"Ongelmia" 11kk lapsen kanssa.

Lapsenne on täysin normaali, joskin paljon paljon normaalia helppohoitoisempi jos nukkui yöt jo 1kk iässä, en ole moista kuullutkaan! Kateellisena kuuntelen, meillä lapset synty peräkkäisinä vuosina ja en ole melkein 3 vuoteen nukkunut ilman että jompikumpi lapsista heräilisi öisin useasti. Esikoinen heräili 2-vuotiaaksi asti ja kuopus 1v3kk nyt heräilee kun vikat hampaat juuri puhkeamassa.1-vuotiaat kiipeilee joka paikkaan, syödä ei siis saa rauhassa saati käydä wessassa, se on aivan normaalia :-). Kokeilkaa siirtyä yksiin päikkäreihin! Meillä molemmat lapset siirty 9-10kk iässä yksiin pitkiin päiväuniin, koska yöunet lyhenty liikaa.

ihan hyvin kokeilla jättää toiset päiväunet pois, yleensä yksiin päiväuniin siirrytään siinä vuoden paikkeilla. Voihan toki olla joku vaihekin vain ja yhtäkkiä taas alkaakin nukkua paremmin. Tosin tuosta kiukuttelusta kuvittelisin, että on väsynyt, eli jos toiset päiväunet jättämällä nukkuisi yöt kunnolla, voisi olla päivisin virkeämpi.

Normaalisti on ensimmäiset päiväunet ottanut n.3h heräämisen jälkeen ja toiset ilta kuuden maissa. Jos kokeiltaisiin vain yksillä päiväunilla, kannattaisko ne unet ottaa sitten aamupäivällä, päivällä vai illemmalla?

Eilen esim.otti ensimmäiset päiväunet 11-12 ja iltakuudelta oli tosi väsynyt, nukahti autoon muutamaksi minuutiksi ja kotona annoin ruokaa ja vein sänkyyn. Tunnin jaksoi huutaa kunnes hain pois. Oli väsynyt mutta ei jostain syystä nukkunut.

On kyllä tosi virkeä hereillä ollessaan. Koko ajan touhottaa, ei ole hetkeäkään paikoillaan. Kiukuttelee vain jos emme anna tehdä pahaa.

Siitä se lähtee, rajojen selvittely, ei:n sanominen, pettymysten sietäminen ja elämän opettelu :) Onneksi kaiken mukavamman ohella. Jos joudutte kieltämään paljon, voisi miettiä, voiko ympäristöä muokata niin että kiellon paikkoja tulisi vähemmän? Onhan se ei:kin opeteltava eikä pehmustetussa huoneessa voi aikuiseksi kasvaa, mutta jos se on yhtä kieltämistä aamusta iltaan niin stressaa kaikkia. Kantoliina ei ole huono ajatus tuonkaan ikäiselle: saa olla mukana menossa, mutta tottuu siihen ettei ole koko ajan leikitetty ja huomion keskipiste - ja pysyy poissa tihutöistä. (Mutta jos päädyt kantoliinaan/KANTOreppuun niin kysy kokeneelta neuvoa, jotta saat oikean kantovälineen ja taidot että kantaminen on molemmille mukavaa.)

Heräilyihin ja nukahtamisiin vaikuttaa helposti suuret harppaukset kehityksessä, esim. tukea vasten käveleminen, ekat sanat tai muu vastaava. Tai hampaat. Tai mahajutut (onko ruokavaliomuutoksia, esim. maito). Muita suuria muutoksia, nukkumisjärjestelyissä, hoitojärjestelyissä...? Myös kasvun tahti vaikuttaa joillain unentarpeeseen. Vauvan unisykli on 45-60min. ja teillä on vissiin päätetty että yks kierros päivällä piisaa :D Unien väliin voi tietysti miettiä säännöllistä, aktiivista toimintaa, siis ei armeijameiningillä. Päiväunien jatkamiseen minä ainakaan en tiedä keinoja, eikä kukaan keltä olen kysynyt (meillä siirryttiin yhden unisyklin päikkäreihin 4-5-kuisena).

Syömisongelmaan suosittelisin kokeilemaan, että tuon ikäinen ehdottomasti yhteiseen ruokapöytään! Vähemmästäkin pinna palaa kun vanhemmat menee hyväksi toviksi kahdestaan näkökentän yläpuolelle tekemään jotain jännää. Lapselle sopivaa ruokaa nenän eteen ja mukaan yhteisille aterioille, vaikka varsinainen syöminen tapahtuisikin syötettynä erikseen.

En tiedä teistä mutta joskus käy niin että huomionkipeä lapsi saa jatkuvasti huomiota, mutta se on koko ajan sellaista puolinaista tai negatiivista huomiota eli kieltämistä tai vasemmalla kädellä viihdytystä kotitöiden lomassa. En tarkoita, että pitäisi omistautua vain lapsen viihdytykseen ja jättää pyykit koneeseen homehtumaan, mutta jos välillä keskittyy vain lapseen, ihan vaan sylissä pitämiseen, silittämiseen ja jutteluun, niin SAATTAA saada ripustaa pyykit ihan rauhassa lapsen touhuillessa omiaan tai seuraillessa äidin touhuja tyytyväisenä.

Pikkulapsissa lohdullista on se, että jokainen "ongelma" on yleensä vain ohimenevä vaihe ;)

Ei:n lapsi ymmärtää jo hyvin. Kylässä kun ollaan ja kerran kieltää niin hyvin tottelee. Kotona eri juttu.

Eilen kokeiltiin yksillä päiväunilla ja siitä ei ollut kuin haittaa. Aamulla heräsi klo 8, päiväunet otti 13-15.15. Illalla rupesi olemaan kiukkuinen, ei oikeastaan muuta tehnyt kuin itki. Mies oli vessassa, poika huusi pää punaisena oven takana. Minä lähdin pesutupaan, rappu kaikui kun poika huusi. Mies lähti käymään kaupassa, poika huusi ja huusi, otin syliin ja rupesin huutamaan enemmän ja yritti rimpuilla pois.
Oli hiljaa vain kun oli sylissä. Silmiä hieroi välillä ja vaikutti väsyneeltä.
Puoli yhdeksän maissa laitettiin kylpyyn ja yhdeksältä iltapuuro ja nukkumaan.

Kahdeksalta heräsi taas kuitenkin. Onko pojalla sisäinen kello joka käskee kahdeksalta herätä vai mikä tässä nyt mättää. Viikko sitten nukahti vasta puoli 11 maissa ja silti heräsi 8.

Taisin ilmaista itseäni väärin, en missään nimessä tarkoittanut että yksiin päiväuniin siirtyminen oli virhe.

Eilen meni jo paremmin, heräsi aamu 8 ja päiväunet otti 12.30-15.00.
Illalla kahdeksan maissa rupesi rauhoittumaan, mikä oli melkeinpä ihme. Poika on niin kova touhottaja, koko ajan menossa, kiipeilee ja pomppii ja mitä kaikkea. Ei juuri koskaan rauhoitu ennen nukkumaanmenoa.

Vein yhdeksältä sänkyyn ja nukahti heti, tämäkin pieni ihme. Yleensä jonkin aikaa kiljuu/itkee sängyssä.

Heräsi sitten kuitenkin kuudelta aamulla. Puoli kahdeksaan asti kitisi sängyssä, nukahti uudelleen ja heräsi puoli kymmenen.

Ei siinä olekaan mitään ongelmaa että lapsi herää klo 8, en ole niin väittänyt.
Sitä minä ihmettelin että voiko unentarve vähentyä noin paljon ihan yhtäkkiä. Luulisi että vähitellen, eikä niin että yhtenä aamuna herää 3h aikaisemmin kuin yleensä ja niin jatkuu.

Nyt on sitten lapsi ruvennut kiukuttelemaan kunnolla. Repii, potkii, lyö, puree...

Koiran vesikuppi kaatui ja otin lapsen syliin ettei mene veden kanssa läträämään, rimpuili oikein kunnolla mutta en päästänyt irti, puristi käsivarttani oikein kovaa ja puri.

Eilen isovanhempani olivat kylässä, lapsi yritti silmälaseja ottaa ja eivät antaneet, rupesi sitten lyömään.

Onko tämä normaalia?! Äsken yritti minua hiuksista repiä ja nousin pois, alkoi kamala itkuhuutoraivari...

Älä hitossa rupea lasta näkemään epänormaalina siksi että itse olette väsyneitä. Pahinta on jos alkaa leimaamaan lapsensa epänormaaliksi. Usko vaan että lapsi todellakin alkaa kokeilemaan rajojaan ja ei se vanhemmista varmasti kivaa ole vaan suorastaan paskaa.

Lisää positiivista aktiviteettia päivään ja ehkä muiden lasten seuraan harjoittelemaan leikkimistä niin te vanhemmatkin saatte mahdollisesti vertaistukea toisista vanhemmista.

Taitaa olla kiukuttelu ihan vain kehitykseen liittyvä vaihe. Toisilla tuo tapahtuu lempeämmin, toisilla sitten rajummin, joten älä säikähdä suotta jos et nyt lähipiiristä löydä samanlaisia kokemuksia. Teillä taidetaan nyt kokeilla rajoja ihan tosissaan. Meidän poitsu aloitti puremisen ja itkupotkuraivarit samassa iässä, ja jostain syystä ei äidin EI:tä uskonut, muiden kylläkin. En saanut poistua näköetäisyydeltä, tai tuli raivari. Jos raivari ehti syntyä ja menin ottamaan syliin, puri mistä vain yletti. Ruokaillessa viskoi kiukuspäissään kaiken tarjotun ympäri keittiötä, jos jokin ei miellyttänyt.

En usko, että sinun tarvitsee olla huolissasi. Meidän poitsu on nyt reilu kaksivuotias, ja mielestäni ihan rauhallinen ja tasapainoinen tapaus tuon ikäiseksi. :)

En todellakaan pidä lastani epänormaalina!!

Vaipan vaihdot ovat nykyään se päivän "inhotus". En haluaisi sitä tehdä, mutta pakko on. Lapsi potkii ja rimpuilee, yrittää karkuun. Repii vaippaa pois. Nyt ruvennut nipistelemään ja nappaa kädestä kiinni ja puree.

Tehdään kyllä kaikkea kivaa, vauvapulkka ostettiin joten ollaan pulkkailemassa käyty. Leikitään paljon yms...

hjkuiuh: En kysele onko lapseni normaali, etkö osaa lukea?! Kysyin ONKO KÄYTÖS normaalia, se on ihan eri asia! Voisit suosiolla jättää vastaamatta enää tähän keskusteluun, en kaipaa sinulta neuvoja tai mielipiteitä.

Alan olla niin väsynyt ja kyllästynyt tähän.... Vaipan vaihdosta ei tule mitään, lapsi rimpuilee, puree, potkii, lyö, raapii...
Vaihdan sohvalla vaipan.

Kuuleppas nyt. Minä vastailen ihan niinkuin haluan. Jos olet niin väsynyt niin miten ehdit/ jaksat tänne kirjoitella edes. Menisit nukkumaan. Kysy neuvot neuvolasta tai sukulaisilta.

Ja voi voi. Eiköhän jo tarpeeksi moni vakuutellut että käytös on normaalia. Miksi asiasta enää valitat.

Hei,

kuulostaa paljon omalta 11 kk vanhalta pojalta :) Nukkuu yhdet päikkärit, kiukkuaan äidille, raivarit tulee kun kieltää, tai sitten vaan nauraa pirullisesti :D (ei kyllä naurata sillä hetkellä). Lisäksi puree ja läpsii äitiä (ei muita yleensä).

Luulempa, että kyseessä on aivan normaali kehitysvaihe. Omia rajoja kokeillaan. Äiti on usein se lähin ja turvallisin kiukunpurkukohde, ikävä kyllä.

Noista päiväunista vielä, että minun poika ei suostunut nukkumaan enää toisia päikkäreitä 10 kk ikäisenä. Aikalailla se oli kerrasta poikki. Toki vielä satunnaisesti nukkuu toiset unet, jos herää klo 06. Yleensä siis herätään siinä kasin paikkeilla. Poika on kyllä jo selvästi väsynyt kuuden aikaan, mutta jos silloin alettaisiin nukkumaan niin yöunille päästäisiin vasta 01 aikoihin.. Lapsi "hakee" sitä omaa rytmiään ja iltakiukkuilut ovat (kuulemma) normaaleja. Meillä esim satetaan kiukata tunti ja sitten pinnasängyssä ollaan niiin reippaita ja virkeitä :)

MIKä KUMMA SE ON KUN AINA NÄMÄ KESKUSTELUT MUUTTUVAT NIIN NEGATIIVISSÄVYISIKSI LOPPUA KOHDEN. AIKUISET IHMISET EI OSAA OLLA ASIALLISIA!! KATTOKAA PEILIIN ENNENKU ALATTE TOISIA HAUKKUMAAN JA ARVOSTELEMAAN. TYMPÄSEE TÄMMÖNEN