Kertokaa omia kokemuksianne Bulimian huonoista puolista!! Se saattaa olla ratkaiseva tekijä niille, ketkä vielä ehkä voivat lopettaa oksentamisen.. (tai olla sitä koskaan aloittamatta!!) Eli siis huonot hampaat yms??
Huonoja puolia?
Julietta
81152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hampaat menee paskaks, maha on kokoajan sellanen turvonnu/paisunu niinku posket ja kaulaki (välillä), kurkku saattaa tulla niin kipeeks et ei pysty oksentaa ja sit ollaanki paniikissa! Kun tota kauan on jatkanu nii sitä ei TODELLAKAA OO HELPPO LOPETTAA!!! Sulla on tuolla kurkussa sellanen "läppä" joka pitää vähän niinku ruoat sisällä ja sitku se tottuu aina siihen ruuan jälkee oksentämiseen nii se oksennus tulee ihan itestää...sieltä tulee sellasii happoja jotka pilaa kilteen...yäk... :'(
En oo hyvä selitää mut no joo...
hyvää kesää...
Syömishäiriöisen tuttavan touhuja seuranneena sanoisin, ettei siinä järki mitään paina. Lihakset saavat kramppailla, palelu ei haittaa, karva kasvaa rehevänä, hormonitoiminta on sekaisin ja sydän läpättää rytmihäiriöiden takia. Hammaslääkäreitä hän ei usko, kun nämä puhuvat syöpymisestä, heikentyneestä luustosta, osteoporoosin mahdollisuudesta. Oireet tuntuvat olevan vain merkki, että "paino (=tilanne ja elämä??) on hallinnassa". Tuttavani ei ole koskaan ilmaissut, että haluaisi elää normaalisti, päinvastoin laihduttaminen, ylenmääräinen liikunta, vartalon tarkkailu ja mittaminen ovat hänelle elämän ainoa sisältö - työn ohella (esim. miehet, seurustelu, perheen perustaminen eivät kiinnosta ilmeisesti, koska sukupuolihormonit eivät toimi...). Tämä on outoa, koska kyse sentään on erittäin aikuisesta ihmisestä - ei teinistä. Sosiaalisissa tilanteissa syömishäiriöinen voi saada raivarin, jos tyrkyllä on ruokaa ja kaikki muut syövät, eikä hän tietenkään voi...
Käsittääkseni syömishäiriöiset ovat melko itseensä tyytyväistä porukkaa - lähipiiriä rasittaa ehkä eniten juuri heidän itsekkyytensä ja neuroottinen tarve kontrolloida ympäristöäänkin täydellisesti.
Käsityksesi on väärä. Vihaan itseäni enemmän kuin mitään muuta enkä todellakaan haluaisi olla tällainen.
mul on bulimia ollu yli 5 vuotta ja yhes vaihees tuli koko ajan reikiä hampaisiin. mä en usko et pystyn kokonaan ikinä lopettamaan oksentamista mut aina sitä voi yrittää. veriarvot siinä menee ihan huonoks, mä joutusin tiputukseen kun kalium oli 2,2 ja amylaasi 713. ehtisin olla vikoon kotona sen jälkeen ja sit joutusin laitokseen 8 kuukaudeks se oli kauheeta ku joutus syömää koko ajan ja ei päässy seuranta aikana vessaa.
Fyysiset oireet nyt tietysti on hirveitä, mutta kun mä muistelen kirvelevää bulimikkoaikaani eniten kauhistuttaa sellasen elämän laatu. Kaikki ajatteliminen liittyy ruokaan, laihdutukseen ja ulkonäköön. Jokainen suupala pahentaa ainaista masennusta ja itseinhoa. Koko elämä pyörii ruuan ja vessanpöntön ympärillä.
Siinä jää kaikki muu kokematta.
Kuinka paljon onnea, iloa ja naurua multa jäi väliin? Mä häpesin itteäni joka sekunti, se ei todellakaan oo kiva tapa elää. Mä tuhosin kaikki ihmissuhteeni. En halunnu ketään vessanoven taakse kuuntelemaan mitä siellä teen. Suutuin vanhemmilleni, kun ne yritti puhua mulle. Ajauduin erilleni kihlatustani, kun aina olin pahalla päällä(erottiin reilu vuos sitten) Purin oman huonon oloni muihin.
Mulla ei ollu elämässä mitään jäljellä.
Kuitenkin paranin. Otti koville, mutta viiteen kuukauteen en oo oksentanu. Kaikille, jotka ovat vasta alottamassa oksenteluaan, lopettakaa!
Kaikki mitä sillä yritätte saavuttaa, karkaa vain kauemmas. Se on ihan kamalaa. Nauttikaa elämästä rakastakaa itseänne niin muutkin rakastaa teitä. Ja ennen kaikkea koettakaa jaksaa!
Bulimia on helvettiä: palelee, kynnet hajoo hiukset lähtee, hampaat muussina, kurkku kipeenä, vatsa pömpöttää, hampaan kiillevauriot, lauluääni menee (jos sellanen on), verisuonet silmissä katkeilee ja silmät on punaset ja ihan sellanen yleinen paskaolo koko ajan!
Ilkee tosiaan sanoo, mut FAKTAA koko litannia!
Itelläni on ollut bulimia kohta viisi vyotta. Hiuksia lähtee tukottain, hampaat ovat keltaiset ja hammaslääkäri totesi,että jos jatkan samaa mallia, niin mulla ei ole hampaita enää 10vuoden päästä suussa. Kynnet ei kasva ja jos kasvaakin,ne katkeavat heti. En voi tehdä äkkinäisiä liikkeitä,koska muuten sumenee päässä. Pahoina kausina en voi puhua,saati sitten laulaa,koska kurkkuni on vaan niin käheänä. Väsyttää, mutta uni ei tule öisin,kun miettii vaan keinoja laihtua ja huomisen ruokailuja. Maha on helvetin kipeä, tulee ilmavaivoja. Koulu alkaa menemään huonosti,koska ei vaan jaksa käydä sielä enää,kun voimat loppuvat. On kylmä. Suupielet halkeaa ja huulet rohtuu. Sormista lähtee nahkat.
Kaksi kertaa olen koulut jättänyt kesken,koska olen joutunut sairaalaan. Ensimmäisen kerran 4,5 kk hoidossa toisen kerran viikon verran tiputuksessa. Koko ajan olen surullinen. Mikään ei enää tunnu miltään. Tunteet häviää. Masennuslääkkeistä tuli kauheat sivuvaikutukset,onneksi en enää syö mitään lääkkeitä. Ilman unilääkkeitäkin olen ollut nyt 2kk.Suutun helposti, saan raivareita varsinkin jos joku huomauttaa syömisistäni. Joka päivä peiliin katsoessani näen ruman,läskin ja kuvottavan ihmisen. Tuntuu joskus,ettei tätä enää jaksaisi. Välillä olen yrittänyt olla oksentamatta ja onnistuinkin,mutta sitten se paino taas alkaa hiljalleen nousta ja päässä sekoaa. Joskus menee paremmin joskus en halua edes parantua. Pelottaa vaan kun syksy tulee ja koulut taas alkavat voimat siinä loppuu.
kiitos.
teille kaikille.
kauhistun.
olen sellainen "aloittelija oksentelija". Olen oksennellut pari kuukautta epäsäännöllisesti ja joskus on syömättömyyspäiviä. Aina kun olosuhteet sallii, oksennan enemmän (asun kotona). En ymmärrä, miksi lankesin tähän, kun minulla on ystäviä samassa tilanteessa ollut ja olen heitä tukenut. Häpeän tätä paljon. En tahdo tehdä tätä ja silti tahdon. En tahdo joutua pahaan tilanteeseen. Ymmärrän, että kun olen näin alussa ja oikeastaan en koe, että minulla mitään häiriötä on, niin kannattaa lopettaa ajoissa. En vaan oikein osaa päättää lopettavani. Mutta teidän kirjoituksenne avasivat silmiäni paljon. Kiitän siitä suuresti. Kiitän koko viestiketjusta.
Minusta tuntuisi oudolta puhua tästä kellekään ulkopuoliselle. Tarkoitan esim. terveydenhoitajaa tai jotain aikuista tai ketä vain. Tuntuu, että täytyy olla paha ongelma, ennen kuin voi mennä hakemaan apua. Anteeksi, että vaikutan näin naiivilta ja typerältä.
En tahdo loukata ketään.
Häpeän.
Olen pahoillani, mitä olette saaneet kokea. Ylipäänsä tuntuu toisten halventamiselta tehdä sitä, mistä tahtoo toisten parantuvan.