fleecen värjääminen?

"Fleece on polyesteristä valmistettu voimakkaasti nukattu tekokuitu, jota käytetään ulkoilu- ja vapaa-ajanvaatteissa"

Mielestäni tuo värjäämäni kangas on ihan täys luomupuuvillaa ja ainakin sitä myivät bomull fleece - nimellä. Ruotsista joskus mennäkeväänä tuli mukaan. Mutta voi toki olla, että tuossakin on sekoitettu keinokuitua? Ei voi muistaa. Värjäytyi kyllä ihan kuin täyspuuvilla, mutta ehkä noin pienet keinokuitumäärät ei vaalentaneet tulosta olennaisesti?.

Polyesterin heikko värinimevyys johtuu siitä, että se on käytännössä muovia. Eli kun mietit, miten helppo on värjätä vaikka pakasterasiaa kotikonstein, niin pääset aika lähelle käsitystä, miten helppoa on värjätä polyesteriä.

Teollisesti se värjätään myrkyllisten apukemikaalien, kovan kuumuuden ja paineen avulla.

Kotonakäytettäviä värejä sille kuitenkin on - vaativat hyvin kuumaa lämpötilaa (suuri todennäköisyys, että vaate vahingoittuu) ja siltikin värin peittävyys, kirkkaus ja pysyvyys on huono.

http://www.dharmatrading.com/html/eng/10682595-AA.shtml?lnav=dyes.html

Tässä tuo "carrier" on se värin imeytyvyyttä muoviin parantava kemikaali, joka on yleensä ylen epäterveellistä, enkä ole ihan varma, saako sitä tuolta jenkeistä edes Suomeen lähettää.

Tässä toinen vaihtoehto samalta valmistajalta:

http://www.dharmatrading.com/html/eng/5590684-AA.shtml?lnav=dyes.html

Samat ongelmat kuin edellä, mutta ilman tuota carrieria. Valmistaja ei voi taata, että väri tarttuu.

Koska väriä tulee noista polyestereistä irtoamaan koko ajan, kotona värjättyä polyesteriä ei suositella lapsien käyttöön. Ohut iho on herkempi reagoimaan irtoavaan väriin.

Kyllähän kaikkea voi tehdä, mutta onko se järkevää on sitten toinen juttu. Ihmiset on kovin vaativaisia nykyään, se on totta... minulle tosin pienenä opetettiin, että kaikkea mitä haluaa, ei voi saada :) Eikä pidäkään saada? Pettymyksien sietokyky ja mukautuminen on osa aikuisuutta? Mummulle oli jo ihmeellinen onni, kun sai uuden mekon. Äidillä oli jo mekon suhteen ääneensanomattomia toiveita ja kiva, jos niistä edes osa toteutui. Minulle uusi mekko oli itsestäänselvyys, väritoiveita sai esittää ja jos oikeanväristä ei löytynyt, saatoin hieman murjottaa. Minun siskonlapsilleni tuntuu olevan itsestäänselvää, että mekkoja saa kaikenmuotoisina ja värisinä, lapset eivät esitä toiveita vaan vaatimuksia ja jos ei saa täydellistä, huuto on hirveää. Olemme sukupolvi sukupolvelta kasvaneet kuluttajina?