Mistä johtuu, että kun on kiskonut Lidlin Nobelaneria jonkin aikaa, suomalaiset oluet maistuu sen jälkeen saippualta?
Suomalaiset maistuu saippualta
Kylmät kädet
8189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jonkin ajan päästä mikään ei maistu miltään, kun kyntesi kylmenee ennenaikaisesti jatkuvasta läträämisestä.
Toinen kätesi on kylmempi kuin toinen, eli pumpussa ei riitä potkua oikean käden verenkiertoon.
Vuosia sitä lindin roinaa kiskoin kaksinkäsin, kun halpaa. Aina sama paskanmaku!
Johtuu suomalaisten kaljojen lisäaineista.
Ironista on, että halvin mahdollinen maasta saatava olut, Lidlin Nobelaner, on myös parhaimman makuista. 0.72 0.15
Makuasioista ei tosin voi kiistellä, mutta hinnasta kylläkin.
Nobelaner toisaalta on myös Saksassa halvinta mahdollista kuravettä, jota ei juo kuin persaukiset juopot.
Pelkkä asenne vika.
Vaikka Nobe on halvinta, se on myös tosi hyvän makuista. Olen juonut sitä satoja tölkkejä muutaman kuukauden säteellä, joten tiedän, mistä puhun.
Itsesuojeluvaiston omaava juoppokaan ei kisko mitään sukanpesuvesiä.
Täällä oluen nimellä myytävät litkut ovat kemiallisia säilykkeitä.
Oluen valmistus
Oluen valmistuksessa mallasohra mallastetaan idättämällä sitä, jolloin ohran tärkkelys möyhentyy ja tärkkelystä sokereiksi hajottavat entsyymit (amylaasit) aktivoituvat. Idättämisen jälkeen mallas kuivataan ja rouhitaan. Itäminen siis keskeytetään siinä vaiheessa, kun juuri- ja varsi-idut ovat vasta alkaneet muodostua, eikä tärkkelys ole vielä täysin sokeroitunut (hydrolysoitunut). Kuivaamislämpötilalla pystytään vaikuttamaan oluen tummuuteen ja makuun. Kevyt paahto saa aikaan vaaleaa mallasta ja voimakas paahto tummaa; lisäksi erittäin voimakas paahto kiteyttää sokerin ja paahtamista jatkettaessa sokeri lopulta karamellisoituu. Maltaan paahdolla pystytään siis vaikuttamaan siitä valmistettavan oluen väriin.
Panimossa mallas mäskätään kuumalla vedellä tai keittämällä, jolloin entsyymit pilkkovat maltaissa olevan tärkkelyksen liukoiseen muotoon: käymiskelpoisiksi sokereiksi, aminohapoiksi, rasvahapoiksi, vitamiineiksi ja kivennäisaineiksi. Liukoisista aineista sokereita on eniten - tärkeimpänä maltoosi eli mallassokeri. Tärkkelyksen sokeroitumatta jäänyt osa koostuu keskipitkistä hiilihydraateista, dekstriineistä. Mäski siivilöidään vierteeksi, joka on käymiskelpoinen neste. Se keitetään humalien kanssa, jolloin olueen muodostuu tuoksua ja katkeruutta. Humalan jäämät eli rupa lingotaan eroon. Kantavierreväkevyys kertoo vierteen liuenneen kuiva-aineen – sokereiden, dekstriinien ja muiden uuteaineiden – määrän ennen käymistä. Oluen jäännösuutepitoisuus on käymisen jälkeinen hiilihydraattien määrä – siis se uuteaine joka ei ole käymisessä muuttunut alkoholiksi ja aromiaineiksi. Käyminen kestää pintahiivaoluilla 15–22 °C:n lämpötilassa 2–5 päivää, minkä jälkeen olutta kypsytetään muutama päivä matalammassa lämpötilassa. Pohjahiivaoluilla käyminen tapahtuu 8–12 °C:n lämpötilassa noin viikossa ja jälkivarastointi kestää noin 2–3 viikkoa, vahvoissa oluissa jopa kolme kuukautta. Suomessa kehitetyllä hiivan immobilisoinnilla jälkikäyminen voidaan toteuttaa jopa kahdessa tunnissa. Tekniikan ovat ottaneet käyttöön ainakin Sinebrychoff ja Hartwall..