Suurin syy täälläkin kirjoittelevien loputtomaan yksinäisyyteen on viheliäinen pelkuruus. Jos täällä ehdottelee yksinäisten yhteisiä tapaamisia, tai edes neuvoo lähtemään jonnekin ihmisten ilmoille tai liittymään johonkin juttuun missä olisi sosiaalista kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa, niin hellurei... ei mitään vaikutusta. Täällä vaan kirjoitellaan ja valitetaan, mutta kaapista ei ulos tulla. Se on pelkuruutta.
PELKURUUTTA
Elävä
3426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerroppas nyt siinä viisaana, miten se pelkuruus voitetaan?
Oletan, että lähes kaikki tiedostavat ongelmansa. Sekä sen miten siitä periaatteessa pääsee yli. Mutta ainakin omalla kohdallani ei se ole vain niin yksinkertaista muuttaa jo muotoutunutta persoonaansa.
Voisin veikata, että itselläsi ei hirveäsi ole kokemusta tälläisesta?
Jotkut pääsee siitä yli jotkut ei. Ei voi yleistää.
Yksinäisyys on valinta. Helpompi kuin mikään muu, mutta aiheuttaa ikäviä ongelmia omaan elämään.
Voi juosta vaikka kuinka pitkään sen oletetun rakkauden perässä koskaan sitä löytämättä.
Rakkaus satuttaa enemmän kuin mikään muu. Pelko on vain tekosyy itselle että asialle ei voi tehdä mitään. Se suojelee meiltä vaaroilta mutta samalla vie meiltä elämän.
Rakkauden ei kuulu tuoda sinulle onnea vaan sen tuot itsellesi aivan itse. Rakkaus on satuttamista ja sen hyväksymistä.
Se on satukirjoissa mistä luemme niitä, mutta oikeasti rakkaus asuu meissä itsessämme. Itsemme pelko onkin meitä vieraannuttava asia toisista ihmisistä