Oon tavannut ihanan tytön.Ollaan nähty jo monesti ja ainakin omasta puolestani voin sanoa että oon rakastunut
Tyttiksen arvet!
2sydäntä
291172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos sua askarruttaa niin kysy pois, mutta älä painosta kertomaan kuitenkaan. Ette tunne kovin hyvin ja jos tyttö häpeää niitä ja koittaa piilotella niin kertominen voi olla vaikeaa. Nyt talvella on vähän vaikea sanoa täysin varmasti häpeileekö hän arpiaan vai ei - kesä olisi ihan eri juttu. Uusien tuttavuuksien kanssa on myös hankalaa kertoa entisestä (tai nykyisestä) viiltelystä, koska ei tiedä miten toinen reagoi.
Voihan tyttiksesi nyt olla tasapainoinen ja onnellinen, vaikka olisikin kärsinyt masennuksesta tai jostain muusta menneisyydessään. Eri asia taas jos hän edelleen tekee sitä ja näkemäsi arvet olivat uusia.
Älä kysele. Kyllä hän kertoo asiasta, niiden perästä tai siitä aikaisemmasta elämöntilanteesta kun hän on valmis.
että se on aika tavallista teineillä tuo käsien viiltely.Se on joko tai sekäettä pahan olon purkamista/huomion hakua.
Lisäys vielä, että olisin erittäin huolissani jos huomaisin aikuisella naisella(30-->) viiltelyä!
Voi olla jos hän nuorempana on viillellyt.
Itseltäni jos joku kysyisi jäljistäni, luultavasti tunnustaisin asian, mutta siitä oma-aloitteisesti kertominen on vaikeaa. Omat viiltelyni teen alueelle, jota kukaan ei missään normaalissa tilanteessa näe, ja olen hyvin huolellinen, ettei minulle jää pysyviä arpia. Silloin kuitenkin, kun minulla noita jälkiä sattuu olemaan, en varmastikaan riisuutuisi kenenkään nähden, ellei toinen olisi etukäteen tietoinen niistä, ja vaatii aika paljon luottamista, että sellaisen asian saa kerrottua. Joten ehkä kannattaa odottaa ja antaa hänelle aikaa. Harvoin sellainen luottavainen olo tulee toisen seurassa ihan heti. Joskus voi mennä hyvinkin pitkään. Minä olen tavannut elämäni aikana vain muutaman ihmisen, joiden seurassa on ollut turvallinen olo aivan ensitapaamisesta lähtien. Joidenkin kanssa sellainen on kehittynyt ajan myötä ja useimpien kanssa ei koskaan. Joka tapauksessa, nämä ovat herkkiä asioita, etkä voi olettaa, että toinen kertoisi luultavasti elämänsä pahimmista kipupisteistä tuosta noin vain, vaikka kuinka viihtyisi seurassasi. Se tulee ajan kanssa jos on tullakseen.
En tajua teidän teinien pelleilyä, ei ennen mitään niin älytöntä ollut kuin viiltely. Lapsellista touhua ja huomion hakemista. Monesti näkee teinipissiksen kulkevan hihat ylhäällä ja oikein esittelevän ylpeänä viilleltyjä käsivarsia.
Voi elämä.
Joo. Se on niin kauheeta kun teinipissikset viiltelee. Ihmeen huomionhakuista touhua. Sit kun ei tuu tarpeeksi huomiota arvilla niin ne alkaa yrittään itsaria. Se on niin noloa. Hyppää jostain viidennestä kerroksesta ja on sitten koomassa pari kuukautta. Ja sen jälkeen vaan jatkaa viiltelyä ja samaa touhua. Ja aina pysyy erossa kaikesta ikäisestään seurasta. Varmaan luulee olevansa muita parempi tai jotain. Niin vittu. Tappais kaikki semmoset vaan ittensä. Friikkejä luusereita. Ei ihme että mummotkin vihaa niitä.
Niin.
Ei ihme että ne tappaa ittensä.
Saanko kysyä, miks sä sitten viiltelet itseäsi???
Mä en vaan tajuu sitä ja mun mielestä se on järkyttävää!Sä voit olla oikeessa siinä että mun tyttis ei ehkä luota muhun vielä niin paljon että jäis yöksi.Kai sille jotain on tapahtunut joskus, kun se sillai satuttaa itseään?Sen mitä kerkesin nähdä, ni ainakin osa jäljistä oli punaisia.Tyttis veti kiireesti hihansa alas, enkä mä sit mitään osannut sanoo.Mä oon vaan niin huolestunut siitä.
Sit haluaisin tietää siltä syyn ketä on antanut mulle miinuksen, että miks pistit "peukun alaspäin"?Eiks tästä sais kirjoittaa?
Sellasta tekstiä, että vaatii kommenttini. Itsensä satuttaminen ei ole aina huomion hakemista. Ei voi yleistää, että kaikki nuoret, jotka satuttavat itseään haluavat sillä huomiota. Joillain voi oikeasti olla huono olla. Mutta yleistäkää rauhassa, jos siltä tuntuu. Arpien näkemistähän on aina haukuttava, eikö?
Alkaa vihastuttaa. Niin varmasti kommenttinikin- joitain teistä. Ei tarvitse välittää, vain oma mielipiteeni.
Sellanen, joka viiltelee itseään ei välttämättä ole mikään teinipissis eikä edes huomionhakuinen.
Sellaisella ihmisellä on vaan niin älyttömän paha olla. Esimerkiksi jos on ollut todella paljon rakastunut ja se toinen jättää, pettää tai ei välitä tai pitkäaikainen suhde loppuu tms. Sitä pahaa oloa sitten erilaiset ihmiset purkaa eri tavalla; toinen dokaa, toinen lojuu kotona masentuneena, toinen raivoaa, joku alkaa harrastamaan ihme säätöjä jne. Joku taas voi alkaa viillellä itseään. Kun sitä pahaa oloa on vaikea kertoa muille ja varsinkin jos ei ole ketään sellaista joka ymmärtäisi ja johon luottaisi tai luottamus kaikkiin ihmisiin on mennyt.
Henkilö, joka pn panostanut esim. suhteeseensa ihan koko elämänsä ja lupunut suunnilleen kaikesta rakkaansa vuoksi ja kun suhde kaatuu, niin siinä pudotaan aika tyhjän päälle. Se rakas on voinut olla se ainut tai lähes ainut ystävä. Senpä takia olisi varmaan ihan hyvä, että olisi muutakin (omaa)elämää sen suhteen rinnalla.
Ehkä se on vain ettei osaa käsitellä omia tuntemuksiaan itsensä kanssa, minkä seurauksena valitsee dokata, raivota tai viillellä itseään. Luulee pahan olonsa lähtevän tai edes helpottuvan siten, mutta noidankehä se tietysti on.
Kyllä, se ihminen ei läheskään tollaisissa viiltelytapauksissa halua huomiota. Riittää että viiltelijä näkee/tuntee itsensä uhrin osassa, mikä on täysin turhaa ja ajaa taas sinne noidankehään.
Sellainen joka alkaa tekeen "hassuja" itselleen rakkauden takia, ei ole ikinä tuntenut rakkautta, saatika sitä menettänyt, vaikka luuli menettävänsä. Siksi kyseiset draamat ovat huonoja tapauksia itsensä uhrina näkevälle... Luulen ettei sellaisen kannata ruveta parisuhteeseen, ennenkuin alkaa tasapaino syntyä sen ihmisen sisällä. Parempi sen sijaan olla hyvä luotettava ystävä lähellä.
Viiltelystä löytyy jonkin verran ihan tietoakin, ettei tarvitse arvailla. Aloittaa voi vaikkapa Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Viiltely
Kukaan tuskin alkaa viillellä itseään pelkästään rakkauden takia. En myöskään oikein allekirjoita tuota, etteikö sellainen ihminen, joka ajautuu itsetuhoiseen käytökseen parisuhteen päättymisen jälkeen, ole koskaan tuntenut rakkautta. Parisuhteen päättyminen, kuten moni muukin asia, saattaa olla masennuksen laukaiseva tekijä.
Useimmiten itseään viiltelevillä (aikuisilla) ihmisillä ei ihan oikeasti ole ketään. He voivat ulospäin näyttää ihan normaaleilta ja hyvinvoivilta, mutta jos ihmiskontaktit rajoittuvat lähestulkoon pelkästään kaupan kassan tervehdykseen, on vaikea uskoa, että voisi saada tukea keneltäkään toiselta ihmiseltä. Itse en esimerkiksi muista, milloin viimeksi joku olisi koskettanut minua. Yksinäinen ihminen voi elää yhdellä halauksella pitkään. En usko, että masentuneen pitäisi pidättäytyä parisuhteesta, jos sellaiseen on mahdollisuus. Paremminkin voi olla, että toisen aito kiintymys on se asia, mikä auttaa lopulta toipumaan, sillä jo yksikin ystävän kohtaaminen tekee paljon.
Kiitti linkistä!Luin mitä tietoa siellä oli viiltelystä ja mä luulen että ymmärrän paremmin.
Mä vähän pelästyin 12 8, sitä että mikä vastuu mulla nyt sit on tästä meidän seurustelusta jos tyttiksen viiltely johtuu jostain sen yksinäisyydestä, tai se on masentunut tai joku kipee seurustelu toisen kanssa takana.
Mä muuten halailen sitä paljon!Se tykkää halailusta ja mä oon sanonu sille että se kehrää kuin kissa:) Mä aion sille olla kiltti, onneks mä oonkin kiltti ihminen!
Anna hänelle aikaa. Olette tavanneet vasta "monesti", eikä luottamus synny niin pienessä ajassa. Ei menneisyydestään kertominen ole uudelle tuttavuudelle helppoa, varsinkaan jos kyseessä on paha olo, joka on johtanut itsensä satuttamiseen. Lisäksi kaikki eivät haluta edetä suhteessaan niin nopeasti, että jäisivät heti yöksi. Suositteluni on, että annat ystävällesi aikaa ja luottamukselle tilaa syntyä. Voit kysyä arvista, mutta älä syytä tai painosta kertomaan.
Mä yritän toimia niin ku sä neuvot!Kiitti myös muille hyvistä neuvoista!
Mä oon vaan aatellut että se haluais jäädä yöks, muttei uskalla niiden arpien vuoksi koska kuka nukkuu pitkähihainen päällä.Mä ajattelin kysyy siltä niistä arvista kun sopiva hetki koittaa, mä en vaan tiedä mikä olis sopivaa kysyä?Mut kai sitä sit osaa ku se hetki tulee.Enhän mä osais syyllistää sitä, enkä kyllä painostaa.Mä tietty toivon että se kertois, eikä alkais välttelee mua sen jälkeen kun ottanut puheeksi sen viiltelyn.Sitä mä pelkään vähän.
niinku ihQ Chisu laulaa
"Mä tarvitsen mun haavoja
Syviä ja suolaisia
Kun mikään ei tunnu miltään
Kipu korvaa ystävää
Joka ei jätä milloinkaan
Nöyränä vartoo vuoroaan
Kun mikään ei tunnu miltään
Kipu korvaa ystävää"
Kyllä mun mielestä sä voit kysyä suoraan, nythän te opettelette toisianne ja tapojanne. Jos sua joku asia askarruttaa ni miks sä et vois kysyä. Jos se sillekki ois helpotus ett se pääsis kertomaa niistä, koska kyllä se tietää että sä tiedät.
Nyt teillä on tilanne että kumpikin tietää mut kumpikaan ei osaa aukaista suutaan. Parisuhteessa on hyvä alkaa harjoittelemaa sitä puhumisen jaloa taitoa. Jos sä mietit ett suuttuuks se tai onks se sille arka paikka ni mite ihmeessä sä ikinä puhut hälle asioita jotka painaa sun mieltä?
Rohkeesti vaa kysyt ja et oo sellainen sossumammamainen ett voi kauheeta voiko tätä kysyy ja älä vaa suutu ja ei sun tarvi vastata jne vaa ihan kysyt niinku asia on eli miks hän viiltelee itseään. Pyrkikää rehelliseen ja kommunikoivaan parisuhteeseen, se on parempi suunta kuin se ett kumpiki miettii tahollaa juttuja toisenki puolesta.
Hmm..
Ajattelin ensin, etten vastaa, mutta vastaanpa nyt...jos tästä olis nyt jotakin apua.
Mulla aikoinaan oli itelläni vastaavanlainen juttu... Mutta mä ite vain olin se osapuoli, joka oli viillellyt itseään.
Siinä vaiheessa, kun mä tapasin/aloin seurustelemaan tämän silloisen seurustelukumppanin kanssani niin olin jo lopettanut viiltelyn, mutta mulla oli kuitenkin ne arvet muistona.
Mä peittelin niitä aluksi, mutta sitten kävin niin, että se silloinen tyttöystävä näki ne arvet. Mä olin jo kyllä siinä vaiheessa kertonut, että mulla on ollut rankkaa elämässä, mutten mitenkään yksityiskohtaisesti.
Tää mun silloinen tyttöystävä ei ottanut silloin heti sitä puheeksi, siis kun oli nähnyt ne mun arvet. Mä vähän välttelin häntä sen jälkeen, kun hän oli ne arvet nähnyt... Mietin mitä hän musta ajatteli. Mutta se ei lähtenyt mihinkään mun viereltä, vaikka mä jollain tapaa yritinkin työntää häntä pois.
Meni muutamia viikkoja, kun hän sitten otti ne arvet puheeksi. Hän kysyi ihan suoraan, että oonko viillelly itteeni ja miksi. Mutta hän ei käskenyt kertomaan mua pakolla, vaan sanoi lempeesti, että se on siinä ja sitten, kun mä oon ite valmis kertomaan kaiken niin mun tarvitsee vain sanoa se.
Ja mä voin myöntää, että mua pelotti ihan järjettömästi kertoo sille kaikki, mutta samalla se oli myös vapauttavaa ja helpottavaa!
Ei olla kyllä enää tänä päivänä yhdessä, mutta hän on edelleen yks mun tärkeimmistä ystävistä, joka tuntee mut perin pohjin. :)
Eli mun pointti nyt tais olla se, että kysy pois, mutta tee se hellästi. Äläkä painosta kertomaan vaan anna hänen kertoa ajan kanssa. (en nyt sano, että sun pitäis loppu elämäs odottaa). Useimmiten nää asiat, jotka viiltelyn takana on, ei oo mitenkään helppoja.
Ja tuskin se sun tyttöystäväs siitä särkyy, jos kysyt. Ehkä vain osoittaa sen, että välität.
Mä kysyin eilen!Mutta kuten mä vähän arvelin, mun tyttö sulkeutui täysin kuoreensa;( Nyt se tekee just sitä mitä pahiten pelkäsin.Se työntää mua pois!
Se on ollut tänään erillainen kuin ennen.Se on KYLMÄ mua kohtaan.Ei haluu tulla illalla mun luo, vetoo ihme tekosyihin ettei ehdi olee mun kans viikonloppunakaan.
MITÄ MÄ TEEN?
Mä oon rakastunut siihen ja ikävöin sitä paljon.Mä toivoisin eniten että se haluais olla mun kaa ja että sillä olis hyvä olla mun seurassa.Nyt mä kyllä taisin tehdä virheen!Miten mä saisin tyttöni samanlaisena takaisin?Mä itken...
Pakeneminen on aina helpoin vaihtoehto kun jokin ahdistaa. Sun tyttöystäväsi ei varmaankaan haluaisi olla erossa susta, mutta tuollainen on luonnollinen tapa reagoida. Osoitat vaan että kyllä sä välität siitä vaikka mikä olis. Soitat vaikka ja sanot että rakastat sitä ja että tulis se vaan sun luokse, että ei oo pakko puhua mitään.
siis sä haluut itseään piilottelevan ja asioista puhumattoman tyttiksen, se onkin varmaa kanssa ihan tervettä.
Mitä sä nyt siinä panikoit, johan toi 8 5 sanoi ett seki reagoi eka siten ett koitti työntää pois ja se on luonnollinen reaktio kun kyse on jostain kipeästä. Joten älä nyt heitä tuhkaa päällesi ja ryömi ojaan vaa ole yhteydessä ja kerro ett kaikki on hyvin ja sä rakastat ja älä panikoi ja oo päällekäyvä.
Vähän kumpikin nyt vois aikuistua ja sä olet itestäs vastuussa joten tee oma osuutesi.
Kirjoittaisit sinä kiltimmin!
mähän olin kiltti ku helvetin enkeli, tai sanotaan joku muu kirosana sen paikalle. Jos nyt oikeesti mietittäs tota ap:n juttuu ni sehän on ihan pihalla koko mimmi. Se EI TIEDÄ MITÄ TEKEE kun sen itteään viiltelevä tyttis ei heti avautunu sille ongelmistaan muutaman viikon tapailun jälkeen. Miltä se sun korvaan kuulostaa?
Mitäs jos se vetäis henkee ja alkais käyttää aivojaan eikä näppistään. Oisko siinä mitää ideaa? Mitäs jos ap keittäis kupin teetä, istuis alas ja miettis tätä viiltelijää. Oliko sen reaktio odotettavissa, no oli, mitä hän voisi tehdä nyt kun se vähän säikähti, kirjoittaa suomi24 palstalle ja huutaa miten saa kellon käännettyy takaisin, no ei. Noin ja siemaisu teetä ja lisää ajatusta päähän niin ett sattuu. PItäisköhän hänen ottaa nyt vaa rauhallisesti ja antaa tän mimmin kanssa vähän rauhoittuu, no pitäis. Voisikohan hän osoittaa jollain esim ihan suoraan sanomalla että rakastaa ja ei ole mitää pakkoa purkaa koko elämäänsä nyt ja heti mutta jos hän haluaa joskus niin tehdä, hän on tässä.
Vähän teetä lisää ja jotain mukavaa musiikkia soimaan, noniin, johan alkaa mieli rauhoittua. Mitäs jos hän vaikka kirjoittaisi meilin tai ihan kirjeen jossa selittäisi ettei ollut tarkoitus olla päällekäyvä vaan halu tuntea toinen kokonaan koska välittää. Rauhoitella sitäkin ja sanoa ett asia voidaan nyt laittaa pois näkyvistä mutta ett ei tarvi pelätä niiden näkymistä tai sitä ettei ymmärrä.
Mitä jos se vähänki ois alkanu käyttää aivojaan tuohon tapaan eikä näin kuin nyt
tyttiksellä on viiltelyjälkii nyt ÄKKII suomi24 kysymään MITÄ TEEEN!! sitte siellä neuvotaan sanomaa niistä ja meen ja sanon TÖKS MIKSI OLET VIILLELLYT ITTEES? no nyt se suuttui ja on välttelevä, voi paska, takaisin palstalle nillittämään APUA MITEN PALAUTTAA SUHDE EILISEEN!!! MÄ ITKEN!!
Voisko asiat tehdä itse, miettiä itse, edes koittaa löytää ite ratkaisuita koska silloin ne saattaisi istua itselle paremmin. Jos ei edes itse ymmärrä miksi tekee jotain ni voiko sen tehdä oikein ja tarkoittaa sitä mitä sanoo? Mä veikkaan ett ap on ihan yhtä pihalla elämästä kuin sen tyttis. Se saattaa olla ikäkin, varmaa on alle 20 veestä kyse kummassakin tapauksessa. Mut joskus se vaa pitää aloittaa, ajattelu. Joskus siit voi seurata se ett osaa ratkaista elämässä eteen tulevia asioita itse. Jos alkaa papukaijaksi ni sitte ei pitäis valittaa miks sanoo mitä käsketään.
Mä kyl olen sitä mieltä ett ihan oikein se teki kun kysyi tyttikseltään ja ei se nyt ollut suuri uutinen ett se toinen rikkinäinen säikähti ja leikkii vaikeeta, varmaa muutama viiltokin tulee ajatuksen "kukaan ei voi mua rakastaa eikä ymmärtää" siivittämänä. Eikä sekää pääse eroon enneku tajuaa ite sen ettei kukaan voi lopettaa sen puuhia kuin se ite. Mut se onki sitten toinen tarina ja toinen pannu teetä.
Mulle ainakin nousee hymy huulille lukiessa f4ckin tekstiä... Ihanan rento ja selkeä tyyli esittää asiansa. :)
Teen sekaan vähän plöröä, niin kyllä ajatus kulkee!
Btw, miksi sinä ihan jokaikisen kirjoittajan ongelmia vähättelet?Äläkä väitä ettet tee niin.Kylläpä teet!
f4ckkilla on vähän liikaa aikaa paneutua täällä jokaisen asiohin ja vähän liikaa kärkkäyttä, jotta kuulostais uskottavalta. Ei taida se oma elämä olla sittenkään niin täydellistä kuin toivoisi.
mä kun en kuulu niihin nisäkkäisiin jotka istuu ja toivoo hyvää elämää. Mä teen ja saan. Ei siinä oo mitää mystistä, ei elämä oo suuri sumu jossa ei voi löytää mihinkään tai mitään. Jos sä väität ett tääkin ketju on elämää suurempi ongelma ja ap:n tuleekin vaipuu epätoivoon ja syöstä ittensä taantuneesee tilaan jossa ainoo ajatus on ett miks ei voi kävellä eiliseen, ni ole hyvä sitte vaan.
Miten paljon aikaa vie nää isot jännät ongelmat täällä? Tietty jos sulla menee viikkoja ku mietit asioita ni ei sekää väärin oo. Mut mun synti siis on se ett käyn kommentoimassa keskustelupalstalla ja siksipä mun elämä ei voi olla niin hyvää kuin vois olettaa. Mä en tiedä missä perunakuopassa säkin oot kasvanu mut ihan perisuomalaiselle kuulostat eli joku kuoppa se siis on oltava.
Jos mun elämä olisi sen varassa ett toivon vain ni sitte mä varmaan vaan hymistelisin näille täällä, ett nii, istutaan ja toivotaan ett jotain tapahtuisi itsestään ett kaikki tulis kuntoon.
Aurinkoista päivää sinne missä ootkin, paistaahan sinne aurinko?
Viiltely on oire todella vaikeista mielenterveysongelmista, joten jos luulet sellaista kumppania jaksavasi, siitä vaan. Hoitosuhde kumminkin pitäisi saada kuntoon.
HEI
OLEN TERVEYS ALALLA OLLUT JO15V DUUNISSA JA SUURIN OSA VIILTELY-POTILAISTA ON OLLUT HYVÄKSIKÄYTETTYJÁ AIKA RANKALLA TAVALLA OMIEN VANHEMPIEN TAI SUKULAISTEN PAKOTTAMINA... RAISKATTUJA, EX-NARKKAREITA... SIIS VIILTELY EI OLE MIKÄÄN "LIGHT-JUTTU" VAAN TAUSTALLA ON TODELLA KOVIA KOKEMUKSIA... LUKKOJEN AVAUS VOI VIEDÄ KUUKAUSIA JA VUOSIA.... SIIS KÄRSIVÄLLISYYTTÄ....