"Kaksoiskosketus"
Huoneessa oli kaksi, toinen kirjava, eräs punainen. Hölmö näki ulos. Sitoutumatta punaisen sääntökirjan kolmanteen pykälään. Keksittyjä valheita, niitä ne harmaat olivat suunnitelleet kolmannesta päivästä lähtien, ja tämä kuu loppuisi ennen kuin olisi valmista, tai edes puoliksikaan yhtä varmaa. Valo pisti silmän kohdalla, kahdella, mutta ulkoa ei. Ei, kun ei tiennyt, minne langat vedettiin.
Sekö oli se, joka herätti, mutta jolla ei ollut tarjottavaa muuta kuin kaapista suoraan, niin otettuja valkoisia. Sitähän ei tänään voinut. Ja rappusista tulleet, ne sen tekivät. Tekivät valon ja maineen. Raput täyttyivät katseista, joiden tarkoitukset olivat hämärässä peittyneet. Jonoa ei voinut hidastaa. Alas kaikui.
Oven tekemällä aukolla sahattiin vähän kauemmin, vieläkin. Matkaesineet jäivät leijumaan saranan korkeudelle. Näkivät ensimmäistä kertaa, eikä ollut mennyt oikein tähänkään asti. Huoneesta saattoi löytää yllättyneitä, kadulta tulleet sen saivat aikaan. Rappukäytävä ei myöntänyt vierailijoiden virhettä, ei koonnut joukkueita yhteen hiileen. Varkaat, kauppiaat, lähtekää täältä ja palatkaa vasta, kun olemme teidät unohtaneet.
Huoneeseen jäi mies, joka ei tiennyt olevansa elossa. Rappukäytävästä poistuivat ne, jotka kerran oli otettu vastaan ystävinä. Vaivihkaa hoitaja laittoi pillerin miehen mukiin. Unet löytyivät.
Huoneessa oli kaksi, toinen kirjava, eräs punainen. Hölmö näki ulos. Sitoutumatta punaisen sääntökirjan kolmanteen pykälään. Keksittyjä valheita, niitä ne harmaat olivat suunnitelleet kolmannesta päivästä lähtien, ja tämä kuu loppuisi ennen kuin olisi valmista, tai edes puoliksikaan yhtä varmaa. Valo pisti silmän kohdalla, kahdella, mutta ulkoa ei. Ei, kun ei tiennyt, minne langat vedettiin.
Sekö oli se, joka herätti, mutta jolla ei ollut tarjottavaa muuta kuin kaapista suoraan, niin otettuja valkoisia. Sitähän ei tänään voinut. Ja rappusista tulleet, ne sen tekivät. Tekivät valon ja maineen. Raput täyttyivät katseista, joiden tarkoitukset olivat hämärässä peittyneet. Jonoa ei voinut hidastaa. Alas kaikui.
Oven tekemällä aukolla sahattiin vähän kauemmin, vieläkin. Matkaesineet jäivät leijumaan saranan korkeudelle. Näkivät ensimmäistä kertaa, eikä ollut mennyt oikein tähänkään asti. Huoneesta saattoi löytää yllättyneitä, kadulta tulleet sen saivat aikaan. Rappukäytävä ei myöntänyt vierailijoiden virhettä, ei koonnut joukkueita yhteen hiileen. Varkaat, kauppiaat, lähtekää täältä ja palatkaa vasta, kun olemme teidät unohtaneet.
Huoneeseen jäi mies, joka ei tiennyt olevansa elossa. Rappukäytävästä poistuivat ne, jotka kerran oli otettu vastaan ystävinä. Vaivihkaa hoitaja laittoi pillerin miehen mukiin. Unet löytyivät.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No huh huijakkaa. Eräällä toisella foorumilla pääsin juuri ihmettelemästä, minkä takia mielisairaalat ovat niin seksikkäitä kirjoittajien mielestä.
Oliko tämä sitten sinun nurin käännetty alitajuntasi? Jonkinlaista hämärää proosarunoa, tai kirjallista lenkkimakkaraa.
Minusta tuntuu, ettei tämä noudata mitään sisäistäkään logiikkaa, vaan soljuu, soljuu ulos pienestä tuuletusikkunasta katonrajassa. Tällaisten tekstien kimurantein puoli on siinä, että niistä on yksinkertaisesti mahdotonta sanoa, onko niitä hiottu vai ei. Mutta vekkulilauseita kyllä piisasi. Oven sahailusta tuli mieleen se Plussa-mainos.
siinä ihan keskellä, kun katsoo todella tarkasti, voi nähdä epäjärjestyksen.
...oli tämän jutun juoni ja punanen lanka? suomea se oli, muusta en tiedä.
Hyvä, että joku uskaltaa kysyä suoraan. Sanotaan, että tarinan tapahtumat sijoittuvat mielisairaalaan. Huoneessa on mies, joka on mielenvikainen, en ole varma mikä tauti, koska en ole perehtynyt niihin. Joukkio tulee tapaamaan miestä. Loppu on historiaa.