Luterilaiseen kirkkoon kuuluva ystäväni pyysi minua lapsensa kummiksi. Torjuin pyynnön, koska en kuulu luterilaiseen kirkkoon. Ystäväni kuitenkin sanoi, ettei sillä ole nykyaikana väliä. Olin sitten kummina kastetilaisuudessa ja ystäväni valehteli papille, että kuulun H:gin luterilaiseen seurakuntaan. Mahtaako valhe paljastua eli tarkastaako pappi onko kummi oikeasti kirkon jäsen ja mahdollisesti jälkikäteen peruuttaa kummiuden. Jos asiaa ei huomata niin mitään omantunnon tuskia emme asiasta koe. Minusta on hauskaa olla ystäväni lapsen kummi.
äiti valehteli
kummitus
82413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siskoni on tuttavaperheensä tyttären kummi ja tämä perhe kuuluu roomalaiskatoliseen seurakuntaan...siskoni ev.lut. Joten siinäkään tapauksessa ei haitannut yhtään!
meitin lapsen ristiäisissä pappi kyllä halusi virkatodistuksen kummeilta, joten silloin ei kyllä tarinoinnilla olisi kovin pitkällle pötkitty. Tietysti virkatodistuksen olisi voinut väärentää, mutta sitten taidetaan mennä jo karvan verran laittomuuden puolelle.
No eipä ole koskaan moisia ritsiäisiä tullut vastaan, joissa olisi oikein paperiasioita pitänyt papin kanssa ruveta selvittelemään. Koskaan ei ole mitään todistuksia pyydetty. Meillä on mieheni kanssa yhteensä 3 kummilasta ja tutuissa on kummeja pilvin pimein.
tiedan monia perheita, joiden lasten kummeina on eri uskontokuntiin kuuluvia ja myos sellaisia jotka eivat kuulu mihinkaan uskonnolliseen yhteisoon. Mielestani kummius on uskonnollinen asia silloin kun osapuolet sen sellaiseksi mieltavat ja kuuluvat samaan uskonnolliseen yhteisoon. Muuten silla on sama merkitys ilman uskonnollista savya - olla lapselle erityinen aikuinen, yhteydenpitoa, apua jne.
Ristiaistilaisuuksissa ne kummit jotka eivat kuulu evlut kirkkoon eivat ole kummeja kirkon virallisessa tulkinnassa, mutta perheen kannalta silla ei tarvitse olla merkitysta. Ei se paperi merkitse samaa kuin henkilokohtainen sitoumus.
Siksi mielestani kuulostaa hieman oudolta etta ristiaisissa valehdellaan tietoisesti ristivalle papille. Hieman erikoinen tilanne lapsen ensimmaisessa juhlassa - etta vanhemmat valehtelevat ... kiva esimerkki.
Kirkollisessa vihkimisessä hääpäri lupaa rakastaa toisiaan kunnes kuolema heidät erottaa. Oikeasti puolet avioliitoista päätyy eroon eli hääpari oikeastaan valehtee papille. Monikin pari jo ennen vihkimistä miettii, että jos ei liitto onnistu niin sitten erotaan. Eli tämä papille valehtelu on ihan yleistä.
Ja sitten papit valehtelevat hautajaisissa. Keksivät hyviä puolia pahoistakin vainajista.
Että silleen...
en tieda onko tuo nyt aivan sama asia.
Mikali morsiuspari aidosti uskoo etta heidan lupauksensa pitaa valat vannoessaan, mutta elama kuljettaa ja liitto hajoaakin heidan ei voida sanoa valehdelleen haapaivanaan. He eivat tietoisesti johtaneet ketaan harhaan.
Sen sijaan jos tietoisesti antaa vaaria tietoja toiselle ihmiselle tilanne on eri. Silloin sita voi kutsua narraamiseksi tai valehteluksi.
Vainajasta kauniisti puhuminen on myos pikkuisen eri asia. Lahinna siina ruukataan jattaa mainitsematta ne kamalimmat asiat tai luonteenpiirteet (joita meilla kaikilla on) ja yritetaan muistaa niita vainajan hyvia puolia. Miksi puhua kuolleista pahaa, varsinkin kun paikalla on surevia omaisia.
paapointtini edellisessa kirjoituksessani oli kuitenkin se, etta mielestani vaaran tiedon antaminen papille kastetoimituksen yhteydessa oli taysin tarpeeton asia - kylla kummiksi paasee muutenkin. Eli ihmettelin valehtelijan harkintakykya.
Keskustelin uudelleen kummilapseni äidin kanssa. Hän oli kuin olikin kertonut totuuden papille (en tiennyt sitä) ja olen siitä huolimatta kummi.
Hei Kummitus.
en ole yhtaan yllattynyt - nain tapahtuu koko ajan. Monet nykypapit eivat ole tiukkapipoja tuollaisten asioiden suhteen. Ymmartavat etta tarkeaa on sitoutuminen ja lapsen etu.