En jaksa enää kauaa.. :(

Hyvä kun kirjoitit.
Ikävä kuulla, että masennuksesi on jatkunut noin kauan ja että olet ollut sen syövereissä jo pidemmän aikaa.

Käytkö psykoterapiassa tai jossain mielialapoliklinikalla juttelemassa?

Mielestäni olisi tärkeää, että saisit keskusteluapua.

Onko sinulla lääkitystä? Kaltaisessasi tilanteessa, monesti lääkitystä jatketaan vuosia ...

Eli ainakin lääkitys keskusteluapu olisi tarpeen ja voisi auttaa siinä, ettei tarvitse heti mennä sairaalaan.

Aliarvioida ei myöskään pidä unen, oikeanlaisen ravinnon ja sosiaalisen kanssakäymisen tärkeyttä. Tiedän, etteivät ne yksinään riitä parantamaan masennusta mutta voivat auttaa siinä.

Toivon sinulle voimia ja Jumalan siunausta ja kirjoitathan lisää :)

Tinnen erään henkilö joka kärsi yli kymmenen vuotta ja nyt on iahan pirteä. toinen henkilö on välistä kuin terve ja sitten joutuu välillä monttuun, sairaalaankin mutta on ihan hyviäkin jaksoja.
Jotkut joutuvat kokoamaan voimiaan lasaretissa fyysisen vamman vuois, toinen psyyken sairaden vuoski. Kyllä se ottaa voimille mutta elämä on tällaista.

Minäkin rukoilen sinulle voimia ja terveyttä. Jokin tarkoitus kärsimykselläsi on.

Kiitoksia paljon.
Niin, minulla jouduttiin sivuvaikutuksien takia muuttamaan lääkityksiä. Se on totta, että alkuoireet voi huonontaa joskus oloa. Minulla on tainnut kehittyä pitemmältä ajalta tämä.. :( Loppuvuodesta alkoi alamäkeä...ja nyt romahdus... :( Ovat ehdotelleet jo pitempään sairaalaan menoa, mutta en halua :( Vaikeaa masennusta on... :( ... Itsetuhoajatuksia on, muttei suunnitelmia valmiina tms.
Haluaisin niin, että lääkeasiat saataisiin kuntoon ettei sairaalaan olisi pakko mennä...eikä alkaa toteuttamaan mitään ajatuksia.. :( Toiveita kuitenkin toistaiseksi olisi jos tästä jaksaisi nousta... :( Voin huonosti...... :(

Oletko kertonut vanhemmillenne tai sisaruksillenne kuinka huonosti voitte ja mistä syystä? Jos, niin miten ovat suhtautuneet asiaan?

Älä luovuta vielä.

Itsellä tuli mieleen, että ehkä voisi olla psykoterapia paikallaan?

Aina ei välttämättä psykologilla puhuminen auta vaan psykoterapia voisi olla paikoillaan. Lääkityksenkin löytämiseen ja tehoon voi mennä jonkin aikaa, varsinkin nyt kun lääkäri on muuttanut lääkitystäsi.

Jos tilanne kuitenkin vaikuttaa toivottomalta.. ehdottomasti sitten vaikka sairaalaan hetkeksi..

Lopettakaa lässytys, tiedän tasan tarkkaan oikean lääkkeen tuohon:
Hanki itsellesi labradorin pentu -keskitä elämäsi sen hoitamiseen ja rakastu siihen. Sää tarvit rakkautta, ja sitä saa tommosilta veitikoilta –sitten kehkeytyy vastuu, niinkuin pikku lapsesta- rakkautta =)

We love you sisi

Onkohan se sun lääkäri varmasti ihan pätevä? 5 eri lääkettä samaan aikaan kuulostaa aika hurjalta... mutta kai hän tietää nämä asiat paremmin kuin minä. Minullakin on ollut masennus jo pitkään ja minulla oli puolen vuoden jakso että oli tosi paha olla ja oli itsetuhoisia ajatuksia. Mutta nyt olen muutaman kuukauden voinut paljon paremmin. Toivon että sullakin lähtee parempaan päin. Tossa joku mainitsikin psykoterapian, siihen voi minun käsittääkseni saada myös kelan tukea.
Ja toivottavasti sulle löytyy oikeenlainen lääkitys ja jos nukut huonosti niin on myös sellaisia masennuslääkkeitä jotka auttavat unen saannissa. Toivotan sinulle parempaa vointia!

Ootko harkinnu sähköshokkihoitoa?
Kuulemma mainettaan parempi, voisin harkita viimeisenä vaihtoehtona..
Ja luontaistuotteista gorse eli piikkiherne,mutta sen toimivuudesta en tiedä.

Hyvä, kun kirjoitit pahasta olostasi. Toivon sinulle voimia ja parempia päiviä jatkossa. Joskus sairaala voi olla paras vaihtoehto. Olisiko elämässäsi mitään pientä ilonaihetta, josta voisit yrittää pitää kiinni. Olen itse myös sairastanut masennusta, välillä menee huonommin, välillä vähän paremmin. Psykoterapiassa olen käynyt pari vuotta, minkä jälkeen sen lopetin. Vaikka jakso ei ollut pitkä, näin jälkikäteen kuitenkin tuntuu, että siitä oli apua. On ehkä aavistuksen helpompi kuutioida asioita ja yrittää selättää ahdistusta ja masennusta. Pelkään kyllä masennusjaksojani, mutta yritän illoita paremmista päivistä, kun niitä sattuu kohdalle. Muista, että meitä masentuneita on paljon. Et ole yksin.

Hei Sisi! Minulla on tähän 45-vuoteen ollut monenlaista... Se on kamalaa kun se tärkein, elämänhalu kaikkoaa. Onko sinulla ystäviä joihin voit luottaa? Mitä ajattelet Jumalasta? Siinä on kaksi asiaa joidenka avulla minä olen jaksanut eteenpäin. Rukoilen puolestasi. Älä luovuta.

Itselläni on elinikäinen (58) vuotta kestänyt räpistely irti yksinäisyydestä ja toisten ihmisten seuraan kelpaamattomuudesta. Olen hakenut apua kaikkialta, tehnyt paljon mm. kaksi korkeakoulututkintoa ja erilaisia harrastuksia. Mikään ei ole auttanut. 14 v. sitten yritin kaksi kertaa itsemurhaa epäonnistuen siinä.

Olen yrittänyt mennä ihmisten pariin esim. harrasteryhmiin, mutta jälleen tänään joudun toteamaan, että olen sellaisessa tilanteessa, etten kestä olla ryhmässä, koska kukaan ei puhu kanssani ja olen eristyksissä. Sama kävi työssäni.

Masennus antoi syyn päästä eläkkeelle. En ole enää masentunut, vaikkakin toivoton em. syystä. Epäilen ongelman syyksi vaikeita lähtökohtia (isä skitsofreenikko, äiti myös ongelmallinen). Tunnen, ettei minusta ole koskaan kukaan todella välittänyt. Lääkkeeet on kokeiltu ja osittain niiden haittavaikutuksina on nyt 25 kg ylipainoa. Elämäntapani ovat terveelliset, kuntoilen ja syön oikeaoppisesti, mutta liikaa. Syöminen ja kohtuullinen alkoholinkäyttö tuovat heilpoiten hyvänolon tunteen liikunnan lisäksi.

Olen aika epätoivoinen ja haluaisin pois koko elämästä. Itseni ja muiden mielestä osaan sosiaaliset pelisäännöt. Joku vaan estää ihmiselle tuiki tärkeän tunteen olla muiden veroinen. Kukaan ei soita minulle, ei pidä juurikaan muutenkaan yhteyttä. En usko enää terapioihin kokeiltuani niistä kaikki tietämäni.

Luulen, että kykenemättömyyteni liittyä toisiin ihmisiin on osittain myös vaurioittanut poikaani, joka räpistelee oman elämänsä kanssa ja elää mielestäni hankalassa parisuhteessa. Näyttää siltä, että tämä kohtaktikyvyttömyyden ongelma siirtyy ainakin osittain sukupolvelta toiselle.

En keksi mitään tahoa, mistä hakisin apua. Lisäksi jatkuvat uutiset maailman erilaisista kriiseistä ja erilaisista väärinkäytöksistä ahdistavat. Elämä ei maistu, mutta toistaiseksi sitä on jatkettava.

Itse olen 20v mies ja olen sairastanut masennusta enemmän tai vähemmän niin kauan kuin muistan. Eli toisin sanoen koko elämä valunut hukkaan. Kaikki jäänyt kokematta. Tuntee olevansa tosi vanha ja silti ei ole saanut mitään aikaan. Sellasta se on kun eletään tämmöisessä suoritus-yhteiskunnassa. Muutenkin tuntuu että naiset pääsee elämässä paljon, paljon helpommalla.

Mutta voimia sinne.

Ymmärrän kun sulla on paha olla. Itsekkin kärsin masennuksesta ja lääkkeitä on vaihdettu todella monta kertaa, eikä niistä ole vaan apua. Psykiatrillakin käyn säännöllisesti vaan eipä auta mikään. Mitään ei jaksa tehdä. Eikä mikään kiinnosta. Sängystä nouseminen tekee aamulla vaikeaa.

Sun kyl kannattaa jatkaa käyntejä psykiatrilla ja lääkkeet kyl kannattas käydä kaikki läpi ja kattoo parempia tilalle.

Voimia...

Mikä sinulla aiheuttaa tuota masennusta? Olisiko mahdollista muuttaa joitain olosuhteita elämässäsi? Ihmiset kokevat masennuksen eri tavoin; joku ei jaksa edes nousta sängystä, toisista taas tulee osittain maanisia desperadoja, niinkuin minusta, joka piti juhlia ja teki töitä täysillä, saamaan aikaan kun jäähyväiskirje oli jo kirjoitettuna ja tein järjestelyjä.

Itselläni oli vaikeaa masennusta ja itsetuhoajatuksia 10 vuotta, osittain lapsesta saakka, ja tämä kierre päättyi itsemurhayritykseen pari vuotta sitten. Koska kuitenkin selvisin asiat alkoivat pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen, kun ymmärsin mitä asioita elämässäni piti muuttaa, jotta voisin jatkaa sitä.

Tajusin, että en saisi puskea itseäni jatkuvasti äärirajoille urallani, vaan valikoida projektini. Ja tietyistä tuhoavista ihmissuhteista (ja muista tuttavuuksista) oli hankkiuduttava eroon, ja jatkettava vain niiden kanssa, jotka tekevät ja tahtovat oikeasti vain hyvää. Jotenkin perheeni myös lopetti jatkuvan nurkkaan ajamiseni, mutta tuohon en itse tietenkään voinut vaikuttaa. Onneksi tajusivat itse.

Tätä on aika vaikea selittää, näiden muutosten toteuttaminen silloin, kun on siellä pahimmissa syövereissä, voi olla kyllä "vähän" vaikeaa. Toivon kuitenkin sinulle jaksamista, ja sitä että saat itsesi sellaiseen vaiheeseen, jolloin asioiden uudelleenjärjestely on mahdollista.

Vielä lääkeasiaa: itselläni ainakin mirtatsapin aiheutti ahmimiskohtauksia, vainoharhaisuutta ja yleistä ahdistusta. Ainakin kaksi ensinmainittua juttua loppivat, kun päätin lopettaa ko. lääkkeen välittömästi. Masennus silloin vielä jäi, mutta ainakin nuo kaksi kivaa bonusvaikutusta jäivät pois. En ole lääkäri, mutta en ainakaan oman kokemukseni nojalla suosittelisi ko. tököttiä.:p Nyt olen ihme kyllä suht ok. Enpä olisi ikinä uskonut tulevani enää kuntoon, ja toivon että niin käy lopulta sinullekin.

Voimia kovasti,sun pitää vain aloittaa jostain todella pienestä asiasta,vaikka käyt lenkillä muutaman kerran viikossa ja sitte sanot itsellesi,että Hyvä minä,jaksoin jne..
Ennenkaikkea sun täytyy kuulla ,että olet tärkeä ihminen yhtä tärkeä kuin jokainen muukin,sinua rakastetaan olet hyväksytty juuri sellaisena kuin olet,ainakin Jumala rakastaa ja hyväksyy sinut kaikkine puutteineenkin,eikä syyllistä sinua mistään:)
Sano itsellsei jokapäivä peilin edessä että minä olen tärkeä minä olen rakastamisen arvoinen minä voin itsekkin rakastaa muita..
Anna itsellesi lupa olla masentunut ja voimaton äläkä yritä yhtään mitään,äläkä syyllistä itesäsi.
Minä olen kärsinyt puolet elämästäni masennusta ja erilaisia psyykenhäiriöitä ja olen vasta 30.v,periksi en aio antaa!

Hei!

Olen jo 60-kymppinen nainen ja elämässäni on ollut useitakin masennusjaksoja. 2 kertaa olen ollut sairaalassa ja muutaman kerran päiväosastolla. Masennus on kamala sairaus. Itsellä se meni siihen etten edes hampaita saanut pestyä. Karttelin ihmisiä. Masennuksesta on myös vaikea puhua toisille. Usein heiltä sai neuvon ota itseäsi niskasta kiinni ja lähde edes ulos. Sairaslomatodistuksia oli vaikea viedä työpaikalle. En tiedä vaikuttiko tähän masennukseen että kärsin vaikeasta kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja kun viimein noin 10 vuotta sitten otettiin kokeet ja aloitettiin Thyroxin-lääkitys, aloin voida paremmin. Pari vuotta sitten lopetin masennuslääkkeiden syönnin. Otan iltalääkkeeksi ainoastaan 2 tbl Ketipinoria jotta saan nukutuksi. Olen nimittäin koko ikäni kärsinyt myös kroonisesta unettomuudesta, johon on kokeiltu kymmeniä lääkkeitä. Mitähän sulle neuvoisin. Ota pieni askel kerrallaan joka päivä, vaikka peset ne hampaat ja käyt postilaatikolla. Kannattaa myös tarkastaa nuo kilpirauhasarvot. Voimia sulle ystävä kallis!

ota kossua

Jaksamista! Elämä kannattaa, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan. Hetki hetkeltä kohti parempaa. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään asioita. Sillä on luultavasti tarkoitus, jos asiat tulevat esille. Luultavasti silloin olisi hyvä käsitellä niitä.

Itse olen käynyt läpi erilaisia lyhytterapioita ja nyt olen aloittamassa pidempää terapiaa.

Yksi mahdollisuus on kristilliset parantavan rukouksen tapahtumat. Healing Rooms mm. järjestää sellaisia. Sinne voi mennä lähes anonyymisti purkamaan tuskiaan hetkeksi ja saamaan rukousta vaivojensa puolesta! :)

Onko siellä masennuksen viitan alla tällä hetkellä näkyvissä sellaisia ajatuksia ja tunteita, joita et oikein uskalla esittää edes netissä nimettömänä, koska pelkäät ettei sinua silloin hyväksyttäisi etkä itsekään hyväksyisi niitä itsessäsi? Voisitko vähän purkaa niitä ja sitten miettiä, mitä käytännössä voisi tehdä esim. vältelläkseen hankalia ja latistavia ihmisiä ja tilanteita tai pärjätäkseen niissä nujertumatta sisäisesti? Asiat voi sanoa niin kuin ne ovat, vaikka moni ihminen täällä Suomessa onkin aika pieni ja vaikea. Toivottavasti löydät sellaisen kypsäpersoonaisen terapeutin ja ystävän, jotka suhtautuvat asiallisesti kuitenkin normaaleihin mielenliikkeisiin.

Joku pieni harrastus, toisiko se iloa. Kirjoita vaikka tänne palstalle. Liikunta on tärkeää, se auttaa, eikun tuonne pakkaseen vain kävelemään. Säännöllinen päivärytmi on myös hyvästä. Päihteet ei auta. Valokuvaus on myös kiva harrastus.

Ajattele miten moni ihminen täälläkin välittää sinusta :)

Sisi: oletko kokeillut sähköhoitoa? Auttaa monia. Tosin tuota saadaksesi sinun tulisi mennä sairaalaan. Liikunta lisää endorfiinien eritystä, joten jos vain pystyt, mene ulos.

Nykyisin masennukseen löytyy myös magneettihoito. Ei ole kivulias eikä vaadi sairaalassa oloa. Laitteita ei vaan taida vielä olla kuin suuremmissa sairaaloissa.
Poikani sai viime syksynä tuota hoitoa ja voi nyt paremmin. Löydät netistä tarkempaa tietoa asiasta. Voimia sinulle.

Oletkokokeillut ruusujuurta? Käytin itse taannoin Seronil-lääkettä. Auttoi kyllä mutta kun lisäsin vielä ruusujuuren niin auttoi kyllä lisää. Varsinkin lisää energiaa, mikä on mielestäni todella olennaista -> jaksaa tehdä asioita -> ei masennu tekemättömistä asioista.
Ei ihmelääke mutta boostaa.
Iherb.comista löytyy nimellä Rhodiola rosea.

Jaksamista ja voimia sinne!

Onko masennus seuraus pettymyksestä elämään ? Ei tullut kultaa ei prinssiä tai prinsessaa. Laskuja kolisee postilaatikosta ja elämä on yhtä hemmetin kilpailua ja kynerpäiden vastaanottamista. Syyllistetään milloin mistäkin.

Mistähän se oikein johtuu?

Taistele!! Mutta ota apu vastaan ,tärkeintä on hyväksyä itsensä ja tiedä että se on helvetin vaikeaa. Itse tunsin aina että edesmennyt äitini ei rakastanut minua ,siskoni sai kehut ja huomion ,tunsin kuitenkin olleeni isän tyttö joskin isäni sen ajan ihminen rankaisi kunnon selkäsaunoilla eli remmillä ja risuilla ,en koskaan ole oppinut sitä antamaan anteeksi . Vanhempani myös erosi 50.ppisinä . Itse jouduin raiskatuksi 15vuotiaana ,en ole sen jälkeen luottanut miehiin . Olin tuhoisassa parisuhteessa ja jälkeempäin myös vaikeissa ja toisessakin tuhoisassa suhteessa . Töistö sain lopparit isojen vähennysten myötä ja pitkän uran tehneenä ja yksin huoltajana .Nyt kun olen yksin masennus yrittää käydä kimppuuni ,mutta en anna helposti periksi .Lisäksi vaivaa osittainen pälvi mikä rasittaa naiseuttani .Näin yli 50 ,ja kaikin puolin tunteva nuorekas nainen. Muista koskaan emme saa elämälle toista mahdollisuutta ,eletään vaikka piruuttaan . Jumalakin on lohdutus ,vaikken uskovainen ole .

ai,6-vuotta masentuneena?? laitappa tuohon vielä 9vuotta lisää,jolloin puolet elämästä mennyt siihen että on ollut masentunut ja itke sitten! Turhaa huomion hakua tuollaisesta asiasta!

Madot vaivaa, siitä ahdistunut olo varmaankin. Ala käyttämään erilaisia eteerisiä öljyjä jugurtin seassa. Esim mirha, ruusu, inkivääri, frankinsens, mustakuusi, fenkoli, anis, setripuu, kamomilla... Syö sitruunaa ja ananasta. Juo vain lähdevettä. Syö myös chilipitoista ruokaa ja chiliä siltäänkin ja maitoa päälle. Ihme jos olo ei ala paranemaan. Niin ja kalaa sekä karitsan lihaa. Kahvin voit ainakin alussa jättää kokonaan pois ja alkaa juomaan teetä, mutta ei pussiteetä vaan irrallista. Parempaa vointia toivottaen! Myös havupuu-uutejuoma on hyvä.

Mene terveyskauppaan ja kysy sieltä mikä auttaa parhaiten, sieltä usein paremmin apua, kuin lääkäriltä. Itse olen saanut usein apua myös monipuolisesta B-vitamiinista nimeltä Berex! Myös moderni vyöhyketerapia saattaa auttaa, mikäli hänellä on koulutusta siihen! Tsemppiä! Ilmaista terapiaa myös seurakuntien perheterapeuteilta saatavana ilmaiseksi!! Kannattaa ainakin kokeilla, mikäli on paha ahdistus. Siellä ei keskustella uskonasioista, ainakaan meille, kun kävimme perheterapiassa mieheni kanssa joitakin vuosia sitten. Etsi apua!

tässä viestiketjussa olevista neuvoista ,voin kertoa jotka jätät kokeilemattaettä saisit masennuken aisoihin,
unohda jumala,unohda liika harrastuneisuus,unohda terapia,jossa käyt puoli tuntia silloin tällöin,unohta alkoholi,unohti muut poppakonstit.
itselläni on elinikäinen vaikeasteinen masennus 25,v,ollut ,tiedän mistä kerron.
tilaat välittömästi ajan yksityiselle psykiatrille,hänellä on tuntii aikaa kuunnella ja kysellä-ja saada jo eka kerralla mikä on sinussa vikana.
hän tekee diagnoosin,määrää lääkitykse,älä hätäile jos joutuu muuttamaan uudelleen,sinulle annetaan unilääke,nukkuminen on kaiken a-.ja o,sekä rauhoittava-tai ahdistustava poistava lääke,
sovitte sen jälkeen uuden käynnin -ja käyt hänen luonna niin kauan,että alkaa tuntumaan,että pärjäät.
on olemassa masennuslääkkeitä ,itsetuho ajatukset karsii pois.
itselleni oli hyvä tuuri,löysin hyvin pätevän oikeuspsykiatrin,ystävällinen .
voin kertoa osapuilleen mitä lääkkeitä kerron,eikä ole haittavaikutuksia.venlavaksin,sitä lisätään niin kauan,että masennus häviää,lamictal,tasaava lääke,tenox unilääke.
lyrica ahdistuneisuudeen,on uusin lääke. ei saa kiinnittää liikaa lääkkeiden määrään,tarkoitus on ,että on paljon parempi olotila,ei saa lopettaa vaikka tuntuisi että ei näitä enää tarvi,se on pahin virhe mitä potilas tekee.
masennuslääkkeet ei ole vaarallisia ,erään profferssorin mukaan,jos auttavat käyttää voi vaikka lopun elämän.
en suosittele kunnallisia mielenterveystoimistoja ,en saanut tulosta,kärsin 24.tuntia masennuksesta,kävin psykoosissa joitakin kertoja.
eikä sairaalat ole kiinnotunut masennuspotilaista,-ja sähköhoitoon pääsy on monen mutkan takana-ja vaatii jatkuvaa käyntiä,eikä sitä anneta ,kuin äärimmäisissä tilanteissa,jos mikään ei auta.
masenusta on monta tasoa,lievimpiin ei välttämättä tarvita lääkitystä,toiminnalla ,ihmissuhteilla,liikunnalla voi helpottaa.
masennus syy on aivoissa puuttuvia välittäjäaineita ,kuten serotoniini,notraliini topamiini,tabletit mitä suuhusi laitat,korvaa sitä puuttuvaa ainetta -ja tasoittaa ,että mieli pysyy tasapainossa.ei kannata tehdä itselle mitään.elämässä on kuitenkin kivojakin asioita.

Hyvä iltaa tuntematon ystäväni! En halua paasata, en saattaa sinua sanomallani vastenmielisen olotilaan. En manipuloida, en tyrkyttää.

Vaan haluan kertoa mikä minua auttoi.
Lyhyesti, mulla oli ihmisiä ympärillä, olin töissä, harrastin jne... Mutta silti yksinäinen, masentunut. Pohdin , ja pohdin, mikä minua oikein vaivaa..

" minä olen maailman valo, joka minua seuraa ei pimeydessä vaella" Minusta tuli Jeesukseen uskova. niin paljon viisaita sanoja, ainoa oikea ystävä..

Kyllä usko ja elämä yhteydessä Jumalan kanssa on olemassaolon ja onnen A ja O, mutta kyllä aidoilla kristityilläkin on masennusta ja mielenterveysongelmia. Moni jo pettyy kun uskoontulo ei tuo sitä luvattua jatkuvaa onnentunnetta ja tuo mielen aj ruumiin terveyttä.
On kyllä niin että usko antaa toivon ja tarkoitusken silloinkin kun muuten seinä on edessä. On eri asia sairastaa ilman uskoa kuin ilman sitä.
Jumala on luonut meille ruumiin, sielun ja hengen: olemme kolminaisuus. Ei ukos automaattisesti poista esim. lapsena koettua hylkäämmistä, väkivallan traumoja. Taivaallinen Isä tahoo että psyyke eheytyy ja ongelmien syyt selviävät ja käsitellään.

Ruuan laadun merkitystä mieleen ei pidä aliarvioida. Jätä sokeri ja viljat sekä verensokeria nostattavat jutut pois(syö terveellisesti) ja lisää reippaasti luontaistuotekaupasta ostettuja luonnon vitamiineja ruokavalioosi. Mm d, c ja b niin huomaat eron. Kokeileminen ei ainakaan haittaa. Kerro auttoiko?

Hei Sisi! Tilanteesi kuulostaa vakavalta, mutta tiedäthän että sairaala ei ole ainoa vaihtoehto jossa voidaan hoitaa turvallisesti ja tehokkaasti masennusta? Suomi on pullollaan laadukasta ja hyvää mielenterveyskuntoutusta tarjoavia yksitysiä hoitokoteja. Niihinkin tarvitaan lääkärin lähete, mutta eikö psykiatriseen sairaalahoitoonkin tarvita?
Ykistyisessä hoitokodissa sinun tilanteeseesi voitaisiin paneutua kunnolla ja riippuu hoitoyksikön ideologiasta, mutta monissa uskotaan mahdollisimman kevyeen lääkitykseen ja lähdetään järjestämään elämää kuntoon muuta kautta.

Voimia sinulle kovasti, kyllä aurinko paistaa vielä sinunkin elämääsi!

Luin juuri eräitten masentuneiden kertomuksia. Ja kyllä, he olivat sitä mieltä, että pitää lähteä ulos, mennä lenkille, pitää yhteyksiä ystäviinsä jne. Eli ei jäädä kotiin, se ovi pitää avata jos siellä joku on ja jos tämä joku pyytää mukaansa, niin pitää mennä vaikkei olisi muka voimia. Ajan myötä se masennus antaa periksi ja elämästä löytyy ilo....

mieli sairaalassa et ainakaan parane. tarvitset ystäviä itselesi . onhan sinullakin joku unohtunut ystävä joka odottaa sinun yhteyden ottoasi. muista kun on synkkä ja tuulinen pakkas yö ja elämä tuntuu raskaalta on ystävä joka auttaa ja lohduttaa.

Minulle oli lohduttava ajatus se, että sairaalaan voi mennä. Ainakin se oli olemassa, ja aina sieltä paremmin voivana olen pois tullut.

Elämä ei tuntunut olevan umpikujassa, kun oli ainakin sairaala.

Sisi!! Olethan vielä palstalla? Kirjoita ajatuksiasi...

Sisi!! Olethan vielä palstalla? Kirjoita ajatuksiasi...