on.
Ero ei ole suuri, mutta voidaan kai sanoa että Beatlesin melodiat ovat kauniimpia, joskohta Diamonds and pearls ja Kiss ovat kyllä erittäin hyvin tehtyä poplauluja, kalveten ilmaisullisessa substanssissa vain vähän Beatlesin kappaleille.
Miksette pidä faktana sitä että Beethoven on parempi kuin Beatles? Asia päivänselvästi on niin: Beatles ei ole läheskään yhtä monipuolinen musiikillisten keinojan käyttäjä tai kaunis, vaikuttava tahi uskottava musiikintekijä kuin todistetusti nerokas Beethoven.
Ennen oltiin kovaa poikaa ja huudeltiin Princestä haukkuja omasta ahtaasta Beatles-ponterosta, vaikka kysesssä on hyvinkin lahjakas soul-pop-genren edustaja.
Mutta Beatlesin ja Princen erohan on paljon pienempi kuin Beatlesin ja Beethovenin tai Princen ja Beethovenin välinen ero.
Mitä palstan entinen voimamies sanoo? Beethoven on parempi kuin Beatles ja Prince yhteensä, voitko edes myöntää tämän verran? Lienee iisi keik.
Ero ei ole suuri, mutta voidaan kai sanoa että Beatlesin melodiat ovat kauniimpia, joskohta Diamonds and pearls ja Kiss ovat kyllä erittäin hyvin tehtyä poplauluja, kalveten ilmaisullisessa substanssissa vain vähän Beatlesin kappaleille.
Miksette pidä faktana sitä että Beethoven on parempi kuin Beatles? Asia päivänselvästi on niin: Beatles ei ole läheskään yhtä monipuolinen musiikillisten keinojan käyttäjä tai kaunis, vaikuttava tahi uskottava musiikintekijä kuin todistetusti nerokas Beethoven.
Ennen oltiin kovaa poikaa ja huudeltiin Princestä haukkuja omasta ahtaasta Beatles-ponterosta, vaikka kysesssä on hyvinkin lahjakas soul-pop-genren edustaja.
Mutta Beatlesin ja Princen erohan on paljon pienempi kuin Beatlesin ja Beethovenin tai Princen ja Beethovenin välinen ero.
Mitä palstan entinen voimamies sanoo? Beethoven on parempi kuin Beatles ja Prince yhteensä, voitko edes myöntää tämän verran? Lienee iisi keik.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hmmn, eri genret?
Beathoven ei vain rokkaa. Mites Glenn Miller ja Bach?
Rokokoo ja barokki ovat klasarin lukemattomista genreistä eräitä, jotka voivat vallan mainiosti ns. rokata, mutta Beethoven ja muu esiromanttinen tavara (Haydnin Luominen-oratio) vasta rokkaavatkin!
Suosittelen kyllä kuuntelemaan. Eri genrestä ei ole kyse esim. Beatlesin ja Rollareitten välillä, mutta Beatles-fanille siinä on riittävästi maailmoita.
Beethoven rokkaa ja on 2 planeetalta.
Ei muuten rokkaa.
Ei edes barokki. Luominen on liian kristillistä. Beathoven käy vaan ei korvaa rokkia.
Mutta ethän sinä sitä ymmärrä - pitäisi olla tunteita.
Beathoven rokkaisi Maccan tahtiin, jos eläisi tänään. Ihan kuin Bernstein.
tuossa merkityksessä rokkaa ollenkaan kenenkään tahtiin - jos siis rokatakseen pitäisi rokkia kuunnella. Rokki sinällään on toki kaupallinen ilmiö, jota ei ollut olemassakaan Beethovenin aikaan, mutta ne hyveet jotka katsot rockin hyveiksi, sisältyvät aimo annoksina myös klassiseen, jyrähteleviin sinfonisiin säveliin.
Beethoven arvosti tempoja ja äänivärejä, musiikillista rikkautta klassisen musiikin suurena säveltäjänä - jos eläisi nyt, ei siis varmasti kuuntelisi Beatlesia, joka on kuitenkin noissa suhdanteissa melkoisen köyhää.
Bernstein on mies jonka kulttuurinen sivistys ulottuu selvästi pidemmälle kuin keskiverto-mestari-kapellimestarin. :) Pitäisi olla kaikille selvää, että muutama löyhä kehu, jonka hän sinulle Beatlesia koskien soi, ei tosiaankaan tarkoita että hän olisi joku Macca-fani. Beethovenista hän jorinoi tuntikaupalla ja luultavasti saisit hänet nauramaan epäluonteenomaista pilkallista naurua - tai ehkä ennemmin heltynyttä - jos menisit kysymään palstalla riehuvaa absurdia kysymystä Beatlesin ja Beethovenin paremmuudesta.
Minulla ON TUNTEITA. Vaikka - enemmänkin koska - kuuntelen klassista.
Ei klassinen ole se tunneköyhä genre - listapoppi on. Klassisen vuosisadat ovat täynnä riemua ja kyyneleitä ja satoja muita tunteita. Moderni, joka täällä ei edes taidefilosofisena herättelijänä, saa mitään arvostusta, voi olla vaikka kuinka abstraktia tunneilmaisua.
Mutta joku Haydn on ilmiselvästi emotionaalisen ihmisen valinta. Aito ja rehellinen.
Kuten Pekka Haavistokin. Äänestä Pekkaa!
Eihän Beatlesin ja Beathovenin paremmuudesta ole kiinnostunut kuin epätöivoinen klasarifani.
Miksi beatlesfani siis kysyisi moista Bernsteinilta?. Sen sijaan voisimme nauttia yhdessä erilaisesta musiikista.
tukijoukkoihinne mieheltä itseltä kysymättä lavastamme Bernstein ei oikeasti nauti Beatlesista.
Suosittelen perehtymään hänen makuunsa hieman paremmin. Ja onko tosiaan ainoa suhteenne koko suurmieheen hänen muutamat positiiviset sanansa poppirenkuttajista?
Koittapaa antaa laajempi otos arvostetuista klasareista, joille Beatles olisi tärkeä. Kuin edes yksi (virheellinen) maininta tällaisesta tahosta.
Bernstein tukee aivan toisenlaisia säveltäjiä arvotuksellaan, jonka painoarvo perustuu suurille omille meriiteille.
Sitten pari juttua: Haavisto on paras ehdokas, ja minä olen tunteva taidemusiikin kauneuden ymmärtävä, popin pikkuarvot tajuava sivistynyt yksilö, en kukaan, jolle puhutaan kuin Beatles-fanille/pikkulapselle.
"Koittapaa antaa laajempi otos arvostetuista klasareista, joille Beatles olisi tärkeä. Kuin edes yksi (virheellinen) maininta tällaisesta tahosta."
Outoa, outoa outoa.
Siis miksi olisi niin tärkeää etsiä klasarisäveltäjiä tai esittäjiä jotka pitävät Beatlesista?
Ja mistä me heidän musiikista pitämisensä eli tykkäämisensä voimme tietää? Ehkä monetkin heistä ovat kaappi-Beatles-faneja, vaikka julkisesti eivät koskaan asiasta mainitse?
Jos mies näkökulma sallitaan, niin kun sanotaan tai peräti todetaan että yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, niin tarkoittaako tämä sitä että toinen heistä olisi tykkäämisensä suhteen väärässä? Minusta nimittäin tuntuu että he molemmat ovat aivan oikeassa, vaikka siis tykkäävät eri naisesta juuri sillä tavalla kuin hemmetisti heteron miehen naisesta kuuluukin tykätä. Ja käänteisesti aivan sama pätee mainitun äidin ja tyttären toisistaan eriäviin miestykkäämisiin.
Ei ole mitään absoluuttista mitta-asteikkoa tai edes mittaa koskien taidetta jolla voimme mitata että tämä taide tai sen alalaji on niin ja niin arvokasta ja tämä toinen taide tai sen alalaji puolestaan vain näin arvokasta tai peräti arvotonta.
Näinollen myös loputon jankuttaminen siitä että Beethoven tai Haydn tai Nielsen tai joku muu klasarisäveltäjä olisi automaattisesti parempi tai tärkeämpi kuin mitä The Beatles tai T.Kärki tai joku muu kevyen musiikin parhaista esittäjistä/säveltäjistä oli ja on, on täysin hedelmätöntä ja hyödytöntä eikä todista yhtään mitään, sillä mitään absoluuttista totuutta asiassa ei ole eikä tule, vaan on vain se näennäinen totuus jonka kulloinkin saamme riippuen siitä mitä mitta-asteikkoa käytetään ja minne se mitta-asteikko mittaillessa sijoitetaan. Ja kun ei ole mitään absoluuttista totuutta siitä minne se mitta-asteikko tulisi sijoittaa tai edes siitä mitä mitta-asteikkoa tulisi käyttää, niin silloin ei myöskään voi olla mitään absoluuttista totuutta siitä mikä saatu mittaustulos on oikea oli se tulos sitten mikä tahansa.
Mittarin validiteetista: jos mittarina käytetään vaikka musiikin teoreettisia kriteereitä, niin esimerkiksi harmonia -kriteeristöllä Beethoven lienee Beatlesia(kin) rikkaampi. Tällainen mittari on aika validi, mutta sovellettavan mittarin/mittariston käyttö aina sopimuksenvaraista. Klassisen ja popin paremmuus on täysin suhteellista, mutta tietyillä kriteeristöillä eroja voidaan kuitenkin havaita. Tämä toimii kuitenkin tapauskohtaisesti kumpaan suuntaan tahansa.
Sitten on tietysti nämä korvin kuultavat elementit, esimerkkinä vaikka poppi, jossa arvioinnit on simppelimmin toteutettavissa. McCartney on huomattavasti kehittyneempi ja idearikkaampi säveltäjä kuin vaikkapa nykypopparit tai Rolling Stonesin ja Queenin jäsenet. Rush taas instrumenttitaidoiltaan valovuosia Metallicaa tai Status Quo edellä. Tämä lienee päivänselvää ja mittariksi vaaditaan vain omat korvat.
Kun laitoit että "Beethoven on Beatlesia(kin) harmonisesti parempi", tarkoititko antaa sillä kehun Beethovenille vai Beatlesille?
Tuo voi tarkoittaa joko sitä että lukemattomat muusikot ovat Beethovenia harmonisesti "köyhempiä"(mikä onkin tosi) TAI sitä että Beatles on varsin kova tekijä sekin, mutta sitäkin parempi on Beethoven.
Mietin vain, annoitko Beatlesille palasen arvostusta, jota olet silloin tällöin jakanut ansaituista, tuntemuksen ja ymmärryksen ainesosista rakennetusta norsunluutornistasi.
Olisinkin kiinnostunut kuulemaan, mitä arvoa annat Maccan luoville soinnutustaidoille, popmusaa, helppoa katkelmaista, tai ei?=)
Tarkoitus ei toki ollut 'kirjaimellisesti' rinnastaa näitä kahta harmoia -kontekstissa: ajatuksena oli vain viitata Beethovenin ja Beatlesin musiikkien lähtökohtaisesti erilaisiin arvostusperusteisiin.
McCartneyn osalta siten huomio keskittyykin muihin kuin harmonisiin (popmusiikissa kokolailla vähäpätöistä) elementteihin. Olen taipuvainen näkemään McCartneyn luontaisena melodikkona, jolla on todellakin innovatiivisia soinnutusratkaisuja, ja jotka lienevät osin myös toimineet melodioiden syntymisen pohjana. Ei McCartneyn tunnetut teokset ole katkelmaisia, pikemminkin sulavia ja luonnollisen kuuloisia sävelrakenteita. Helppoja toki, mutta monimutkaisuudessahan ei ole musiikillista arvoa itseisarvona.
Etunsa molemmilla; sillä, joka hallitsee suuret kokonaisuudet yhtä lailla kuin pienten laulujen inspiroivalla rakentajalla - jälkimmäisiäkin on melko harvassa, historia on sen osoittanut. Popissa arvostusperusteet ovat osin hyvin erilaiset klassiseen verrattuna: tätä tosiseikkaa tiukan linjan vetäjät eivät tunnusta subjektiivisten yllykkeiden vuoksi, mikä aiheuttaa pysyvältä tuntuvan ristiriitatilanteen.
Katkelmamainen on kieltämättä kyllä väärä sana. Mutta sangen lyhyitä McCartneyn laulut ovat, sinällään sellanen pitkä jatkumo puuttuu, kappaleet ovat sädehtiviä torsoja. Kiinnittäkää huomiota siihen että Maccan biisit koostuvat miltei aina samasta rakenteesta: yesterday, here and everywhere, fool on the hill (kaksi melodiaa vuorottelevat), and i love her, all my loving, let it be, hey jude, ive just seen a face, in my life (jokin lisävälike on kahden vuorottelevan melodian välissä silloin tällöin).
Eli vaikka Macca oli kokeileva popsäveltäjä, oli hänellä teoksen rakenne aina aika samantyyppinen ja oikeastaan tämä tämmöinen rakenne ei ole ihmeellinen: pari eri juttua vuorottelevat. Jonkun yksittäisen melodian rakenne sinällään voi olla mahtava, esim. Yesterdayn säkeistöfraasi.
Eivätkö sitten pitkät rakenteet koskaan ole luontevia musikaalisia rakenteita, kuten mozartin tai schubertin rakenteet?
Soinnutusratkaisuja pidät "nerokkaina", mutta sanot että harmoniaa ei ole tai se on lähes täysin merkityksetöntä.
siis eikö harmonia ja soinnutus ole sama asia
uskoisinpa että jotain mittareita on. Ettei kahden musatuotteen arvioija/arvottaja ole täysin sormi suussaan. Esim. Mozart on parempi kuin Beatles. Se on ilmiselvää. Tutustukaa siihen, miten mozartin melodiat menevät, vaikka.
JUU, JUU. AJATELLAAS NY SITTE KU KERRA OLLAAN JO ALKUUN PÄÄSTY...