kuin asuinpaikka.
Aika suurella osalla tämän päivän suomalaisista on asuinpaikkana "joku
paikka", jota ei voi eikä halua kotiseudukseen tunnustaa.
Kuntaliitoksilla ei ole juurikaan merkitystä tässä suhteessa.
Aika suurella osalla tämän päivän suomalaisista on asuinpaikkana "joku
paikka", jota ei voi eikä halua kotiseudukseen tunnustaa.
Kuntaliitoksilla ei ole juurikaan merkitystä tässä suhteessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
1800-luvulta peräisin olevaan kuntarakenteeseen takertuminen
kertonee pelosta, jota jatkuvasti muuttuva yhteiskunta aiheuttaa.
Tätä pelkoa pari puoluetta käyttää härskisti hyväkseen, puolueet, joiden
näkyvimmät kansanedustajatkin ovat pikku hiljaa siityneet Helsingin vaalipiirin edustajiksi.
Valtaosa suomalisista asuu jossain muualla kuin synnyinseudullaan.
Sitä lienee Haapaveden peräkamarimiesten vaikea hahmottaa ?
Kun pohjalainen muuttaa vaikkapa Keravalle työn perässä, ei häntä kiinnosta,
minkä niminen ja kokoinen kunta siellä on, vaan onko siellä palvelut
saatavilla itselle ja perheelle.
Identiteetti säilyy, onhan se pulkkilalaisillakin niin luja, että korjaavat, jos sanotaan sanotaaan pulkkilalaiseksi, kun pitäisi sanoa lesleläläiseksi.
Jopa kirkon sisällä on tämä tilanne tajuttu, eli on tekeillä (kestää varmaantosin 200
vuotta, ennenkuin kirkolliskokouksen jähnääjät saavat päätöksen aikaan)
kirkkolain muutos, jolloin ihmisparka saisi itse valita seurakuntansa, mihin kuuluu.
Tämä on todellista kotiseutuajattelua, ehkä myös keino pitää rahat
syrjäseutujen seurakunnissa.
Sitäpaitsi Suomen Kotiseutuliittokin (budjettipäällikkö Sailas)on asettanut komitean pohtimaan, miten kotiseutuidentiteetti säilyy ja säilytetään
kuntaremonttien jälkeen .
Että kyllä se remontti taitaa tulla. Vastustajat voisivat käyttää energiansa sen miettimiseen, miten sen kanssa pärjätään.