Hei,
Olen 22-vuotias tuleva äiti ja ongelmani on seuraavanlainen: Olen tuntenut "parhaan ystäväni" yli kymmenen vuotta ja aina aiemmin pidimme itsestään selvyytenä että meistä tulisi toistemme lapsille kummit.
Lähiaikoina olen alkanut vieraantua ystävästäni; jo jonkin aikaa on tuntunut siltä ettei meillä ole enää mitään yhteistä, emmekä vietäkään aikaa enää yhdessä.
Itseäni ei ole enää kiinnostanut ryypiskely pitkään aikaan, ja hän juo useita kertoja viikossa. Hän kiroilee, ja on epäsiisti. Hän ei aseta itselleen tavoitteita eikä päämääriä vaan tyytyy helposti vähempään.
Toki rakastan häntä edelleen, mutta en enää viihdy hänen kanssaan; tuntuu ettei meillä ole mitään yhteistä. Toki minäkin tykkään raskaudesta huolimatta käydä ulkona yms. joten en usko että syy tähän olisi vain se että minusta on tullut tylsä, niinkuin hän asian sanoo.
Kaikenkaikkiaan, hän ei ole sen tyyppinen ihminen enää, jonka haluaisin lapselleni kummiksi, mutta en halua loukatakaan häntä. Siis miten toimia?
Eikö kummin pitäisi oll akuitenkin sellainen ihminen jolta haluan lapseni ottavan esimerkkiä?
Miten te olette kummit valinneet?
Kiitos jo etukäteen. Toivon vastauksia ja mielipiteitänne.
Olen 22-vuotias tuleva äiti ja ongelmani on seuraavanlainen: Olen tuntenut "parhaan ystäväni" yli kymmenen vuotta ja aina aiemmin pidimme itsestään selvyytenä että meistä tulisi toistemme lapsille kummit.
Lähiaikoina olen alkanut vieraantua ystävästäni; jo jonkin aikaa on tuntunut siltä ettei meillä ole enää mitään yhteistä, emmekä vietäkään aikaa enää yhdessä.
Itseäni ei ole enää kiinnostanut ryypiskely pitkään aikaan, ja hän juo useita kertoja viikossa. Hän kiroilee, ja on epäsiisti. Hän ei aseta itselleen tavoitteita eikä päämääriä vaan tyytyy helposti vähempään.
Toki rakastan häntä edelleen, mutta en enää viihdy hänen kanssaan; tuntuu ettei meillä ole mitään yhteistä. Toki minäkin tykkään raskaudesta huolimatta käydä ulkona yms. joten en usko että syy tähän olisi vain se että minusta on tullut tylsä, niinkuin hän asian sanoo.
Kaikenkaikkiaan, hän ei ole sen tyyppinen ihminen enää, jonka haluaisin lapselleni kummiksi, mutta en halua loukatakaan häntä. Siis miten toimia?
Eikö kummin pitäisi oll akuitenkin sellainen ihminen jolta haluan lapseni ottavan esimerkkiä?
Miten te olette kummit valinneet?
Kiitos jo etukäteen. Toivon vastauksia ja mielipiteitänne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä en ainakaan henkilökohtaisesti valitsisi lapselle tuollaista kuvaamaasi ihmistä kummiksi. Kyllä ihmisen täytyy olla jollain tavalla "kunnollinen" että ns. ansaitsee kummiuden vastuun. Eikö parhaan kaverin pitäisi olla tukena ja mukana raskaudessa, eikä sanoa, että olet tylsimys...??Minun mielestä ei tollaista sanota! Itselläni ei ole ajankohtaista kummien miettiminen, mutta joskus olen miettinyt yhtä hyvää ystävääni, jonka kanssa aina puhuttiin että meistä tulee toistemme lasten kummeja, mutta olen hänestä kovin vieraantunut, joten en usko että häntä tulevaaisuudessa kummiksi pyydän...toki tilanne voi olla silloin eri...Mutta mielestäni lapset ansaitsevat ihnat, kunnolliset ja lapsen elämästä kiinnostuneet kummit!!!Onnea tulevasta pienokaisesta ja onnea kummivalintaan=)
olen myös 22 ja toisella kuulla raskaana. Ko. ystäväni ei tiedä raskaudestani..en viitsi vielä sanoa niin keskenmenoriskin kuin senkään takia että kaverini alkaisi välittömästi vaatia itselleen sylikummin asemaa. Ollan joskus ajateltu istestään selvästi että oltaisiin toistemme lasten kummeja. Kaverini on samanlainen kuin sinun kaverisi, ainakin kirjoittamasi perusteella. Lisäksi hän unohtelee paljon asioita, on hälläväliä-tyyppi ja monesti aika itsekäs. Jos hänellä on esim krapula tai jotain parempaa tekemistä, hän välttää kaikki juhlat ja synttärit, soittaa samana päivänä ettei voikaan tulla koska blaablaa. Tai ei välttämättä edes ilmoita! Tällaista ihmistä en halua lapseni kummiksi... mieheni ei voi sietää kaveriani, siinä vielä syy miksi hän ei ole paras vaihtoehto. Tiedän että kaverini loukkaantuisi sydänjuuriaan myöten jos valitaan joku muu kummiksi. Mutta niin on kai pakko tehdä. jos nyt jo aistin ettemme ole vanhempina tekemisissä, miksi pakosta ottaa toinen kummiksi? Olisi ehkä helpointa pyytää siskoani kummiksi, sen kaverini ehkä vielä ymmärtäisi, mutta ajttelimme enemmänkin tuttavapariskuntaa, jotka selvästi osoittavat mielenkiintoa lapseen (heille olemme kertoneet ja mummolleni, vanhemmat eivät vielä tiedä), ja ovat muutenkin kanssamme useasti viikossa tekemisissä. Tiedä sitten mitä tehdä, mutta tätä kaveriani emme kyllä kummiksi pyydä...tsemppiä sinnekin!
voisi olla jos saisitte koottua sukulaisista mieluisat kummit,eli ei ketään ystäviä tälle ensimmäiselle lapselle ja sitten mahdollisille seuraaville lapsille kun asia ois ajankohtainen niin tilanne lienee selkiytynyt suuntaan tai toiseen.
Niin...
Siskoni on yksi varteenotettava vaihtoehto; hän ainakin tulee olemaan osa elämääni tulevaisuudessakin.
Toista kummia voisi sitten ajatella mieheni sisaruksista...
Ehkä näillä valinnoilla pääsisi selittelemään itsensä kuivillen tilanteesta niin ettei ystäväni loukkaantuisi. Sanoisi vaan että sukulaisia valittiin tälläkertaa...
Määkin menin pienempänä "sopimaan" kummiudesta kaverin kanssa. Ollaan tunnettu 5-vuotiaista. Sitten alko se vaihe ettei enää tavattu paljoa. Ollaan aika erilaiset kun sillon joskus hiekkalaatikolla..
Kaverini tuli raskaaksi joitain vuosia sitten ja nähtiin harvakseltaan. Kertoi raskaudesta mulle aika myöhään.. En kysellyt kummiudesta, mutta petyin kyllä hiukan kun ei pyytänytkään.. Nykyään naurattaa koko juttu..
Enhän minäkään ole pyytämässä häntä kummiksi, suvusta otetaan. Ei ole mikään kosto, vaan ihan mun ja miehen päätös. Onhan se kumma jos tekisin niinkuin olen joskus suunnitellut yksin.. Tai jos mies olisi päättäny ennenkö me seurusteltiin nää kummiasiat..
Kaveruus ei ole kaatunut ton "sopimuksen" takia. Harvempi kummi oikeasti vaikuttaa lapsen elämään kovin merkityksellisesti, saa lapsen kehitystä seurata ja mukana olla vaikkei kummi olisikaan..
Ja tulee kummitarjouksia muiltakin kavereilta..
Meillä oli ihan sama tilanne ja lopulta "joudui" pyytämmän kaveria kummiksi. Olimmehan joskus 15v niin sopineet. Poikani näkee kummiaan kerran vuodessa ja muutenkin kadun että en ollut rohkea ja sanonut mielipidettäni..
meillä ei paljoa auttanu sukulaissuhdekkaan hoitamaan kummille kuuluvaa tehtävää..Kummi ei pidä yhteyttä mitenkään,on täysin ajattelematon ja holtiton..Joten.. Kysyin muutama vuosi sitten Kirkkoherranvirastosta kummiuden purkamisesta, mutta EI ONNISTU! Sitä pitäis anoa jostain ylempää, on harvinaista että kummiutta purettaisiin, ainoastaan myöhemmin voi lisätä kummeja.Että silleesti, tarkkana ku porkkana!
noita kirjoituksia, kun lukee niin törmää ajatukseen, että olette valitsemassa kummia jonka _pitää_ olla koko ajan yhteydessä kummilapseen ja muistaa kaikki kummilapsen kissanristiäiset.
Olkoonkin, että mielipiteeni ei sovellu ehkä kaikille, mutta minusta kummiksi pitäisi valita sellainen henkilö, jolla on tietoa lapsen vanhemmista. Siis henkilö joka voi lapsen vanhempien kuoltua (jos niin ikävästi käy) kertoa millainen lapsen äiti/isä on ollut. EI se kummia tee, että muistaa nimipäivät ja syntymäpäivät ja toimii pohjattomana rahasampona, jolta voi pyytää lahjaksi mitä tahansa, vaan se että on jotain _henkistä annettavaa_ kun vanhempia ei enää ole.
PS. Olemme sitä, mitä juuremme ovat.
Ps. Toki olen samaa mieltä, että jos ei ole enää mitään yhteistä kaverin kanssa niin turhapa sitä on kummiksi pyytää