Kysymys on että onko aikoinaan 80-luvun lopulla maatilasta tehty sukupolvenvaihdos sopimus vielä tänään täysin pätevä/sitova?
Sopimus tehtiin omistajan/lesken ja kahden sisaruksen välillä, jotka omistavat tilan nykyäänkin puoliksi. Sopimuksessa oli ehto joka rajaisi em. sisarukset pois siitä omaisuudesta joka jäisi jäljelle leskeltä tämän kuollessa. Jäljelle jäävän perinnön jakaisi kaksi muuta sisarusta, jotka ei saaneet sukupolvenvaihdoksessa mitään.
Eli pitääkö lesken perintö jakaa vielä kaikkien neljän sisaruksen kanssa vai onko sopimus siinä suhteessa pitävä?
Sopimus tehtiin omistajan/lesken ja kahden sisaruksen välillä, jotka omistavat tilan nykyäänkin puoliksi. Sopimuksessa oli ehto joka rajaisi em. sisarukset pois siitä omaisuudesta joka jäisi jäljelle leskeltä tämän kuollessa. Jäljelle jäävän perinnön jakaisi kaksi muuta sisarusta, jotka ei saaneet sukupolvenvaihdoksessa mitään.
Eli pitääkö lesken perintö jakaa vielä kaikkien neljän sisaruksen kanssa vai onko sopimus siinä suhteessa pitävä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yleisesti sopimus vielä elävän ihmisen perinnön jakamisesta on lähtökohtaisesti pätemätön. Tosin perinnöstä voi pätevästi luopua henkilön vielä eläessä jos tekee sen kirjallisesti erikseen tai vaikkapa hyväksyy testamentin. Silloinkin luopujalla on oikeus lakiosaansa jos hän ei ole saanut aiemmin kohtuullista korvausta siitä. (PK 17 luku 1§)
Itse antamillasi tiedoilla lukisin sukupolvenvaihdossopimuksen tuollaiseksi perinnöstä (tai sen osasta) etukäteen luopumiseksi. Silloin sopimus olisi pätevä kun leski kuolee, sillä jos nuo sisarukset ovat saaneet maatilan puoliksi voitanee katsoa että he ovat saaneet kohtuullisen korvauksen lakiosastaan, riippunee vähän tapauksesta ja lesken omaisuuden määrästä.
Yksi perintöoikeuden perussäännöistä kuuluu: Sopimus elossa olevan henkilön jäämistön jakamisesta on pätemätön, pätee tässäkin.
Luithan kuitenkin edellisessä viestissäni selostamani poikkeuksen tuohon sääntöön. Lainataanpa sitten suoraan lakia PK 17 luku 1§. Pääsääntö on 1 momentissa ja poikkeus siihen 2 momentissa:
"1 §
Sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön.
Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."
Joten toisen momentin mukaan pitäisi sopimusta pätevänä.
Toivottavasti ei kuulosta saivartelulta, mutta asiallisesti ottaen itse sopimus (elossa olevan jäämistöä koskien) molempia osapuolia sitovana oikeustoimen ei ole pätevä.
Siten perittävä olisi eläessään voinut muuttaa mieltään asian suhteen.
Mutta tässä tilanteessa vastauksesi on ihan oikea, perillinen on sitoutunut "sopimuksella" perinnöstä luopumiseensa, jos hän tai tietyt hänelle läheiset ovat saaneet lakiosaa vastaavan omaisuuden.
Tuli vähän valaisua asiaan, että sopimus voisia olla vaikka pitävä. Onneksi asia ei vielä ole ajankohtainen.