Mitä mieltä olette, voiko lemmikkien määrän lisääntyminen olla syynä ihmisten välisen vihan lisääntymiseen? Perusteluita ajatukselleni:
1. Ihmisen kyky rakastaa ei ole loputon. Mikäli rakkaus hajaantuu (fragmentoituu) sekä eläimiin että ihmisiin, ihminen häviää.
2. Useat naiset vihaavat miestänsä, mutta eivät koskaan lemmikkiään. Vahvistaako tämä kohdan 1?
3. Ihmiset ovat kyvyttömiä kohtaamaan toisen ihmisen, koska ovat alkaneet samaistua lemmikkiinsä, joka ei koskaan "hauku" vastaan eikä arvostele.
4. Lemmikeistä on tullut business ja ihmiset haluavat niitä hoivata, vähentäen ihmisten välistä arvostusta ja hoivaa.
5. Lemmikkien määrän lisääntyminen korreloi vihan lisääntymiseen yhteiskunnassa.
Mikäli kehitys jatkuu tällaisena, onko tulevaisuus liuta toisiansa inhoavia sinkkuja, joilla kaikilla on jonkinlainen tunnevamma ihmistä, muttei lemmikkiään kohtaan? Ketä tällainen kehitys palvelee?
1. Ihmisen kyky rakastaa ei ole loputon. Mikäli rakkaus hajaantuu (fragmentoituu) sekä eläimiin että ihmisiin, ihminen häviää.
2. Useat naiset vihaavat miestänsä, mutta eivät koskaan lemmikkiään. Vahvistaako tämä kohdan 1?
3. Ihmiset ovat kyvyttömiä kohtaamaan toisen ihmisen, koska ovat alkaneet samaistua lemmikkiinsä, joka ei koskaan "hauku" vastaan eikä arvostele.
4. Lemmikeistä on tullut business ja ihmiset haluavat niitä hoivata, vähentäen ihmisten välistä arvostusta ja hoivaa.
5. Lemmikkien määrän lisääntyminen korreloi vihan lisääntymiseen yhteiskunnassa.
Mikäli kehitys jatkuu tällaisena, onko tulevaisuus liuta toisiansa inhoavia sinkkuja, joilla kaikilla on jonkinlainen tunnevamma ihmistä, muttei lemmikkiään kohtaan? Ketä tällainen kehitys palvelee?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Suurin osa ihmisistä nyt vain on valehtelevia, varastavia, epäluotettavia, julmia, häijyjä, omahyväisiä, itsekkäitä, inhottavia, ahneita välinpitämättömiä paskoja. Eläin on aina rehellinen oma itsensä, ei feikkaa vaan näyttää tunteensa aidosti. Ne eivät välitä ihonväristäsi, pankkitilisi saldosta, koulutuksestasi, menneisyydestäsi, mokailuistasi vaan hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Sinä olet eläimellesi tärkeä, vaikka ihmiset ajattelisivat sinusta mitä.
1. Tarkoitatko siis sitä, että jos ihmisellä on monta lasta, hän pystyy vain rakastamaan sitä yhtä lasta, eikä rakkautta ole riittävästi enää miehelle ja muille lapsille?
2. on helpompi vihata. Miksi? Koska ihmiset satuttavat sanoillaan ja teoillaan. Miehet jättävät vaimojaansa huomioimatta ja saattavat sanoa pahasti. Lemmikki on joka kerta sinun kotiintullessa sinua vastassa ovella ja antaa sinulle rakkautta enemmän sinä päivänä kuin miehesi koko vuonna. Jos et näe eroa ihmisen ja lemmikkien käyttäytymisessä, miten voit edes tehdä päätelmiä sen suhteen?
3. Kun on jatkuvan arvostelun kohteena, halu olla ihmisten edessä madaltuu huomattavasti. Sillä ei ole mitään tekemistä lemmikin kanssa. Joillekkin lemmikki on ainoa syy esimerkiksi elää, kun on ollut koulukiusattuna ties kuinka pitkään. Lemmikki rakastaa sinua olet minkä näköinen, värinen, kokoinen tahansa. Mikseivät ihmiset osaa rakastaa samalla tavalla?
4. Mikä tekee ihmisestä jotenkin tärkeämmän kuin lemmikin? Tarkoitatko, että meidän pitäisi suunnata se rakkaus, jota meillä on lemmikkiämme kohtaan johonkin muuhun hoivaamiseen? Mutta minä ainakin haluan hoivata ja antaa sitä rakkautta lemmikilleni takaisin, joka antaa sitä yhtä paljon minulle. Miksi emme sen sijaan keskittyisi vähentämään ihmisten välillä olevaa vihaa. Ehkä me sitten myös arvostaisimme ihmisiä enemmän?
5. Millä tavalla se lisää vihaa? Sanoisin että päinvastoin, se lisää enemmän rakkautta. Lemmikkejä käytetään usein myös terapiassa, jossa hyväksikäytetyt ja pahoin kohdellut ihmiset saavat jotain tukea koirasta, joka ei moiti, joka ei mollaa, joka ei sano pahasti. Ihmiset EIVÄT osaa olla hiljaa ja rakastaa sinua sellaisena.
Kuulostaa lähes typerältä, että syytät lemmikkejä tästä kehityksestä, vaikka itse syypää on IHMINEN. Lemmikki rakastaa omistajaansa ja on lojaali, se näyttää kiintymyksensä päivittäin. Mitä tekee ihminen? Ei varmasti sanaa, puhutaan toisten selän takana pahaa, ei huomioida,ei välitetä.
Miksi kukaan haluaa olla itsekeskeisten, itsekkäiden ihmisten parissa?
En usko, että lemmikkieläin rakastaa omistajaansa. (Rakastiko orjat isäntiään?)
Mielestäni koko lemmikkieläin-idea ja -teollisuus kertoo hyvin paljon ihmisen itsekkyydestä ja julmuudesta. Ihminen on oman viihtymisensä vuoksi jalostanut toisen lajin edustajia. Itsekkäästi vielä perustelee yhteiseloa oman valtansa alle alistetun eläimen rakkaudella itseensä. Oksettavaa.
Aloittaja puhui rakkauden fragmentoitumisesta, se on aika mielenkiintoinen näkemys. Oisko lemmikkieläimen kuvitellussa rakkaudessa pohjimmiltaan kysymys omistajan narsistisista tarpeista? Omistaja haluaa, että häntä rakastetaan juuri niin kuin hän haluaa. Aikuisten ihmisten suhteissa se ei ole mahdollista. Ehdotonta rakkautta voi saada vain lapsi vanhemmiltaan. Muissa suhteissa toista on kohdeltava "niinkuin soisi itseään kohdeltavan", altruistisestikin. Eläin ehdollistuu omistajansa tarpeisiin, mutta epäilemättä söisi omistajansa, jos se olisi ainoa ravinnonlähde .
Eläinten oikeuksien kannalta uskon, että lemmikkieläinteollisuus tullaan vielä kieltämään, toivottavasti piankin. Ehkä ihmiset yrittävät sitten opetella tasavertaisiin suhteisiin toistensa kanssa.
Kylläpäs siinä tuli tuutin täydeltä sontaa.
Päättelen tekstistäsi ettei sulla ole lemmikkiä ollut koskaan, nimittäin muuten tietäisit, että kyllä esim. koirat pitävät omistajaansa "emonaan", josta välittävät kyllä kovasti. Ihmiset eivät sitä paitsi varsinaisesti alistaneet toista rotua valtansa alle, vaan ihmisten ja koirien välinen "ystävyys" syntyi, kun sudet hakeutuivat ihmisasutusten lähistölle ruoan toivossa ja siitä sitten pikkuhiljaa kesyyntyivät ja oppivat tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Ihminen sai seuraa ja ehkä myös metsästys yms. kaverin, kun taas koira sai ruokaa. Symbioosi, mikä on kestänyt aina tähän päivään asti.
On ihan totta, että villieläinten telkeminen häkkeihin on hyvin verrattavissa orjaan. Ja mielestäni tälläinen eläinten alistaminen on väärin.
Orjaa ja vaikka kissaa ei voi verrata toisiinsa. Kissa ei tee minun puolestani töitäni, ainoa asia mitä se minulle antaa, on sen seura. Minä annan kissalleni enemmän, ruokin sen, pidän siitä huolta, pidän sen terveydestä huolta. Ilman minua kissa ei eläisi läheskään niin pitkään, kuin mitä se elää nyt.
Joku jolla on lemmikkejä on tainnut jättää sinut, eikö vain? Ja nyt olet kateellinen sille lemmikille.
Miksi et opettele paremmaksi ihmiseksi?
Ja ennenkuin käytät sanaa narsisti, niin kävisit lukemassa mitä se narsisti tarkoittaa.
Minulla on ollut useitakin eläimiä: tuotantoeläimiä, lemmikkieläimiä ja jopa luonnon villieläimiä, jotka haavoittuneita (hoitanut ne kuntoon ja päästänyt takaisin luontoon).
Nykyään kunnioitan eläimiä niin paljon, etten voisi ottaa niistä hyötyä itselleni. Jos eläin ei hakeudu minun luo omaehtoisesti, hän saa olla rauhassa.
Yleisen käsityksen mukaan omistajan kuuluisi käyttäytyä koiraansa kohtaan laumanjohtajan tavoin, ei emon tavoin. Onko sinulla kokemusta koirista ;)? Koirien alkuperää pidetään susissa, mutta todennäköisesti alkuperässä osuutensa myös ketuilla. Miten tuo ihmisasutuksen luo asettunut puolivilli eläin on verrattavissa ihmisten jalostamiin rotuihin, joissa IHMISEN haluamat piirteet aiheuttavat eläimelle terveysongelmia, sairauksia ja kärsimystä?
Ei kukaan, jolla on lemmikki, ole minua jättänyt.
Kyllä, ihmisen on hyvä etsiä keinoja kehittyä "paremmaksi ihmiseksi". Yksi keino voi olla esim. yleisesti hyväksyttynä pitämien tapojen kyseenalaistaminen. Miksi pidämme jotain tapaa hyväksyttynä? Miksi ylipäätään teemme niin? Esim pidämme lemmikkieläimiä? Uskon, että esi-isämme, joille ihminen ja eläin olivat saman arvoisia (suomenkielessä ei edes ollut sanaa "hän",vaan sekä ihminen että eläin olivat "se") pitäisivät vääränä tuota tapaa.
Kaikilla ihmisillä on narsistisia tarpeita, joista edellä mainitsin. Jos lapsen kehitys menee normaalisti, ne integroituvat osaksi normaalia psyyketta, eivätkä korostu.
Ihan hypoteettisesti, jos lemmikkien pitäminen kiellettäisiin, jotta isot vauvat saisivat enemmän "äidin" huomiota, niin itselleni tulisi ainakin pelkästään sellainen vastareaktio, ettei ikinä isoa vauvaa, vaan mieluummin yksin. Ei siis lisäisi rakkauden tunteita, vaan vähentäisi ne varmasti minimiin, ja toinen vaikuttaisi vielä ällöttävämmältä itsekeskeisine odotuksineen.
Jos raahaisin kotiin ihmisen, antaisin sille ruokaa ja kodin. Kaiken hyvän, että hän eläisi terveenä. Ainoa ehto olisi, että hän pitäisi minulle seuraa. Vahtisin toki myös, ettei hän karkaa, pitäisin sisälle teljettynä. Olisiko teko oikein?
Olisiko oikein nimittää minua IHMISRAKKAAKSI, kuten lemmikkieläinten omistajat nimittävät itseään eläinrakkaiksi?
Ketä nuo "isot vauvat" ovat? Mitä tarkoitat "äidin rakkaudella"? Ihan konkreettisesti kahden aikuisen suhteessa..
Miksi emme anna lastemme mennä miten he tahtovat ulos?
siksi koska se on vaarallista.
Jos et ole vielä tajunnut, eläin ei tajua niitä vaaroja jotka ihminen tajuaa. Eläin ei tajua, että pitää katsoa tietä ylittäessä kumpaankin suuntaan, ettei jää auton alle.
Joten voimme siis sanoa, että ihmiset orjuuttavat lapsiaansa käskemällä heitä olemaan sisällä heti kello kahdeksan jälkeen?
Olen koirilleni seki laumanjohtaja, että emo, että kaveri, en kannata tiukkoja sääntöjä tai ankaraa kuria, kunhan pääsäännöt on selvillä niin hyvä. Hyväluontoisia ovat ja enemmänkin opastan kuin käskytän.
Hyötyä en niistä ota vaan pitävät minulle vain lähinnä seuraa. Jalostus on minustakin väärin tietyllä tapaa, mutta sille asialle en voi oikein mitään. Nykyään jalostus pyrkii kyllä lähinnä parantamaan eläimien terveyttä.
Eläinten ja ihmislasten rinnastus on - määritelmääsi lainaten- tyhmääkin tyhmempää. Eläimet ovat pärjänneet paljon ennen kuin ihmistä oli edes olemassa, ja tulevat pärjäämään kauan vielä meidän kadottua maapallolta.
Mutta aiheellista tässä ketjussa olisi palata aloituksen aiheisiin :).
"Nykyään jalostus pyrkii kyllä lähinnä parantamaan eläimien terveyttä."
Kun katsoo monien koirarotujen rotumääritelmien kehitystä, on se kehitys mennyt juuri ulkonäön ehdoilla. Ja juuri terveyden siitä kärsiessä...
Mutta tämä ketju ei tainnut käsitellä rotujalostusta, joten ei siitä enempää :)
Eli eläinten ja aikuisten ihmisten rinnastus on ok, mutta eläimen ja ihmislasten rinnastus on väärin?
Millä tavalla?
No, esimerkiksi juuri sillä tavalla, että ihminen, joka saattaa maailmaan jälkeläisen, on siitä vastuussa siihen saakka kunnes se kykenee huolehtimaan itsestään. (Tuon pitäisi olla itsestään selvää, mutta ei taida enää nykyään olla?) Eläimet eivät tarvitse ihmisiä, ne pärjäävät vallan mainiosti, vaikkei ihmisiä olisi lainkaan. On ihmisen omnipotentiaalisuutta kuvitella, että hän on joku luomakunnan kruunu, jonka varassa koko luonto on. En voi sille mitään, että pidän ihmisen inhottavimpana piirteenä juuri sitä luonnon ja eläinten valtaansa, omistukseen etc ottamista. Surulliseksi tekee vielä se, että kuten täälläkin, ajatteluani pidetään vääränä ja tuomittavana. Olisi hyväksyttävämpää korottaa itsensä suureksi luonnon- ja eläinystäväksi kertomalla kuinka on vanginnut kotiinsa eläimiä, ja kuinka tekee sen koska välittää eläimistä niin paljon, eikä nuo eläimet vois yhtään niin hyvin, ellen minä toimis niin pyyteettömän ihanasti ja eläinrakkaasti...
Kyllä koirakin osaa rakastaa tai ainakin välittää. Olen lukenut sellaisen jutun olikohan jossain englannissa, että koiran isäntä kuoli. Koira sai heti uuden kodin samalta kylältä ja katosi. Se löydettiin makaamasta isäntänsä haudalta. Koira ei ollut fyysisesti nähnyt mihin isäntä oli haudattu, mutta jotenkin se vain oli paikan löytänyt. Oli ollut syömättä ja juomatta suruissaan eikä halunnut lähteä haudalta.
Eikös ole tärkeintä rakastaa, väliäkö sillä mitä - ihmistä, koiraa, kissaa, nainen naista, mies miestä, nainen miestä, mies naista tai vaikkapa kania. Rakkauden tunne antaa energiaa ja hyvää oloa.
Olen edelleenkin rakastunut korviani myöten mieheeni kymmen vuoden jälkeenkin ja myös koiraani ja rakastan naapurin kissoja ja pihan lintuja ja järven kaloja ja takapihan puskaa ja pihlajaa. Sitä mitä en rakasta yritän olla miettimättä.