Sanotaan, ensirakkautta ei unohda koskaan. Ja minulla se sama vanha virsi, ensirakkaus kummittelee.
Rakastuin häneen jo silloin kun en tiennyt mitä rakkaus on. Hän halasi minua, jouduin äidiltä mennä kysyy mitä se tarkoittaa. Hän suuteli minua pehmeesti ennen kuin pääsin ala-asteelta pois. Me tanssiit hitaita diskoissa, oltiin illat yhdessä muiten kanssa. Me naurettiin, hymyiltiin samoille asioille. Tunsin, jotain jännää sydämessä ja tajusin olevani ihastunut.
Ja tietenkin, meille oltiin kateellisia. Ja paras kaverini tuli väliin, mikä se valhe oli ikinä en varmaan saa selville, millä hän meidät erotti.
Emme voineet puhua toisillemme, katsoa toisiamme, samassa tilassakin oleminen oli hankalaa, se oli tuskaa. Vaikka olimmekin niin nuoria.
Viisi vuotta tuo kaikki jatkui, kun yhtenä iltana tunteemme pääsi vallalle. Olimme kaivannut toisiamme niin paljon, että emme voineet vieläkään puhua vain päästimme kehomme valloille. Sitä yötä en koskaan unohda. Samalla menetin hänet, hänen ja minun luomaa yhteisen asian.
Kaiken jälkeen välillämme on vieläkin kuilu, pystymme tervehtimään ja se katse siinä on sitä kaipuutta, mutta ei mitään muuta kontaktia.
Olen itse jo seurustellut saman miehen kanssa pari vuotta, hänelläkin taitaa joku olla. Mieheeni olen rakastunut hän on ihana. Mutta heitä ei voi verrata, ei rakkauteni kahtia ole jakautunut kummallekkin on omansa.
Joka yö näen hänetä unta, itken hänen takia. En minä hänen kanssa suhdetta aloittais, tahtoisin vain puhua, mutta se ei ole niin yksinkertaista. puheet on valmiiksi kirjoittanut ja hetkiäkin on ollut, mutta ei koskaan, never!!!
Rakastuin häneen jo silloin kun en tiennyt mitä rakkaus on. Hän halasi minua, jouduin äidiltä mennä kysyy mitä se tarkoittaa. Hän suuteli minua pehmeesti ennen kuin pääsin ala-asteelta pois. Me tanssiit hitaita diskoissa, oltiin illat yhdessä muiten kanssa. Me naurettiin, hymyiltiin samoille asioille. Tunsin, jotain jännää sydämessä ja tajusin olevani ihastunut.
Ja tietenkin, meille oltiin kateellisia. Ja paras kaverini tuli väliin, mikä se valhe oli ikinä en varmaan saa selville, millä hän meidät erotti.
Emme voineet puhua toisillemme, katsoa toisiamme, samassa tilassakin oleminen oli hankalaa, se oli tuskaa. Vaikka olimmekin niin nuoria.
Viisi vuotta tuo kaikki jatkui, kun yhtenä iltana tunteemme pääsi vallalle. Olimme kaivannut toisiamme niin paljon, että emme voineet vieläkään puhua vain päästimme kehomme valloille. Sitä yötä en koskaan unohda. Samalla menetin hänet, hänen ja minun luomaa yhteisen asian.
Kaiken jälkeen välillämme on vieläkin kuilu, pystymme tervehtimään ja se katse siinä on sitä kaipuutta, mutta ei mitään muuta kontaktia.
Olen itse jo seurustellut saman miehen kanssa pari vuotta, hänelläkin taitaa joku olla. Mieheeni olen rakastunut hän on ihana. Mutta heitä ei voi verrata, ei rakkauteni kahtia ole jakautunut kummallekkin on omansa.
Joka yö näen hänetä unta, itken hänen takia. En minä hänen kanssa suhdetta aloittais, tahtoisin vain puhua, mutta se ei ole niin yksinkertaista. puheet on valmiiksi kirjoittanut ja hetkiäkin on ollut, mutta ei koskaan, never!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin sekin on aika vaikea määritellä kuka se todellinen ensirakkaus on, onks se sit just se mihin on ihastunut jo ala-asteella ja haaveillut hänestä, onko se ensimmäinen suhde, ensimmäinen vakava suhde vai kuka... mulla on elämässä käynyt juuri noin kun sulla... unia näin joskus ja itkin joskus, tuntui kuin koko elämä olisi pysähtynyt kun nähtiin, ystäviä oltiin, joskus vähän parempia joskus vähän huonompia. silti tuntui aina siltä että jotain jäi puuttumaan, aina ajattelin vain että sanoisin hänelle näin ja sitten näin ja sanoinkin.. ja sitten tahdoin lisää ja sitten taas lisää, lopulta en vaan päässyt enään irti..
jokin tunne joka oli ei päästänyt irti,mulla oli´vakava parisuhde ollu jo vuosia kunnes kaikki palaset vain yht'äkkiä loksahti kohdalleen kun tajusin etten pääsis koskaan irti tästä ensirakkaudestani ellen antaisi itselleni tilaisuutta selvittää voisiko tämä olla se mun elämi onni...
ja onhan se sitä ollut.. enkä ole pystynyt sitä itselleni vieläkään selittämään miten tässä näin kävi kaikkien näitten vuosien jälkeen, mutta kyllä mä alan uskoa siihen ensirakkauden vetovoimaan jotenkin ihmeellisesti... :)
Ensirakkaus on se jota et ikinä unohda. Muistat sen erityisellä tavalla ja se tunne sydämessä. Ensirakkauden ei välttämättä tarvitse olla se ensimmäinen poikaystävä tai ihastus... Se on vaan se jota kohtaan tunnet jotain ihmeellistä mitä ei sanoilla voi kuvailla..:)