Oliko se hyvä vai huono asia mun kannaltani?
väliin mua ei yhtään huvita lukea näitä, mutta tässä mä nyt hetken istuin.
Eikä mulla enää oikein ole paljon sanoja tännekään.
On kai joku hiljainen kausi.
Mutta yhden jutun sulle kirjoitan.
Joka kerta, kun tulet vastaani, tulee mieliteko kietoa kädet ympärillesi ja halata.
Mulla olis sulle ehkä paljonkin kerrottavaa. Mutta se on kaikki niin vaikeaa.
Tiedänkin etten voi sitä nykyisellään puhua.
Siitä tulis pitkä tarina ja sustahan se kaikki alkoi.
Kait se sit oli joku kohtalo. Pelottaa vähän miten mun käy.
Olet kumminkin mulle aina rakas ja tärkeä ihminen. Vieras ja silti läheinen.
ps. en mä sit onneksi kuolemansairas ole:) ei se sellaista ole.
väliin mua ei yhtään huvita lukea näitä, mutta tässä mä nyt hetken istuin.
Eikä mulla enää oikein ole paljon sanoja tännekään.
On kai joku hiljainen kausi.
Mutta yhden jutun sulle kirjoitan.
Joka kerta, kun tulet vastaani, tulee mieliteko kietoa kädet ympärillesi ja halata.
Mulla olis sulle ehkä paljonkin kerrottavaa. Mutta se on kaikki niin vaikeaa.
Tiedänkin etten voi sitä nykyisellään puhua.
Siitä tulis pitkä tarina ja sustahan se kaikki alkoi.
Kait se sit oli joku kohtalo. Pelottaa vähän miten mun käy.
Olet kumminkin mulle aina rakas ja tärkeä ihminen. Vieras ja silti läheinen.
ps. en mä sit onneksi kuolemansairas ole:) ei se sellaista ole.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vaikka katsoin sinua lähteissäni kotiin en todellakaan kironnut.
En tekisi sitä koskaan sinulle rakas... Miksi sanot noin? Eikö lämminhenkinen
keskustelu sinulle mitään merkinnyt?
Hetkittäin sisin tuntuu tyhjältä ja ei ole sanoja. Aina ei edes tarvitse olla hienoja ja perusteltuja mietteitä, vaan pienikin sisimmän avaus riittää. Aloittajalla oli merkittäviä sanoja, kiitan niistä.
Voimia ja levollisuutta elämään, kohtalo on armollinen. Näin uskon.
Jos aloittaja haluaa kanssani jutella, asioista mistä ei ole voinut nykyisellään puhua, olen aina kuuntelumatkan ja täyden tuen ja ymmärtämisen päässä.
Sen tiedät. Rohkeutta toivon sinulle ottaa ensimmäinen askel, tiedät että olen puolitiessä sinua aina vastassa...
En koskaan kiroa vaan siunaan enemmin.En ajattele ex-naisistani pahaa vaan päinvastoin.
Jos joku haluaa jutella tai halata niin tervetuloa ja aina saa halin antaa. :)
Hauskaa pakkaspäivää! :)
Aina kun näen hänet tunnen haikeutta ja myös halua juosta häneen peräänsä ja halata. Näen häntä ihan liian harvoin vaikka asun maantieteellisesti erittäin lähellä häntä. Eniten toivon että hänellä on asiat hyvin. Hän voisi kertoa mitä tahansa ymmärtäisin sen kyllä.
Auttaisiko sua tässä tilanteessa kaikista eniten se, että menet juttelemaan suoraan, kun kerran saman kadun varrella asutte? Jos ujostuttaa liikaa niin kirjoita lapulle ja pidä mukana, seur. kerran kun näet hänet niin mene moikkaamaan ja anna lappu ja lähe karkuun tjn..
Ei hän välttämättä käy täällä ollenkaan ja kun kerran tiedät missä asuu ja näet aina välillä niin eikö silloin ole vähän hassua vain tänne huutaa ikäväänsä?
Meinaan että rohkaise mielesi, kyllä se siitä. :)
Jotenkin söpö ajatus, sai hymyilemään, Mutta en kuitenkaan ole mikään tyttönen joka vaanii ihastustaan lapun kanssa kuin poptähteä. Olen tunnistanut hänet täältä siksi näille palstoille olen jämähtänytkin. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Mutta kiitos rohkaisusta.
Jos oletkin tunnistanut väärän henkilön, tai hän on täällä jonkun toisen tähden? Suosittelen edelleen live-kontaktia, vaikka sitten lapun kanssa jos ei muuten. Tiedätkö hänen sähköpostiosoitteensa tai nimensä, jos käyt postiluukusta tiputtamassa lapun?
Netti on täynnä väärinkäsityksiä. Joskus harvoin voi jonkun löytää mutta varmemmin sen tekee ulkomaailmassa.
Kun on tunteet ihmistä kohtaan voi tunnetilakin heitellä. Vieras ihminen ei varmaankaan voisi pitää yllä syviä tunteita. Pinnallinen hetkittäinen kiukku- ,inho-, ihastus-, yms. reaktio herää joskus. Aniharvoin ensitapaamisella syntyy tunne että kyseisen ihmisen haluaa säilyttää koko elämän ja suhteellisen nopeasti selviää kumpaan suuntaan vaaka kallistuu.
Ensitapaaminen ei paljoa kerro tai lähinnä kertoo sen että kestääkö toista vai ei?
Se mitä sen jälkeen tapahtuu riippuu molemmista.
http://www.youtube.com/watch?v=m1oJklXJ1xc
No kuinka kävi? Kestätkö vai et? Onko jo selvinnyt nukuttujen öiden jälkeen?
Niin sinäkin. Uskon että uskot, että en kironnut...... :)