En tiedä miten voisin toimia, että tekisin oikein ja parhaaksi koiran kannalta..
Kyseessä on cavalier noin 11 vuotias vanhus. Tullut meille noin neljä vuotiaana toisesta perheestä. Taustaa sen verran, että olen itse nyt 21 vuotias, eli ollut nuori kun koira tullut meille. Koira ollut isän,mutta myös minulle tärkeä.
Koira on ollut minun luona hoidossa, sillä isäni on pahasti alkoholisoitunut--> ei voi hoitaa koiraa. Ongelmana on, että olen lähdössä opiskelemaan ja mahdollisuus sellaiseen asuntoon missä voi pitää koiraa on pieni.
Toisena ongelmana on, että koira on alkanut muuttua hyvin apeaksi, häntä ei heilu paljon yhtään enää, kokoajan pitää sitä kuin tavallaan koipien välissä. Eläinlääkärissä kävin näyttämässä, sanoi että kannattaa tutkituttaa maha, kuulemma aristaa sitä. Tänään olen sitten viemässä röntkeniin vanhusta, että tietää mikä on vialla.
Anteeksi sekava teksti, mutta kaipailen vastauksia siihen, että miten minun tulisi toimia, olen harkinnut vakavasti piikille viemistä, minun resurssit ei riitä koiran hoitoon, vaikka rakas onkin. Siis jos jotakin lääkehoitoa vaativaa löytyy.. Toiseen kotiin koiraa ei olisi hyvä antaa, varmasti stressaantuisi liikaa..
Miten minun tulisi toimia? Onko liian aikaista ajatella että antaisi piikin viimeiseen uneen, vai pitäisikö minun yritää vain jostain saada rahat kasaan jos tarvitsee hoitoa? Lääkäri epäili että voi olla syöpääkin..
Kyseessä on cavalier noin 11 vuotias vanhus. Tullut meille noin neljä vuotiaana toisesta perheestä. Taustaa sen verran, että olen itse nyt 21 vuotias, eli ollut nuori kun koira tullut meille. Koira ollut isän,mutta myös minulle tärkeä.
Koira on ollut minun luona hoidossa, sillä isäni on pahasti alkoholisoitunut--> ei voi hoitaa koiraa. Ongelmana on, että olen lähdössä opiskelemaan ja mahdollisuus sellaiseen asuntoon missä voi pitää koiraa on pieni.
Toisena ongelmana on, että koira on alkanut muuttua hyvin apeaksi, häntä ei heilu paljon yhtään enää, kokoajan pitää sitä kuin tavallaan koipien välissä. Eläinlääkärissä kävin näyttämässä, sanoi että kannattaa tutkituttaa maha, kuulemma aristaa sitä. Tänään olen sitten viemässä röntkeniin vanhusta, että tietää mikä on vialla.
Anteeksi sekava teksti, mutta kaipailen vastauksia siihen, että miten minun tulisi toimia, olen harkinnut vakavasti piikille viemistä, minun resurssit ei riitä koiran hoitoon, vaikka rakas onkin. Siis jos jotakin lääkehoitoa vaativaa löytyy.. Toiseen kotiin koiraa ei olisi hyvä antaa, varmasti stressaantuisi liikaa..
Miten minun tulisi toimia? Onko liian aikaista ajatella että antaisi piikin viimeiseen uneen, vai pitäisikö minun yritää vain jostain saada rahat kasaan jos tarvitsee hoitoa? Lääkäri epäili että voi olla syöpääkin..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikuttaa melkein siltä, että hautapaikan haku on edessä. Aristus mahassa, ekaks tulee mileen syöpä, valitettavasti. Niin ja se nukutus, kuolleet eivöt kärsi, joten tuska jää yksin sinulle. Toivotan jaksamista ja rohkeutta päätäksen tekoon.
Tervettä koiraa en lopettaisi mutta katso mitä mahasta löytyy eläinlääkärillä ensin. Apeus johtunee masusta. Ja koirat vanhetessa ei ole niin iloisia kuin nuorina samoin se menee immeisilläkin.
Kyllä sitä katuu jos terveen koiran lopettaa tai sellaisen jota voisi auttaa. Koirallakin on vanhuus ja sen tuomat vaivat niinkuin ihmisilläkin ja se mitä voi tehdä on huolehtia kunnolla koirasta loppuun asti. Kuten varmasti teetkin.
Katso sellainen vuokraasunto minne voit koiran ottaa jos siihen päädyt jos isäsi ei ole kykenevä koiraa hoitamaan. Tai katso isän paikkakunnalta tuttua joka voisi katsoa perään. Tutullani oli opiskellessa saksanpaimenkoiransa vuokraasunnossaan ilman ongelmia. Eli kyllä se onnistuu varmasti. Koska on sinuun tottunut hoitajana.
JOS itse olisin tuossa tilanteessa, niin nukkupiikki olisi ainoa oikea ratkaisu.
Koirallasi on jo niin korkea ikä tuon rotuiseksi; ja lääkkeillä et elettyä elämää saa takaisin koirallekaan. Samoin kun sinulla elämässäsi tulevat suuret muutokset ressaavat koiraa sairauden lisäksi, joten ;((
Voimia sulle suureen päätökseeen.
On myös eläinrakkautta koiraasi kohtaan vapauttaa hänet kivuista ja aika osata päästää irti ;((
Aika päästää koirasta on vasta sitten kun on sen aika ei ennen!!!!! Eli eläinlääkärin kanssa ensin keskustelua voiko jotain tehdä ja jos ei niin vasta sitten tulee se viimeinen mahdollisuus eli lopetus. Ei perheenjäsentä sillain vaan lopeteta.
Jokainen on vanhuudenkin ansainnut. Ja toki silloin mennään hiljaisemmalla liekillä..
Olkoonkin rotu sellainen että harvoin elää 11vuotiaaksi ei se ole syy lopettaa koiraa. Elinkaari on yksilöllistä ja tuossa rodussa on niitä 15vuotiaitakin ..tuli sen ikäinen eläinlääkärillä vastaan ja sille puhdistettiiin hampaita ei lopetettu.
Omat koirani eläneet 14 ja 15vuotiaaksi..ja jälkimmäisen oli jo joku heti lopettamassa kun kerroin että on epileptikko..lääkkeillä sairaus pysyi kurissa. Ja sellainen sissi meidän koira että elämänhalu oli korkea loppuun asti. Molemmat jouduin lopettamaan toisen syövän takia(leikattiin kerran ja levisi joten armollisinta oli enään lopetus) ja toisella munuaiset petti. Lopetus ei ole koskaan helppoa ja sitä ei pidä mennä tekemään ihan vain vanhuuden takia.
Ystäväni meni paniikkiin koiransa kanssa kun se sai rajun kohtauksen ja sanoi eläinlääkärille että lopeta koira ettei kärsi(ihmettelen ettei eläinlääkäri rauhoitellut emäntää ja sanonut että otetaan kokeet ja katsotaan ensin mikä syynä). Nyt kaduttaa paniikissa ei tullut mieleen että voi olla myrkytys, epileptinen kohtaus etc..ja koira oli rakas eikä kuolinsyytä tiedetä. Ratkaisut on tuolloin aina lopullisia eli harkitkaa tarkoin ettei käy noin. Elämää kun sen jälkeen takaisin ei saa. :(