Olen synnyttänyt yhden lapsen normaalisti alateitse. Nyt odotan toista lasta ja rupesin kauheasti pelkäämään, että entä jos joudutaankin tekee keisarinleikkaus, esim perätilan vuoksi tai hätäsektio syystä tai toisesta.
Mietin kamalasti miten pärjään sitten jos joudutaan leikkaamaan, siis lähinnä se arki kahden pienen lapsen kanssa, kun ei saa nostella esikoista yms.
Haluaisin kuulla teijän kertomuksia sektion jälkeen, että miten ootte pärjänny ja oliko ne ekat viikot ihan kamalia? Toivottavasti jollain olis myös positiivistä kerrottavaa :)
Mietin kamalasti miten pärjään sitten jos joudutaan leikkaamaan, siis lähinnä se arki kahden pienen lapsen kanssa, kun ei saa nostella esikoista yms.
Haluaisin kuulla teijän kertomuksia sektion jälkeen, että miten ootte pärjänny ja oliko ne ekat viikot ihan kamalia? Toivottavasti jollain olis myös positiivistä kerrottavaa :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
ÄlÄ turhaan pelkää ei sulle mitään sectiota tehdä perätilan vuoksi. Itse odotan kaksosia, joista toinen perätilassa ja en ole oikeutettu sectioon. Lääkärit nauraa päin naamaa, kun otan aisan puheeksi. Synnytät alakautta vaikka tenava oisi poikkitilassa, miten se onkin sitten se toinen asia, mutta ei huolta synnytyssalin runsas henkilökunta kuulema pystyy turvaamaan sinun ja lapsesi hyvinvoinnin. JA MITENKÄHÄN?????
No kyllä perätilankin takia tehdään useissa tapauksissa sectio ja jos lapsi on poikittain niin totta kai sectio
Sain esikoisen ja toistaiseksi ainoani sektiolla, joten "vertailla" en voi, mut voin kertoa kokemuksen.
Eka vuorokausi oli mulla kipeä. Sektion kiireellisyyden vuoksi en saanut epiduraalipumppua ja vuodon takia Buranakin oli pannassa, joten heräämön jälkeen lähinnä Panadolilla mentiin. Sektiopäivänä en voinut kuin illalla nousta sängyn laidalle, ja sekin oli helvetillistä, mut kätilöt ja puoliso nosteli vauvaa rinnalle ja pois. Seuraavana päivänä vuorokausi leikkauksesta pääsin suihkuun, ja sieltä kävelin takaisin kuin eri ihmisenä! Vähän piti varoa liikkeitään tietty, mutta esim. kävely ja istuminen käsinojalliseen tuoliin sujui ok. Samoin vauvan hoito.
Siitä eteenpäin kivut ei juuri vaivanneetkaan paitsi oltuani pitkään paikallaan ja sitten makuulle mennessä ja noustessa piti tietty olla varovainen. Aamuyöllä kivun välttämiseksi liikkuminen oli hidasta, ja se oli ainoa hetki kun olisi kaivannut apua (inhottavaa kömpiä sängystä hitaasti ja varovasti kun vauva itkee). Kotiuduin kolmantena päivänä Panadolin ja Buranan kanssa, ja kotona mikään muu ei ollut ongelma kuin tosiaan ne aamuyöt kun oli maannut pitkään paikallaan niin liikkuminen oli kipeämpää, mutta päivällä sitä ei edes ajatellut. Söi kipulääkkeitä n. 2vk (päätin etten yritäkään lopettaa heti, vaan keskityn vauvaan enkä kaipaa kipuja maidontuloa tai unta huonontamaan). Sit pärjäsinkin jo mainiosti ilman. 4vk:n kohdalla olisin voinut kuvitella itseni jo juoksulenkille, mitä en kyllä tehnyt :)
Meillä oli sopivasti mies kesälomalla isyyslomalla joten nostokieltoa oli helppo noudattaa se 4vk. Jos meille joskus tulee toinen lapsi, niin hänkin tulee sektiolla, ja ollaan jo puhuttu että silloinkin pitää junailla lomaa siihen lapsen syntymän tienoille, koska esikoisen (jos on vielä pieni) hoito voi tosiaan olla hankalaa. Tosin tiedän useamman perheen jossa 2. lapsi on tullut sektiolla, ja 2-vuotiaankin esikoisen kanssa on pärjännyt hienosti (paljon haleja ja huomiota ilman nostelua, niin 2-vuotiskin jaksaa olla yllättävän omatoiminen).
Syntyi lapsi miten päin vaan, niin mahdollisimman paljon lomaa miehelle syntymän aikaan. Ja ilmankin pärjää, ellei esikko oo tosi pieni. Nostokielto on nostokielto ja vaikeuttaa asioita, mut ei se kipujen puolesta minusta lainkaan mahdotonta ollut.
Ja todennäköisesti toinen lapsi tulee kuitenkin alateitse, toivotaan niin!